Fantasy wolrd

*aws huokaisi ja katsoi siennaa, pysähtyen kohtaan, jossa aden oli poikennut polulta.* "Luuletko että aden ilahtuisi jos jättäisin sinut?" *ava kysyi katsoen maahan, kyykistyen viimeisten jälkien luokse, tuijottaen tarkasti mataa, hoksaten sivuun vievät jäljet. aws irroitti köyden, nakkasi toisen katanoistaan siennalle(?)* "Pärjäätkö?" *vastausta odottamatta hän syöksyi äänettömin askelin pojan perään.*

Siénna: * Tyttö ei ehtinyt kuin avata suunsa. kun Avá jo oli poissa. Tuo sulki sen ja huokaisi, istuutuen polun viereen. Tytöllä oli nyt Aván katana ja Adénin veitsi, muttei noiden kahden haltian taistelukokemusta. siénna painoi päänsä käsiinsä ja sulki silmänsä. Hetki kului, ja Siénna kuuli joitakin ääniä polun mutkan takaa. Tyttö meni varmuuden vuoksi piiloon. Kahdeksan ihmismiestä ilmaantui kulman takaa, he juttelivat, ja olivat varsin raskaasti aseistettuja. Miehet tulivat Aván ja Adénin jälkien kohdalle ja tutkivat niitä hetken, poiketen polulta kaksikon perään. Siénna henkäisi ja lähti juoksemaan risukossa Aván perään, huolimatta siitä, olivako miehet nähneet tytön ja ammuttaisiinko tuo sihen paikkaan. *

Adén: * Poika jatkoi matkaansa ja saapui vanhahkolle peurojen polulle. Poika lähti sitä pitkin kulkemaan syvemmälle metsään. Adén oli menettänyt jsuuntavaistonsa, mutta haittaisiko se muka niin paljon, jos ei edes ollut määränpäätä. Adén kulki vain eteenpäin, lähti sinne mikä tuntui parhaimmalta, poika ei ollut suunnitellut mitään, mistä saisi ruuan, mihin jäisi yöksi, entä jos tulisi myrsky. Ei mitään. Ne olisivat sen ajan murheita, nimittäin Adénilla oli aivan tarpeeksi murheita ja taakkaa muutenkin, vaikkeivät Avá ja Siénna sitä välttämättä kyenneetkään aavistamaan. *

*ava juoksi, hiipi ja loikki. samalla hän seurasi silmä kovana pojan jälkiä.Aván mieli tuntui unohtaneen kaiken ympärillään olevan. samalla hän koitti keksiä ratkaisua, miten saada poika kuuntelemaan tarpeaksi kauan. pahimassa tapauksessa hän huutaisi sen ääneen niin kovaa että ylimääräisetkin korvat kuulisivat sen. hän oli niin uppuotunut jälkiin, että törmäsi poikaan(?) ja tömähti selälleenmaahan.* "AI!" *aws ähkäisi. sitten hän ponkaisi seisomaan.*

Adén: * Poika säpsähti ja kääntyi salamana, huomaten sitten Aván. Pojan ilme oli ärsyttävän tyyni ja ehkä hieman huvittunutkin. * "Kannattaisi katsoa eteensä." * adén sanoi ja kääntyi siltä seisomalta ja lähti jatkamaan matkaansa. Pahuksen avá, pitikö sen seurata jokapaikkaan? siénnaa ei ollut näkynyt, Avá oli kai hylännyt tuon. Sillä hetkellä Adénin sydän tosin oli kylmää graniittia, eikä tuo välittänyt siitä tosiasiasta, että Siénna tuskin pärjäisi yksinään suuressa metsässä. *

Siénna: * Tyttö juoksi niin lujaa, kuin ikinä jaksoi, tietäen miesten nuohoavan aivan tytön perässä. Tuo törmäsi lopulta Aváan ja lähes kaatui, mutta sai säilyettyä tasapainonsa. * "Jotkut...mie...het...seuraa...sua." * Siénna koitti sanoa hengästyneenä ja nojasi puuhun toisella kädellään. * "Mua ei ole tehty juoksijaksi näköjään." * Tyttö huokaisi, joka sekin pisti tyttöä inhottavasti rintaan. * Läh-lähditkö sinä etsimään Adénia?" * Tuo sitten kysyi suoristautuen ja katsoen Aváa kysyvästi. *

*ava mulkaisi adenia ja avasi suunsa, mutta sitten sienna törmäsi häneen. * "mitä?!" *aws ärähti, kuitenkaan huomiomatta kunolla sitä mitä tyttö sanoi.* ¤ADEN! PYSÄHDY! Heti. tää on nyt tärkeämpää kuin sun pakos! mokomakin lurjus!¤ *avá raivosi adenin mieleen kova äänisesti sännäten pojan perään. aws juoksi pojan ohi(?) ja asettui tämän tielle(?)*

Adén: *Poika ei välittänyt lainkaan Aván raivokohtauksesta, vaan jatkoi vakaasti eteenpäin. Vasta tytön asettuessa pojan teielle tuo seisahtui ja katsoi Aváa nenänvarttaan pitkin. Adénin muistojen tuska oli vaihtunut tähän väliinpitämättömään, kylmäsydämmiseen puoleen. Adén sysäsi Aván sivuun (?) ja jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan tuolle. *

Siénna: * Tyttö jätettiin jälleen yksin. Miehet putkahtivat samassa metsästä ja Siénna hätkähti. 8 rotevaa miestä tuijotti yksinäistä Siénnaa, joka ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa. Tyttö oli lamaantunut kauhusta paikoilleen, kun miehet vain katsoivat tuota pilkallisesti. *

*avá menetti hermonsa, heti kun tämä sysättiin sivuun. ava säntäsi pojan, öluokse, tarttui tätä kädestä(?) ja vetäisi selälleen maahan(?) sitten hän istahti pojan vatsan päälle(?). satuttakoon tyttöä, mutta hän ei siitä liikkuisi.* "Nyt kuuntelet. sama mitö teet tämän jälkeen, mutta seuraisin sinua vaikka en tahtoisi." *avá kähähti.* "Tappaessasi sen miehen minun neäni edessä.. ei odota. paras aloittaa aivan alusta." *aws sanoi ja alkoi telepaattamaan menneisyyttään, ei snaoin, vaan kuvin. ja se ei ollut mitenkään ihanaa katsottavaa.*

*Miguel katseli ympärilleen ja näki jotain miehiä. Niiden aseistuksesta päätellen ne jahtasivat jotain. Hän lähti seuraamaan tyyppejä. He voisivat olla laittomilla teillä. Tyypit kävelivät kauhean nopeasti. Miguel ei meinannut pysyä perässä, mutta ei antanut periksi. Hän katseli minne he menivät. Pian hän näki että he katselivat jotain jälkiä. Siinä samalla hän näki Siénnan joka lähti juoksemaan. Miehet lähtivät smaan suuntaan. Hän näki edessää Siennan joka oli törmännyt Aváan. Miehet varmaan jahtasivat heitä. Hänen pitäisi tehdä jotain. Ja nopeasti.*

Adén: * Poika ei hetkeen tiedostanut mitään Aván kaataessa tuon maahan, mutta sitten se graniittisydän katosi yht'äkkiä ja poika henkäisi. * "Avá, lopeta!" * Poika älähti Aván näyttäessä menneisyyttään tuolle. Adén koitti keskittyä johonkin muuhun, mutta lopulta pojan oli pakko luovuttaa. * ¤Ole kiltti Avá, en tiedä mikä minuun meni!¤

Siénna: *Tyttö päästi terävän kiljaisun nuolen suhahtaessa tytön ohitse. Paniikissa tuo perääntyi taaemmas ja törmäsi tuon taakse hiippaileeseen meiheen. Siénna kiljahti uudestaan ja onnistui pakenemaan veitsen iskun alta pois, mutta toinen isku jo osuikin tuota olkaan. Tyttö puri hammasta. Mihin ihmeeseen Avá oli kadonnut? *

*avá ei suostunut lopettamaan. oikeastaan hän näki kiuvat itsekkin. ja suurin osa kuvista liikkui. ja ääni sekoittui tytön pään kautta pojan päähän. itse asiassa ava alkoi hengittää normaalisti vasta kun oli päässyt koko tarinan loppuun. siis siihen ett' mies kuoli.* "Tajuatko? tappaessasi tuon miehen -" * -aws oli näyttänyt keksutelunsa siennan kanssa -*" Sä tota.. tapoit mun isännän.. ja vahat lait pätee muhun.. isäntä." *aws painotti sanaa isäntä. sitten kauempaa kuului kirkaisuja.* "Sienna!" *avá kirkaisi ja syöksyi eteenpäin pojan ylitse, kohti tappelua*

Adén: * Poika kohottautui istumaan ja haukkoi henkeään. Kuinka? Ei. Ei se saisi olla mahdollista, mutta se oli. Kaikki oli pojalle sumeaa ja tuo ei kuullut edes Aván ääntä. Pojasta tuntui, kuin vuosia olisi kulunut, ennenkuin tuo normaalisoitui horrostilastaan, vaikka oikeasti aikaa ei ollut mennyt kuin ehkä minuutti. Adén katsoi Aván perään. Poika olisi voinut nyt lähteä, tuolla oli loistava tilaisuus siihen. Jokin kuitenkin syvällä pojan sisimmässä esti tuon yrityksen. Lähtemisen sijasta Adén nousi seisomaan ja lähti Aván perään. Päästessään ampumaetäisyydelle, tuo pysähtyi, jännitti jousensa ja ampui yhden miehen kuoliaaksi, ennen kuin tuo ehti tehdä mitään. 7 enää. Oli siinnäkin eräs määrä. *

Siénna: * Tyttö väisti uuden iskun ja pakeni kauemmas, mutta oli niinikään piiritetty. Tyttö ei osannut käyttää katanaa, mutta hutkaisi sillä yhtä miestä, joka kuoli siihen paikkaan. Tosin sen jälkeen Siénnan todellisuudentaju hämärtyi ja tyttö jäi tuijottamaan kuollutta miestä. Tuo ei edes huomannut Adénia tai Aváa, vaan tiputtautui polvilleen ja katana putosi tytön kädestä maahan. Siénna tärisi. Tuo ei ollut koskaan tappanut, ainakaan tuolla tavalla, kuin äsken, eikä tyttö uskonut pystyvänsä tappamaan ketään, oli sitten miten murhanhimoinen jotakuta kohtaan tahansa. Tyttö ei edes huomannut, että oli alkanut itkeä. *

* Aws lävisti yhden miehen, potkaisi toiselta niskat nurin, ja kolmannelta viilsi kurkun auki. aws katseli ympärilleen, ja ja näki enää vain yhden elossa olevan miehen. aws heitti katanansa miestä kohti. se kieppui hetken ilmassa, ja lävisti sitten miehen puuta vasten, johon tuo kuoli. hetken hän seisoi paikoillaan, ja säntäsi siennan luokse.* "Oletko kunnos..." *aván silmät hakeutuivta tytön olkapäähän. ava repäisi kankaan suikaleen vaatteistaan, ja sitoi sillä tytön olkapään(?)*

Siénna: "M-m-m-mi-mi..." * Siénna eí saanut sanaakaan suustaan, raju nyyhkäys vavisutti tuota. Tyttö kääntyi katsomaan Aváa itkuisilla silmillä. * "M-mä ta-ta-tapoin. " * Tyttö kuiskasi ja alkoi jälleen nyyhkyttää rutistaen Aváa kuin pikkulapsi (?). * "Mä-mä-mä..." * Siénna ei saanut enää sanaa suustaan, itki vain ja tuon maailma oli romahtanut yhden illan aikana kokonaan. Kaikki sekavat tapahtumat, Adénin poislähtö ja tuon miehen tappaminen. Siénnasta tuntui, kuin koko maalma olisi kaatunut tuon niskaan. *

Adén: *Poika vain seisoi ja tuijotti Aváa ja Siénnaa surullisena. Adénista tuntui että nuo pärjäisivät, vikka tuosta tuntui pahalta hylätä kaksikko, etenkin Siénna nyt. Olihan syy tuohon osittain pojan. Mitäs oli lähtenyt. Mutta Adén tiesi ettei kykenisi olemaan noiden kahden seurassa enää. Tuon pitäisi elää vähän aikaa yksinään, päästäkseen eroon kipeistä mmuistoistaan ja haudattua ne jonnekkin syvälle. Ennen kuin ne musertaisivat pojan. Niimpä Adén peruutti hiljaa metsään ja kääntyi ympäri ja lähti kävelemään, tosin nyt hitaasti ja surullisena. *

*aws antoi tytön rutistaa itseään.* ¤Uskallakkin, aden. seuraisin sua,ja sienna tulis perässä. et sä kauas pääse.¤*avá telepaattasi pojalle. aws kietoi kätensä tytön ympärille ja painoi poskensa tuon hiuksiin.* "Niin tapoit.. hyys... rauha.. " *avá muisteli omaa ensi murhaansa. tyttö oli lukittautunut itseensä täysin muutamaksi päiväksi. ohi se oli mennyt.*

Adén: * Poika huokaisi ja pysähtyi kääntyen katsomaan taakseen ja palaten takaisin. Poika seisahtui muutaman metrin päähän Avásta ja Siénnasta.* En pysty." * Poika huokaisi ja katsoi noita surullisesti istuutuen noiden viereen hiljaa. * "En pysty lähtemään enkä jäämään." * Poika sanoi hiljaa ja katsoi huoli silmissään Siénnaa. * "En jätä enää sinua, Siénna. Minä lupaan." * Poika lupasi, muttei ollut varma voisiko pitää lupaustaan aina. Sitten tuo kohotti katseensa puiden latvoihin, josta aamunkajastus valaisi paikkaa (?). *

siénna: * Tyttö nyyhkytti nyt hiljemmin, ja huomatessaan Adénin tuo vain niiskautti ja katsoi pikaa epäuskoisena. * "E-et ole to-totta..." * Tuo mutisi ja alkoi itkeä uudelleen rutistaen yhä Aváa. *

*aws huokaisi ja katsoi siennaa.* "Aden on oikesti tossa. usko pois." *avá kuiskasi ja halasi yhä tyttöä. sitten hän nsoti tämän kanssaan seisomaan(?)* "Me ei voida jäädä tähän. vaikka aamu nouseeki... meidän perässä on kamalasti väkeä." *aws sanoi pikemminkin adenille, silittäen yhä siennan hiuksia(?)*

Adén: *Poika nousi ylös ja katsoi Siénnaa huokaisten. * "Siénna tarvitsee unta, hän on ihminen, muistatko?" * Adén sanoi ja katsoi Aváa. * "Ja jos emme tähän jää, minä vaikka kannan hänet." * Adén sanoi ja sen sanottuaan nosti Siénnan syliinsä ja lähti kävelemään. Poika oli varastoinut muistojen tuskan jonnekkin syvälle sisälleensä, mutta tiesi ettei se pysyisi siellä välttämättä kovin kauaa. Puhuminen saattaisi auttaa ihmeesti, mutta sitä poika ei uskonut, ei ikinä. Adén uskoi että puhuminen murheista pahentaisi niitä entisestään, eikä uskaltanut uskoutua edes Siénnalle. *

Siénna: * Siénna huokaisi ja hieroi silmiään. Seuraavassa hetkessä tyttö haukotteli ja oli kaatua taakseppäin, mutta ravisteli päätään ja säilytti tasapainonsa. Seuraavaksi Adén nosti tytön ilmeisesti syliinsä ja tuo vaipui lähes heti uneen. *

*aws nyökkäsi ja seurasi poikaa. eihän hänellä muutakaan vaihtoehtoa ollut.. tytön täytyi myöntää, että häntäkin ramaisi. aws kaappasi katanansa mukaan ennen aukiolta poistumista.* ¤ vuorilla voi olla luolia.¤ *avá telepaattasi, äänestä huokuen väsymys, myös aván puolelta. raskas päivä*

Adén: ¤Sinne sitten. ¤ * Poika sanoi ja huokaisi raskaasti. * ¤Miksi seuraat minua, et halua. Eikö niin?¤ * poika sanoi ja kääntyi katsomaan surullisesti Aváa. * "Sinun ei tarvitse seurata minua enää, jollet halua. En aja sinua pois, mutta ellet halua tulla, älä tule väkisin. " * Adén sanoi ja kääntyi jatkaen matkaansa. Siénna nukkui pojan sylissä ja Adénista tuntui että tuo olisi mielellään itsekkin nukahtanut, mutta ei uskaltaisi, vaikka pääsisikin nukkuman. Poika pelkäsi näkevänsä painajaisia. *

¤Kiitos, mutta ei taida auttaa. tabu.¤ *avá sanoi.* ¤ Jos sä mut vapauttaa haluut, niin siitä vaan naimaan. en usko että haluat sitä kanssani.¤ *aws ajatteli ja seurasi adenia. kai viimeisimään lauseeseen sekoittui hiukan katkeruutta - niin aws tiesi välittävänsä pojasta *

Adén: ¤Kyse ei ole nyt siitä. En vain voi. Sinä-sinä et halua naimisiin kanssani. Et haluaisi jos tietäisit millainen olen oikeasti. ¤ * Adén telepattasi ja huokaisi perään.* ¤ Jos naisin sinut, en soisi sinulle sellaista aviopuolisoa, kuin minä olen.¤ * Adén sanoi j kääntyi katsomaan Aváa taas suoraan silmiin. * " ansaitset paljon parempaa." * Poika sanoi ja kääntyi jälleen. Vuorenhuiput kohosivat yläpuolella, ja poika lähti kävelemään ylöspäin viettävää maata. *

¤ entä sitten? mut on häpäisty, raiskattu, orjuutettu... mussa ei oo jäljellä ainuttakaan hyvettä. sun kannatais ppuhua jollekkin. mä kerroin siennalle, muttaen yhtä tarksti, ku sulle. ois menettäny yö unensa.¤ *aws ajatteli, toisaalta, aváa masensi ajatus elinkautisesta orjuutuksesta. ava tuskin huomasi ylöspäin viettävää maata.* ¤Mulle sä voit kertoo, niin ollaan tasoissa.¤

Adén: *Poika katsoi Aváa hetken olkansa yli surullisesti ja huokaisi sitten alistuneesti. * ¤Selvä. Kerron sinulle vasten tahtoani, mutta kerron kuitenkin. Synnyin eräässä haltiakylssä keskellä metsikköä. Olin aivan vietävän kateellinen sisarelleni, joka sai kaiken minkä halusi. Kun sitten sain isältäni jousen... minä...ammuin sisareni siihen paikkaan. Minua pidettiin vaarallisena, enkä saanut enää kulkea julkisissa paikoissa edes perheeni kanssa, vaan jouduin viettämään aikani yksin kotona. Suutuin maailmalle ja kun veljeni syntyi ammuin hänetkin. Isäni lukitsi minut kotimme kellariin. Minut päästettiin pois kun täytin, ihmisteniässä, 5. Syntymäpäivieni ajaksi. Sinä päivänä kaupunkiimme hyökättiin. En tiedä ketä hyökkääjät olivat. Perheeni tapettiin julmasti silmieni edessä ja minä vain itkin. Minun oli tarkoitus sinä päivänä hyvittä kaikki, mitä olin tehnyt, mutten ehtinyt. Haltiat saivat ajettua hyökkääjät pois, mutta minun luultiin kutsuneen heidät. Minut potkaistiin pihalle, kuolemantuomion uhalla, jos viellä palaisin mihinkään haltiakylään koskaan. Hyökkääjät löysivät minut metsästä ja veivät leiriinsä. Minua kidutettiin ja ärsytettiin, kunnes pääsin pakoon ja pakenin siihen erääseen kylään, ihmisteniässä noin kahdeksan vanhana. Elin heidän kanssaan vähän aikaa, sitten tuli Cihuman joukkoineen ja surmasi uudenkin perheeni, minun takiani. Olisi surmannut minutkin, ilman Siénnaa. ¤ * Adén lopetti ja näkikin erään luolan hetken päästä edessään, jonne kapusi, laski Siénnan sen lattialle seinän viereen ja istuutui itse kallion reunalle. *

*aws kuunteli sanaakaan sanomatta. aws rykäisi ja näytti ymmärtäväiseltä, istuen sitten siennan viereen luolaan.* ¤Tajusin... mitä väliä? ¤ *aws ajatteli, tarkoittaen tietysti että häntä ei haitannut tuon menneisyys. hetkessä aws tajusi nukahtaneensa.*

Adén: ¤Luuletko ettei siitä olisi haittaa, että olen tappanut sisareni ja veljeni?¤ * Adén kivahti tytön ajatuksiin, ja huokaisi sitten tajuten tytön nukkuvan. Adén haukotteli, mutta päätti paremmaksi valvoa, sillä pelkäsi yhä vielläkin painajaisia, joita tuo ei kestänyt. Sitäpaitsi, jonkun kannatti olla vartiossa, joten Adén jäi istumaan kallionreunalle tähyillen metsän ylitse kaukaisuuteen. *