Fantasy wolrd

*katsoin hämmentyneenä poikaa.* "Onko parempia ehdotuksia?" *aws kyysyi ja katseli hetken ympärilleen. jostain hän tunsi tihkuvan vaaraa, mutta ei pakallistanut mistä, joten hän istui sammaloituneelle kivelle. pimeys piiritti kolmikkoa. "Minun ei tee mieli jäädä tänne. kuuleman mukaan paikka vilisee palkkamurhaajia." *avá snaoi kurtistaen kulmiaan, ja äkkiä, liian äkkiä, pusikosta asteli esiin mies. mies jonka avá tunsi. hän ähkäisi ja ponkaisi seisomaan, vetäen katanat selästään. samalla synkät muistot valtasivat tytön mielen. hänen päähänsä tulvivat juuri ne muistot, jotka hän ioli haudannut syvälle itseensä. ja nyt tuo mies, oli tullut takaisin.* "Mitä sinä täällä teet?"
*Aws ärisi pyöräyttäen katanoitaan sormenpäissään.* "Tulin hakemaan oamisuuteni, orja." *mies tuhahti.*

Adén: * poika oli muuttunut jotenkin vaivautuneeksi eikä puhunut enää, tuollaisena ei Siénna häntä ollut ikinä nähnyt, ja se pelotti tyttöä. Adén huomasi myös miehen joka olin puistikosta tullut ja katsoi tuota arvioiden, sitten kysyvän näköienä Aváa. Taisi olla jokin vanha juttu, mihin pojan ei ehkä kannattaisi sekaantua, mutta voisiko tuo olla sekaantumatta siihen?*

Siénna: *Tyttö säikähti tuotakin miestä, joka noin vaan ilmaantui pusikosta. Siénna oli tällä hetkellä jotenkin säikyllä tuulella, johtuen päivän tapahtumista ja alati muuttuvasta nykyhetkestä. *

"Minulla ei ole sinun omaisuuttasi, joten häivy!" *Aws ärähti, tietäen kyllä mitä meis tarkoitti. Vuosikaudet avá tiesi miehen odottaneen hetkeä. nyt kun ava oli metsässä... mies lähestyi, ja ava tajusi 'halvaantuneensa' hän ei kyennyt liikuttamaan edes sormen päätään, ei räpyttämään silmiään.* "Sinä, olet omaisuuttani." Mies sanoi alle metrin päästä ja ojensi kätensä kohti henkilökohtaista aluetta.* ¤Ei! en .. kykene..¤ *aws teleppaattasi vahingossa, adenille, ja se taisi kuulua myös siennan päähän. ja miehen* "Eikö ole upeaa? pelko lamaannuttaa sinut. imartelevaa." *ja sitten mies jo yrittikin riisua aváa.* ¤ Aden...¤ *ääni taisi olla melko anova.*

Adén: * Poika vetäisi jousen selästään ja jännitti nuolen jänteelle. * "Irti hänestä, tai joudun tuhlaamaan yhden kallisarvoisista nuolistani sinuun." * Adén sanoi ja tähtäsi miestä sydämmeen. Mikä vitsin pervo tyyppi tännekkin oli ilmaantunut tyhjästä? Mutta, siinnä oli se hyvä puoli, että Adénin ei ollut tarvinnut vastata tytön kysymykseen, tai, se oli kyllä aika itsekkäästi ajateltu, muttei voinut mitään. Jos nuolet eivät tuohon tepsisi, veisi poika vaikka tikarinsa Siénnalta ja iskisi miehen kuoliaaksi. Vaikkei tuo tiennytkään miksi puolusti niin vankasti Aváa, ehkä siksi että oli alkanut pitää tytöstä? Ei, varmaan siksi että tuo oli pelastanut kaksikon Cihumanilta. *

*Mies tuhahti, mutta virnisti sitten.* "ai... et ole kertonut mitään pikkuisesta salaisuudestasi.. vai etkö kehdannut? voisin auttaa." *mies nauroi entistä julmemmin ja avá pakottautui sanomaan edes jotain.* "s..se .. ei kuulu mitenkään tähän! se oli neljäsataaviisikymmentä vuotta sitten! ja.. h..heidän ei tarvitse tietää.." *aván ääni madaltui lopussa. mies jatkoi hohottamistaan.*# ei hyvä. # *avá ajatteli heti samalla hetkeällä, kun muistot valtasivat taas tytön pään.* "Häivy, koira! painu takaisin cihumanin jalkoihin ruokasi kerjäämään!" *avá sai äkillisen adrenaliini kohtauksen. mies hätkähti ja nauroi perääntyen.* ¤Eivätkö leukasi loksahda mokomasta käkätyksestä? suusi ainakin on iso, rupikonna.¤ * avá telepaattasi miehen ajatuksiin. ja sitten hän hyppäsi nuolelta sivuun. ukko kiivastui hetkessä.*

*Miguel oli seurannut miestä jonka oli aikaisemminkin nähnyt metsässä. Hän oli hetken aikaa vanninut jotain pusikossa. Miguel oli kuullut miehen aikeet aikaisemmin. Hän halusi tietää enemmän. Hän näki mitä mies oli tekemässä tytölle. Hän tuijotti kaikkia pusikosta. Poika otti nopeasti otteen miekasta joka oli huotrassa hänen vyötäröllään. Mitäköhän seuraavaksi tapahtuisi? Hän huomasi jotain uutta. Nimittäin pojan ja tytön vähän kauempana. Poika oli selvästi suojelu kannalla tyttöä kohtaan. Hän päätyi katsomaan vierestä. Mutta mitä nyt? Mies perääntyi yht'äkkiä. Jotain selväst tapahtuu.*

Adén: * Poika vapautti siinnä samassa nuolen, joka lävisti miehen pään (?). Mies kaatui hervottomana maahan, eikä enää liikkunut (?). adén ei sanonut mitään, vaan katsoi synkästi Aváa ja istahti kannon päälle, joka sijaitsi aivan pojan vieressä. Adén ei välttämtää halunnut edes ietää mistä mies oli ollut lähtöisin ja miten tuo Aváan liittyi. Tuo rypisti sitten otsaansa ja vilkaisi taakseen pusikkoon, loikaten kannolta seisomaan ja tähdäten nuolella siihen paikkaan missä Miguel oli.* "Paras tulla esiin vain, tai ammun sinut sinne. "

Siénna: * Tyttö huomaasi tärisevänsä ja ryntäsi Aván luokse. * "Oletsä kunnossa?" * Tyttö kysyi huolestunee oloisena ja välittämättä lainkaan Adénista, joka ei taaskaan sanonut sanaakaan* "Kuka se oli?

*avá katseli kuinka mies delasi. hetken aikaa hän tuijotti liikkumatonta ruumista kuin lumottu, sitten hän alkoi vapisemaan. tytön mikään aisti ei tuntunut toimivan. ei näkö, tai kuulo. kasvot ilmeettöminä hän vain tuijotti kuolutta miestä. jos aden nyt tietäisi mitä oli tehnyt. melekin 450 vuotta sitten avá oli ollut orjana tuolla miehellä. kyllä ei tavallisena, vaan orjana, jolle pystyi tekemään mitä halusi. myöhemmin, hän oli karannut, ja paennut entistä minäänsä. sen ajan lakien mukaan orjan isännän murhaaminen tämän orjan edessä, teki orjasta murhaajan oamisuutta. adenilla oli siis orja. avá pitäisi suunsa kiinni. sitten, avá tajusi että kuilu, jossa hän roikkui, oli liian voimakas. aván silmissä msuteni, ja hän kaatui tajuttomana maahan, inahtaen: "EI!" *

*Miguel tosiaan säikähti kun poika hänet noin nopeasti huomasi. Hän tuli pois pusikosta varautuneena taisteluun. Hän piti edelleen kättään miekalla. Hän katseli edessään olevaa joukkoa. Se ei näyttänyt kauhean vaaralliselta. Hän irroitti kätensä miekstaan. -Ei tarvitse ampua. En minä mitään tee. Poika sanoi varovaisesti. Poika mietti että miten täältä metsästä edes pääsisi pois. Hän oli eksynyt metsään joskus eilen. Hän katsoi molempia. Yht'äkkiä hän näki kun toinen tytöistä pyörtyi. -Mitäs... Miguelita jäi lause kesken. Hän katsoi pyörtnyttä tyttöä. Mitä hänelle oikein kävi? Hän jäi vain katselemaan ympärilleen.*

Siénna: * Tyttö kiljahti ja katsoi hädissään Aváa. * "Avá?! AVÁ!?" * Tuo huudahti ja ravisteli tyttöä. * "Mikä tuli? Herää! Oo kiltti avá! herää!" * Siénna huusi. * "Adén! Auta vähän!"

adén: * Poika tuijotti pusikosta tullutta miekkaheeboa miettien pitäisikö tuo ampua siihen paikkaan, mutta päätti olla ampumatta ja laski jousensa, tosin vain väliaikaisesti. Jos vieras poika jotain tekisi niin... Siénna huusi ja poika pelkäsi koko alueen vihollisetn kuulevan melun. * "Siénna, ei hän kuollut ole, mutta me olemme kohta jos huudat viellä. " * Adén sanoi tyynesti ja istahti takaisin kannolle. *

*avá ei ollut kuollut ei ollut. mutta lähellä sekin saattoi olla. neidin mieli toimi harvoin näin - tajuttomuudella. sinänäsä että nainen tiesi kyllä mitä aukiolla tapahtui, eikä aws olisi menettänyt tajuntaansa jos ei olisi joutunut adenin orjaksi. hetken kuluttua aws poistui 'tajuttomuudesta,' mutta liikkumaan tai avaamaan usilmiään, hän ei pystynyt. menneisyys vilahteli tytön päässä aina tähän päivään asti. aina niistä kellarin pimeydessä vietetyistä hetkistä asti, siveyden menettämiseen. ja tuon mihen kuolemaan. avá puristi silmänsä tiukemmin kiinni, yrittäen työntää ajatukset tiehensä päästään, jotta kukenisi tajuamaan tilanteen paremmin. pojan ei tarvinnut tietää. avá voisi paeta.. mutta sitten hän olisi orja lopun elämäänsä. ja jonain päivänä poika ehkä tajuaiasi, ja lähtisi etsimään awsia. sitä hän ei enää halunnut. Avá avasi hitaasti silmänsä, ja tajuasi maakavansa kostealla ruohikolla.* "Älä kilju mun korvaa puhki... tyttö." *hän huokaisi ja hieroi ohimoaan.*

Siénna: * Tyttö riemastui ja hyökkäsi rutistamaan Aváa niin kovin, että Adén pelkäsi tuon tukehtuvan siihen paikkaan. Siénna tjusi kuitenkin lopettaa, muttei pyytänyt anteeksi, sillä säteili koko olemuksellaan, sillä tuo oli ollut varma että Avá oli ollut kuollut. Siénna oli hieman ylireagoiva kaikkeen mahdolliseen, ja näköjään sokea ja kuurokin, sillä ei ollut huomannut vierasta poikaa, kuin vasta nyt. Tyttö jäi toljottamaan tuota kummissaan. *

Adén: * Poika vain hymähti Siénnalle, joka intoili. Pimeä metsä vaivasi Adénia suoraan sanottuna ja pojan olisi tehnyt mieli lähteä jonnekkin ihan yksinään, muttei hennonnut hylätä Siénnaa edes Aván seuraan, kun tuo vieras heebo oli lähettyvillä. Eikä muutenkaan. Jos haltiatyttö sattuisi pyörtymään uudelleen, siénna lähtisi etsimään Adénia, jolloin voisi tapahtua vaikka mitä. *

*awsilta oli keuhkot rutistua kun tyttö halasi häntä. avá ei kuitenkaan siihen vastannut. sitten ava kääntyi ja katsoi meikkaheeboa silmät sirllään.* "Mistä näitä heeboja riittää?" *ava kysyi hämmentyneenä, nousematta maasta ylös. tytön olo oli jotenkin hutera.* ¤Aden... tota.. tiiäksä mä sä äskön teit? tappaessas ton miehen orjan edessä?¤ *ava puri huultaan, kun tämä teleppaatasi pojalle..*

Adén: ¤Tapoin sen miehen, entäs sitten? Ei se ansainnut elää. ¤ * Adén telepaattasi. Lähtemisen tunne kuristi poika, ja jokin muukin. Ikivanha tuskallinen muisto pojan meinneisyydestä, joka oli noussut taas pintaan haltiakaupunkikysymyksen ja miehen tapon ohella. Adén nousi ylös. Tuosta tuntui kuin jokin pimeä voima olisi tuhonnut poikaa sisältä päin. * "Menen metsään." * Adén sanoi ja hetkessä oli poika kadonnut jonnekkin pusikkoon. *

*Miguel oli ihmeissään. Hän tajunnut tällä hetkellä mistään mitään. Hän uskoi ettei ollut mikään toivottu vieras. Hän katseli hetken aikaa muita. Aijaa, pyörtynyt tyttö on viimein herännyt. Aika kiva. Hän katseli kaikkia poika oli häipynyt jonnekkin metikköön. Ja toinen tyttö... Tuijotti häntä oudosti? Aika hauskaa. Miguel ei tiennyt mitä tehdä joten hän päätti vain lähteä. Hän käveli metsää eteenpäin. Kuten sanottu, hän oli eksynyt tänne eilen. Hän mietti että mitä tehdä. Ei hän välttämättä viitsisi palata. Vaikka oli viimein löytänyt ihmisiä. Hän ei ollut nähnyt muita ihmisiä kuin tuon oudon, juuri äsken kuolleen, hyypiön. Hän ei mennyt edes kauas. Pian hän kuitenkin istahti ja alkoi miettiä miten pääsisi koko metiköstä pois. Ehkä nuo tyypit tietäisivät tien. Miksi hän ei ollut ajatellut sitä aikaisemmin. Olipa hänkin tyhmä. Hän palasi lähelle muita mutta pysähtyi sitten. Olisko hänen järkevää kysyä yhtään mitään. He eivät välttämättä pitäisi siitä. Hän vain päätyi istumaan kivelle mikä oli vähän ajan päässä.*

*avá katsoi hermostuneena pojan perään. ei siis tiennyt. mitähän aws nyt tekisi. avá katsoi siennaa.* "Oke. en jaksa sanoo sua tytöksi. kai saa kysyä nimeäs?" *kysyi ava joka nousi hitassti ylös, hermostuneena ympärilleen vilkuillen. jonnekkin pitäisi mennä.. ja pian. Aws vilkaisi taas aukillle saapuvaa miekka heeboa.* "Eksynyt vai?" *avá kysyi tyynesti. hänen teki ieli 'rhenellä pojalle, mutta tytön olotila ei ollut kovinkaan hyvä, joten ei tahtonut alkaa tappelemaan..* ¤Tyttö hei, tota.. mikä adenia vaivaa?¤ *avá teleppaattasi siennalle.*

Siénna: " Olen Siénna. " * Tyttö vastasi ja vilkaisi miekkauketsua oudosti. Mitäköhän tuokin ramppasi edestakaisin. * "Ja en todellakaan tiedä mikä Adénilla on, ei hän ole ikinä ollut tuollainen. Onhan hän toki aina ollut hiljainen ja sulkeutuva, eikä aina niin kovin mukava minua kohtaan, muttei koskaan... tuollainen. " * Siénna sanoi ja kurtisti kulmiaan. Hän olisi halunnut palavasti tietää lisää Adénista. Ja Avásta. * "Kuka se mies oli? " * Tyttö sitten kysyi * "Ei ole pakko kertoa, jollet halua." * Tuo sitten lisäsi nopeasti. *

*aws jäykistyi silmiinpistävästi, kun tyttö kysyi hänen menneisydestään. oikeastaan hän halusi puhua. mutta kaltaiselleen. saman rotuiselle. ja naiselle. mutta ketään ei ollut. kukaan ei halunnut kuulla. kukaan ei uskaltanut. kaikki akrttelivat tyttöä. ja kaiken lisäksi he eivät olleet kaksin. vaan tuo miekkaheebo oli yhä täällä. avá huokaisi j aistahti kannolle viitaten siennaa istumaan. kai hänen olisi pakko. tokki, pahimmat asiat jättäisi kertomatta, ihmisen yöunien säästämiseksi.* ¤okei.. tyt.. sienna.. varmasti huudat ja kiljut kohta. JA älä puhu, ajattele... tai tuo ukkeli kuulee.¤ *aws heilautti kätään miguelia päin. sitten hän huokaisi, taas.* ¤ Synnyin melko köyhään haltia perheeseen, kuinkas muutenkaan. kävin koulua ihisten kanssa ja vartuin, kunne stapasin ensikerran kaltaiseni. nainen oli mukava, ja opin häneltä melekin kaiken, mitä vanhemani eivät voineet opettaa. kulissi piti pitää yllä, juri cihumanin takia. kyllä. hän eli jo tuolloin eli n. 500 vuotta sitten.. Mutta sitten cihuman aloitti 'sotansa' ja vanhempani kuolivat ensimääisessä aallossa. jäin siis naisen, Miramen kanssa kiertelemään. siten hänet kaappasi Rimah, mies joka tänään näit, ja jouduin pelastamaan Miramen. Rimah suostui päästämään tämän, jos jäisin hänelle velkaa. olin viisikymmentä. pelastaakseni miramen hengen, tein sen. tosin tämä kuoli vuosi tapahtuneesta. cihuman. ¤ *avá aloitti löpinänsä*

Siénna: * Tyttö kuunteli Aván menneisyyttä hiiskahtamatta sanaakaan, joka ei todellakaan ollut tytön tapaista. Eipä tuo kaikkea käsittänytkään, mutta suurimman osan ainakin. Siénna oli arvannutkin että Aván menneisyys tuskin sisälsi mitään järin mukavaa tietoutta, ja oli varautunut siihen, ainakin niin hyvin kuin taisi. *

Adén: * Poika käveli jyrkkää ja kapeaa polkua ylös eräällä metsän peittämälle kukkulan harjanteelle. Pimeys oli joka paikassa pojan ympärillä, ja tuosta tuntui, kuin olisi tuntenut sen sisälläänkin. Adén istahti kukkulalla sijaitsevan ainoan puun, ison ja vanhan sellaisen alle ja katseli siihen suuntaan, jonne oli Aván ja Siénnan jättänyt. Pojan rintaa kuristi. Tuo ei olisi halunnut jättää kumpaakaan, mutta pojasta tuntui, ettei tuo kestäisi enää olla noiden kahden seurassa. Adén oli päättänyt, ettei palaisi enää kaksikon luokse. *

*sitten aws huokaisi taas jatkaen.* ¤ Muutman vuoden päsätä rimah tuli hakemaan velkansa. olin säästänyt, mutta sisämssäni tiesin, mitä hän halsi. ja hän otti sen. minut.¤ *aws sanoi ja puristi kätensä nyrkkiin.* ¤ Eikä mitenkään tavalliseksi.. katsos, ennen vanhaan.. säännöt olivat eri. tietyille orjille sai tehdä mitä halusi. minä olin sellainen. vietin hänen luonaan sata vuotta elämästäni. kun sitten hän raiskasi minut, kylmäverisesti, pakenin. ¤ *tosiaan, avá jätti kertomatta jotain asiota, joita ei halunnut kertoa.* ¤ ja, sen ajan säännöt pätevät sen ajan orjiin vieläkin: 'ikäli joku tappaa orjan omistaja tämän nenän edessä, tulee orjasta tappajan orja. orjan on seurattava uutta isäntäänsä, vaikka tämä lähtisikin. tälläisen orjan voi vapauttaa vain naimalla hänet.'¤ *avá kertoi ja haukkoi henekään kun tajusi palajstaneensa tytölle, kenelle nyt kuului*

Siénna: * Tyttö räpytteli hetken silmiään tajuamatta ensin mitään. * "Sinä...siis...Adén...Ei kai? " * Siénna tärisi, mutta sisimmässään tiesi mitä oli tapahtunut. * "Aiotko kertoa hänelle? " * Siénna kysyi ja puri huultaan. Adén ei pitäisi tiedosta, saattaisi hämmentyä aivan liikaa, lähteä ja hankkia itsensä pahoihin vaikeuksiin. Loppua Siénna ei halunnut edes ajatella, vaan koitti vaihtaa ajtustaan toiseen. Missäköhän koko poika oli? Siénnan valtasi kylmä tunne, Adén oli häipynyt yksinään jonnekkin pöpelikköön, selvästikkään ei täysin kunnossa, ja oli kuitenkin kulunut jo jonkin aikaa pojan lähdöstä. Ja mistä Avá oli puhunut? Alueella liikuskelevista palkkamurhaajista? Entä jos.. Siénna ei edes halunnut ajatella mitä oli voinut tuossa ajassa tapahtua, tai voisi tulla tapahtumaan. *

"yritin.mutta hän häipyi. en tiedä minne... " *aws sanoi ja tunsi psiton sydämessään, tarvetta l'hte kulkemaan. hän nousi ylös, tahtomattaan ja 'hkäisi kadoten samaan suuntaan kuin aden. aws oletti että sienna seuraisi häntä. * #Joskus minun on kerottava.. äääh! kun vain olisi vapaa!# *avá ajatteli katkerasti antaen jalkojensa kuljettaa häntä. se hyvä puoli tässä oli että avá löytäisi kyllä adenin, vaikka tämä ei tahtoisikaan. mokamakin tabu. awsi olisi pakko kertoa, selittää tilanne...*

Adén: * Poika istui puun alla ja menneisyyden polttva tuska valtasi pojan hetkeksi. Tuo meni kaksinkerroin ja halasi tiukasti itseään. Hetken kuluttua kipu laantui ja Adén saattoi nousta varovaisesti seisomaan. Oli arpapeliä, mihin ilmansuuntaan tuo lähtisi. Kohtalo määräisi sitten lopun mitä tapahtuisi. adén ei kääntynyt minnekkään, vaan suunnisti eteenpäin vilkaisemattakaan taakseen. Siénna olisi varmasti lähtenyt jo etsimään häntä, ehkä avákin. Toivottavasti vain siénna. Tai tietenkin poika toivoi, ettei tyttö lähtisi lainkaan tuon perään, mutta se oli epätodennäköinen vaihtoehto. Siénnalta poika pääsisi kyllä pakoon, mutta Avá olisikin eri asia, jos haltiatyttö olisi mukana. Adén kiristi tahtia ja katosi kukkulalta takaisin synkenpään metsään. *

Siénna: * Tyttö lähti seuraamaan Aváa, ja metsän pimeys arvelutti tuota. Tuo kuvitteli murhanhimoisia hahmoja joka pusikkoon ja säpsähteli joka rasahdusta, vaikkei normaalisti kovin säikky ollutkaan. Illan tapahtumat olivat vaan saaneet tuon varovaiselle tuulelle. *

* aws tunsi pojan loitonevan. hänen jalkansa kukivat nyt nopeammin, kerran pari hän vilkaisi taakseen, ja varmisti sienann tulevan perässäään. sitten hän pysähtyi paikkaan, jossa aden oli hetki sitten ollut. aván silmät kostuivat.* ¤Hän.. ei aio tulla takaisin.¤ *aws sai telepaatattua. sitten aws melekin juoksi pojan perään, antaen loitsun viedä häntä. hetkeksi aws pysähtyi, ja kääntyi sitomaan köyden siennan vyötärölle(?), sitoen toisen pään itseensä.* ¤että et tipu matkasta¤ *sitten aws lähti juoksemaan(?)*

Siénna: *Tyttö parahti Aván lähtiessä juoksemaan ja tyttö itse roikkui vain perässä, miten parhaiten taisi. * "Hei...Mä... Voisin ihan....tulla perässä...jos se sopii!" * Tyttö huudahti. Siénna ei pitänyt tästä järjestelystä lainkaan, ei yhtään. Ensinnäkin, tuosta oli epämukavaa roikkua köyden perässä, ja toiseksi, tuo ei tajunnut kunnolla mitä tapahtui. *

Adén: * Poika jatkoi matkaansa ja käänähti äkisti ympäri, jääden kuuntelemaan. Tuo oli kuullut ihmisäänen, tytön äänen. Siénnan äänen. Voi ei. Se ei ollut ollut ääni, jolla tuo huutelisi poikaa ja Adén yhdistikin sen siihen, että Avá olisi mukana. Poika poikkesi nopeasti polulta sivuun ja lähti perääntymään pusikkoon. hetken kuluttua tuo kääntyi kokonaan ja juoksi vähän matkaa vaikea kulkuisessa maastossa, kunnes kipu pojan sydämmessä sai tuon jälleen pysähtymään. Adén nojasi puuhun ja sulki silmänsä tiukasti hetkeksi. Kului hetki, mitään ääniä ei kuulunut ja Adén lähti jatkamaan matkaansa. *