Fantasy wolrd

roolipelin tiedot:
Paikka: Falterra
Aikakausi: Keskiaika
Aika: irl


Juoni:

Eletään siis keski aikaa, joten puhelimet, tietokoneet ja muut teknologian välineet jäävät tulevaisuuteen. Rope sijoittuu kauas Falterra nimiseen maahan, joka ei sijaitse kartalla, mikä osittain johtuu siitä, että kaikkia maita ei ole vielä kartoitettu. Laivat ovat puisia, ja niitäkin harvassa. Falterrassa on koittanut kevät, vihdoinkin pitkän ja kylmän talven jälkeen. Samalla kun viimeisetkin lumet sulavat, saa Falterran maa aivan uudet tuulet purjeisiinsa. Sillä ikinä ennen, ei ole sen maan asukkaiden keskuudessa kiertänyt huhut näin voimakkaasti. Toiset väittävät ettää metsät eivät ole enää turvallisia, koska siellä väitetään olevan mitä ihmeellisimpiä olentoja; haltiota.
Toiset huhut väittävät että lännestä nousee uusi 'suojelija' Ja tämän nimi on Cihuman.
Aluksi ihmiset matkasivat kiitollisina tämän luokse, turvaan, mutta muutamien vuosisatojen kuluessa, Cihuman ei näyttänyt kuolevan eikä vanhenevan. silloin paljastui hänen oikea luonteensa.
Cihuman halusi hallita ihmisiä kuin orjia. Miehille asia ei ollut kovin paha, mutta naisille, paljon pahempaa. Heistä tehtiin perheen orjia. miehet tekivät heille mitä lystäsivät.

Kaupungissa asui Haltiatyttö Avá, joka kasvoi ihmisten parissa, ja täyttäisi pian kolmetoista ihmisen iässä, haltian iässä ties vaikka kuinka paljon. Tällöin varmasti cihuman halusi Aván puolisokseen, mutta tyttö sinnittelee yhä, kaupungin turmeltuneessa osassa, odottaen pako mahdollisuutta. kaupungin ainut vartiomaton pako reitti sijaitsee metsän tyngässä ja sinne ihmiset aivät mielellään astu. useat muutkin kaupungin nuorista tytöistä kieltäytyy ja piiloutuu, jolloin cihuman aloittaa syyttä suotta sodan, haltiota vastaan. kukaan ei tiedä syytä, mutta haltiat pistävät vastaan. Avá on puolivuotta tehnyt lähtöäkaupungista, mutrta kuka tietää, saako hän liittolaisia, karkulaisia ympärilleen lisää? ja selviätvätkö he edes sinne mihin Avá aikoo? Aws. on tehnyt päätöksensä, ja päättää lähteä vaikka yksin, tietämättä edes tarpeksi.

Paikan saatte itse kuvitella, mutta ei mitään nykyaikaista, ja turha kysyä Cihumaniksi, hänellä roolii jokainen! ihan kuin vartiollakin.
ja juu, hiukan tylsähkö... roolitaan tämän alle XD

Kyllätulenmukaan. >D Ja joo, kysyisin yhtä jutskaa, saako tässä kuolla? xD Meinaan jos rooliminen tällä haltsupojalla ei luonnistu, niin se delaa sitten. :''D

ÄmByyY kirjoitti:

Kyllätulenmukaan. >D Ja joo, kysyisin yhtä jutskaa, saako tässä kuolla? xD Meinaan jos rooliminen tällä haltsupojalla ei luonnistu, niin se delaa sitten. :''D

Ei saa kuolla ellei joku toisista pelaajsita tapa sua XD

*Ava seisoi talon raunioden päällä ja katseli ylitse tuhoutuneen kaupungin osan. hänen kohteensa oli kaupunki, se osa josta hän oli karannut. Avá tiesi että vaikka hän voisikin häipyä kokonaan ja astua metsään, hän ei pärjäisi sillä vielä. Hänen ruokansa loppuisi kesken. Cihuman oli aloittanut jonkin kaltaisen sodan haltiota vastaan, halusi Awsin puolisokseen, ja orjaksen. Kolmentoista vuoden ikäinen (siis ihmisen iässä) Avá ei ollut suostunut tähän, ja oli piileskellyt jo pian puolivuotta. Avá hyppäsi alas rauniolta a lähti kulkemaan kohti kaupunkia. hän voisi varastaa tai ostaa ruokaa itselleen. Aws suunnitteli lähtöä pian, mutta hän tarvitsi vielä yhtä sun toista.*

Siénna: * Siénna seisoi kujan suulla ja kurkki kaupunkiin. Kujalta näki kaupungin hyvinkin, mutta ihmisvilinä häiritsi näköä. Adén istui Siénnan takana maassa ja varjosti kasvojaan hupulla. Kaksikko oli taas paennut Cihumanin palkollisia, jotka olisivat jälleen halunneet tapattaa Adénin. Tyttö näki sitten ihmisvilinässä tytön, jonka epäili nähneen aikaisemminkin. Siénna tarkensi katsettaan. Olikohan tuo Avá? Monenlaiset huhut liikuskelivat ihmisten keskuudessa. Siénna itse oli ihminen, mutta kulki Adénin kanssa ja oli pojan puolella, Adén taas, no, pojan oli hieman pakkokin olla haltioiden puolella, muuten tuo olisi ollut varmasti puolueeton. Siénna astu varovasti kadulle askeeleen nähdäkseen paremmin Aváksi epäilemänsä tytön. *

Adén: * Adén istui maassa ja vilkaisi harmailla silmillään Siénnaa, joka kurkki jatkuvasti kadulle. Tuskin siellä enää mitään oli, mutta Siénna halusi aina varmistaa kaiken viimeiseen asti. Poika huomasi, jonkin kiinnittäneen Siénnan huomion. Adén tiesi että tyttö ilmottaisi hänelle kuitenkin mitä siellä oli, ainakin jos siellä oli Cihumanin joukkoja. Voi olla, että tyttö oli kiinnittänyt huomionsa vain johonkin oudonnäköiseen ihmiseen tai jotain, se olisi niin Siénnan tapaista. Poika kuitenkin tajusi vaaran kun Siénna astui kadulle. * "Hemmetti, Siénna, takaisin ja heti." * Adén sähähti. Vielläpä Cihumanin miehet näkisivät tuon, vaikka ihmisvilinää olikin. *

Siénna: * Tyttö oli kiinnittänyt huomionsa tyttöön kadulla, mutta kuullessaan Adénin äänen tuo hätkähti ja vetätyi takaisin, tyttö ei ollut edes huomannut kävelleensä kokoajan Aváksi epäilemäänsä tyttöä kohden. Siénna katsoi anteeksipyytävästi Adéniin. * "Siellä oli vain joku tyttö, joka kiinnitti huomioni, anteeksi." * Tyttö mutisi ja meni kujan suuaukon viereen ja kurkkasi uudelleen. *

*Aws puikkelehti kaduilla ja katseli torin ylitse ihkisten sekamelksaa. avá nosti hetken kuluttua hupun päähänsä, ja liittyi ihmisvirtaan. hän ryösti kaikilta lähellä olijoiltaan taskut. ava hiipi nopeasti pois kun ihmiset huomasivat taskujensa tyhjentyneen. Aah.. nuo ihmiset olivat helppoja jymäyttää. haltia tyttö kulki hedelmä kojun luokse ja oli katselivinaan hintoja. myyjä pälpätti toiselle asiakaalle niin innoissaan, että ava ehti napata omenoita vyötärö laukkunsa täyteen. myyjä kääntyi ympäri juuri kun ava kaivoi taksutaan rahansa. hän ojensi sanaakaan sanomatta pari kolikkoa ja otti vesimeelonin. ava luikahti takaisin kujien varjoon.*

Siénna: * Tyttö katseli Aván ryöstelyä ja muutenkin kulkua kujalle. * "Ois kiva tutustua tuohon." * Siénna virnisti ja oli kurkottautunut niin pitkälle kadulle, kuin suinkin oystyi, pysyen edelleen kujalla. Joku ihminen tuijotti oudosti Siénnaa hetken ja lähti sitten juoksemaan jonnekkin kamalalla kiireellä. *

Adén: * Poika pudisti päätään. * "En usko sen olevan hyvä ajatus." * Poika mutisi ja tuon silmät välähtivät ihmisen juostessa jonnekkin. Adén oli juuri kääntymässä Siénnan puoleen kun huomasi tytön kadonneen. * "Hemmetti." * Tuo tuhahti ja tähysi kadulle, siellä Siénna puikkelehti ihmisvilinän seassa toista kujaa kohden. Adén nousi seisomaan ja katsoi tyttöön pistävästi. *

Siénna: * Siénna tunsi Adénin katseen selässään ja kääntyi. Tuo oli jo ehtinyt kujan suuaukolle. Adén tuijotti tyttöä sellaisella ilmeellä, ettei sitä sanoin voinut kunnolla kuvata. Siénna siis huokaisi, vilahti pois Aván näköpiiristä ja palasi ihmisvilinän sekaan ja Adénin luokse. Siénnasta tuli mieleen koiranpentu, joka oli tehnyt tuhojaa. Adén ei sanonut mitään, ja palasi istumaan seinän viereen. *

*Avá tuhahti ja kääntyi katsomaan kadulle, ja tuijotti vaitonaisena sekamelskaan. seuraavaksi hän kuuli kuinka torvet soivat. Cihuman tulisi pitämään puheensa. Tätä Avá oli osannut odottaakin. Sillä välin kun cihuman pitäisi haltioden murskaamis puhettaan, Aws järjestäisi pienen shown. pitäisihän hänet vakuuttaa että avá oli vielä maisemissa. suoraan sanoen än nautti tästä kissa ja hiiri leikistä. ava kiipesi ylös katolle samalla hetkellä kun cihuman aloitti puheensa.*

Siénna: * Tyttö katsoi Avén kiipeämistä katolle ja huomasi ihmisten kerääntyjän kuuntelemaan Cihumanin puhetta. Siénna vilkaisi nopeasti Adénin suuntaan ja livisti sitten kadulle. Tyttö tunki ryysikseen ja koitti olla mahdollisimman huomaamattomana siellä. Cihuman pitäisi jonkinlaisen puheen. Kai. Adén ei varmasti yhtään pitänyt siitä että tyttö oli häippässyt tänne, mutta tuo kuuli paremmin lähempänä, ja näkikin. *

Adén: *Poika havaitsi Cihumanin ja veti hupun syvemmälle päähänsä, vaikkei todellista vaaraa tavallaan ollutkaan pimeällä kujalla. Cihuman. Poika tuntemaan tuon olevan läsnä. Adén tajusi samassa Siénnan kadonneen. Poika hypähti pystyyn sangen nopeasti, ei kai vain, ei. Voi ei. Adén arvasi mitä oli tapahtunut. Tyhmä nuori ihmistyttö, oliko nyt taas pakko karata ihmisvilinän keskelle? Ei auttanut muu. Adén häippäisi kujalta ja etsi Siénnan käsiinsä ihmisvilinästä ja tarttui tyttöä olasta. * "Takaisin, meidät huomataan."

Siénna: * Tyttö säikähti Adénia tosissaan. Poika seisoi hänen vierellään huppu päässä ja vilkaisi Cihumania. Siénna nyökkäsi alakuloisesti, kääntyi lähteäkseen, sillä adén oletti tun kulkevan edellä, mutta ihmiset olivat tukkineet reitin ja jos he alkaisivat tunkea se voisi vaikuttaa epäilyttävältä. Kaksikon ei siis auttanut muu kuin jäädä seisomaan aloilleen. *

* Ava naurahti ja jäi hetkeksi kuuntelemaan.sitten hän huomasi adenin ja tytön, jota hän piteli käsivarresta(?). pojalla, tai ainakin hän näin päätteli, oli huppu päässä, ja avá epäili vahvasti, miksi. cihuman oli päässyt vauhtiin puheesaan. ja siinä kohdin kun hän pääsi raivoamaan haltioden kyvyttömyydestä, ja siitä kunika ne tulisi napata, ja tuhota yksi kerallaan, ja altistaa orjiksi, avá rupesi nauramaan kova äänisesti. joakisen ihmisen pää kääntyi hänen suuntaansa. ava nousi seisomaan kapealle reunuskelle. "Älä viitsi, cihuman!" *avá sylkäisi kun sanoi hänen nimensä.* "Et ole vieläkään saanut minua kiinni. hoida yksi asia ensin!" Sitten hän heitti mädällä tomaatilla cihumania päin naamaa. seuraavaksi, vartiat ampuivat nuolia, ja avá loikkasi takaisin katolle ja säntäsi kohti hylättyä kaupungin osaa.*

Adén: * Ihmiset hätkähtivät Aváa ja suuri ihmismassa tuli nopeasti päin Adénia ja Siénnaa, sillä he olivat ainoat, jotka eivät reagoineet hyppäämällä taakseppäin. Adén lensi nurin ja huppu lähti pojan päästä. Cihumanin huomio osui nyt valkohiuksiseen poikaan ja tuon vierellä olevaan ihmistyttöön. Muutama jousi kääntyi heitä kohti ja ihmiset heidän ympärillään väistivät syrjään. Adén nousi nopeasti ylös nuolen suhahtaessa pojan viereen. Kaksikko pinkaisi hetken mielijohteesta muualle, tässä ihmisvilinän keskellä ei olisi hyvä ruveta ammuskelemaan takaisin, ihmisiä oli aivan liikaa. kaksikko juoksi tietämättään sitä samaa hylättyä kaupunginosaa kohti, minne Avákin oli matkalla. Matkalla Adén vetäisi hupun takaisin päähänsä, etteivät ne ihmiset, jotka mahdollisesti eivät olleet Cihumania kuuntelemassa alkaisi raportoimaan jonnekkin. *

* Avá naurahti ja katosi raunioden sekaan, yhä nauraen. tyttö suuntasi kohti ikivanhaa kello tornia, ja kipusi sen ylimpään kerrokseen. avá nauroi yhä. hän kuitenkin vetäisi nuolen selästään, ja asetti sen jouelleen siirtyen hyvin suojaa antavan seinän luokse.* #Kukaan järkevä ihminen ei seuraisi minua tänne..# *avá virnisti ajatukselleen ja tarkkaili silmä kovana tulosuuntaansa. sitten hän antoi katseensa kiertää kellotornin ylimässä kerroksessa, jonka hän oli valannut 'päämajakseen'. se tarjosi suojaa tuulelta, sateelta ja lumelta. ja oli vielä jopa lämmin. nämä muurit varasivat lämpöä itseensä. ennen vanhaan oli ollut hyvää tiiltä.*

Adén: *Kaksikko saapui vanhahtavan kellotornin juurelle, jossa nuo pysähtyivät. Ei noilla kahdella ollut mitään tietoa lähellä oleskelevasta Avásta. * "Oli järkevää. " * adén puuskahti Siénnalle. * "Täytyikö taas lähteä vaeltelemaan, etkö ymmärrä että se voi olla vaarallista, meille molemmille. Olet auttanut minua niin kauan ja ollut seurassani, että taatusti sinutkin tapetaan jos sinut jossain nähdään. " * Adén sanoi tuolle. *

Siénna: * Tyttö painoi katseensa alas. * "Sori, mä halusin vaan kuulla mitä se äijä höpisee. " * Siénna virnisti. Adénin mielestä tuo osaisi olla todella rasittava välillä ja Siénna tiesi sen tasan tarkkaan itsekkin. Välillä oli vaan hauska hieman tehdä pientä kiusaa. Siénna oli rohkea, mutta tyhmällä tavalla, tuo ei tajunnut vaaraa, kuin vasta silloin kun oli jo liian myöhäistä. *

*ava huokaisi ja työnsi nuolen takaisin ja asteli nurkkaukseen, ja nosti hupun päähänsä, asettuen istumaan nurkkaan. hän istui jalat lähellä itseeän ja kädet niiden päällä. avá sulki silmänsä, ja keskittyi lämpöön selässään. sitten hän tyhjensi taskunsa ja katseli niitä huokaisten. avá tarvitsisi enemmän, ja cihuman tiesi sen. ehkä aván pitäisi ryöstää kauppa.* #Todella haltiamaista käytöstä.# *avá tuhahti ajatuksissaansa.*

Siénna: * siénna katsahti torniin. * "Mennään sisälle, täällä alkaa tulla pikkuhiljaa viileä." * Tyttö sanoi ja pujahti sitten sisälle torniin. Huvikseen lähti tyttö portaita kapuamaan ylös. Kuitenkin, ylös päästyään tuo huomasi Aván istumassa nurkassa ja jähmettyi sanomatta sanaakaan, ei tuo ollut tiennyt tornin olleen varattu. *

Adén: * Poika vain tuhahti ja vilkaisi torniin. Kuitenkin hetken kuluttua Siénnan häipymisestä torniin meni adénkin perässä. Poika havaitsi Siénnan kiivenneen ylös, sinne tuokin lähti suunnistamaan, mutta pysähtyi puolessa välissä kuulostelemaan, Siénna pitäisi yleensä mekkalaa. *

*vasta hetken kuluttua avá tajusi että sienna oli tullut paikalle. hetkessä tyttö ponkaisi seisomaan ja vetäisi selästään kaksi nuolta ja asetti ne jouselle. hän tähtäsi yhä huppu päässä siennan sydämmeen.* "Mitä kaltaisesi kuolevainen ihminen tekee täällä?" *avá sihahti. sikälimikäli avá tiesi, tyttö ei olisi yksin. hänen silmänsä häälyivät portaissa.* "Turha yrittääkkään mitään, ihminen."
*Avá ärähti.*

Siénna: * Tyttö säikähti pahanpäiväisesti ja perääntyi seinää vasten. * "E-en minä mitään." * Tyttö mutisi nostaen kädet eteensä ikäänkuin suojaksi. Adénkin luuhasi jossakin alakerrassa, eikä Siénnalla ollut asetta, tosin, eipä tuo Aváa vastaan olisi halunnut taistella, sikäli kun tyttö ymmärsi he kuitenkin olivat samalla puolella. *

Adén: * Siinä samassa poika vaistosi vaaroja ja harppoi portaat ylös. Huomatessaan vieraan tytön uhkailevan Siénnaa poika vetäisi itsekkin jousensa selästään, asetti nuolet jänteelle ja tähtäsi tyttöön. * "Hän ei ole yksin, ja sinuna en uhkailisi niitä, jotka ovat sinun kanssasi samalla puolella. " * Adén sanoi ja pojan silmät salamoivat hupun alla. * "Sinä olet Avá, jos lienen oikeassa?" * Adén kysyi ja laski hieman joustaan. Siénna seisoi seinää vasten liikahtamatta lainkaan. Adén vilkaisi tuota nopeasti ja siirsi sitten taas katseensa Aváan. *

Siénna: * "Me ollaan sun puolella, ihan oikeasti ollaan, kai sä uskot meitä? Hän on haltia ja mä olen kyllä ihan ihminen, mutta me ollaan vähän niinkun tiimi, ymmärrätkö? Me ollaan oltu yhdessä ties miten kauan. Eikä mekään Cihumanista tykätä, päinvastoin." * Siénna alkoi selostaa, jännitys oli rauennut puheenergiaksi. *

adén: * Poika huokaisi ja katsoi pälättävää Siénnaa. Eikö tyttö tajunnut mitään? Oliko järkevää alkaa selostaa kaikenlaista tuntemattomalle yhtäkkiä? Ei Adénkaan ollut sadan prosentin varma oliko tyttö edes Avá, mutta aika varma siltikin. * "Riittää jo." * Adén tuhahti, kun Siénna oli aikeissa jatkaa. Tyttö hiljenikin ja katsoi Aváa. Adénkin siirsi jälleen katseensa tyttöön. *

*ava säpsähti ja käänsi jousen osoittamaan adenia. vaikka poika helittikin otetansa hiukan, avá ei suostunut. hän mutristi huuliaan ja hellitti joustaan hiukan. hetken kuluttua tyttö laski sen kokonaan. seuraava liike häneltä oli erittäin tylsistynyt tuhahdus.* "Kukaan järkevä ihminen ei tule näille seuduille." *avá tuhahti, ja tunki nuolet takaisin selkäänsä, laskien hupun kasvoiltaan.* "ja mitä tiehin kahteen tulee... Mitä helkuttia te teette täällä?" *aválla ei ollut jäljellä kovin paljon kärsivällisyyttä saatika kohteliasuutta. sen siitä saa kun elää yksin ja maanpaossa.*

adén: * Poikakin laski jousensa kokonaan ja pienoinen hymyntapainen levisi tuon huulille. * "Ehkä ystävääni ei luetakkaan järkeväksi." * adén sanoi ja otti hupun pois päästään. * "Ja mitä siihen tulee, mitä me täällä teemme, pakenemme Cihumanin joukkoja. " * Poika virkkoi ja katsoi tyttöä. * "Niinkuin sinäkin käsittääkseni?" * Tuo lisäsi ja katsoi merkitsevästi aváan. *

Siénna: * Tyttö rentoutui huomattavasti ampumauhan käännyttyä pois tuosta. Siénna tunsi olonsa jokseenkin ulkopuoliseksi rotunsa vuoksi, ja se haittasi tuota hieman. Adén eis elvästikkään pelännyt tyttöä lainkaan, taikka varonut sanojaan, mutta Siénnaa Avá hieman arvelutti ensivaikutelman pohjalta, vaikka silloin tuon luonne menikin lähes päälaelleen. *

* tyttö oli jatkuvasti varpaillansa, sillä ei ollut kohdannut kovinkaan montaa haltiaa. avá käänsi hiukan päätään, vilkaistakseen ulos. ulkona oli jo pilkko pimeä. ava harppoi hiljaisin tömähdyksin hajoneelle seinälle ja kurkkasi varovasti ulos. sitten hän kiiruhti sytyttämään kynttilän. ava asetti kynttilän jalan puisen laatikon päälle. liekki loi himmeää valoa ympäristöönsä. avá nbappasi maasta kaksi omenaa ja heitti ' vierailleen ' omenat.* " tervetuloa 'päämajaani'" avá sanoi tyynesti, hiipien uudestaan rohmahtaneelle seinälle. kaupungin valot loistivat kirkkaasti.* "Hitto. cihuman vaan lisää aprtiota. kohta täältä ei pääse enää ulos." *avá huokaisi ja vilkaisi kahta muuta.*

Adén: * Siénna kalpeni ajatuksesta vartioista, mutta Adénin itsensä kasvoilta ei voinut luka mitään. Poika loi harmaiden silmiensä katseen ikkunasta ulos. * "Aina on tie ulos." * Poika mutisi ja kääntyi Aváa kohden. * "Se on niitä kansan sanontoja, mitä eivät pidä paikkaansa." * Poika lisäsi ja otti itselleen heitetyn omenan vastaan. Poika hymähti ja nojautui rennosti seinää vasten jääden katselemaan omenaa ja kääntelemään sitä käsissään. *

Siénna: * Tyttö valahti istumaan seinän viereen ja otti vastaan tuolle heitetyn omenan alkaen mutustelemaan sitä hermostuneena. * "meilläkin oli päämaja. Tai siis, pakopaikka. Sellainen vanha kellari. Sitten sinne hyökättiin ja paikka romahti. " * Siénna selitti ihan vain rikkoakseen hiljaisuuden, joka tuota hermostutti suunnattomasti. *

* ava hymyili. hän piti pojasta. seuraavaksi ava repesi hihitykseen. Poika oli oikeassa. aina oli tie ulos. tässä tapauskessa pakotie olisi tarvittaessa metsä. tosin suunnasta johon kannattaisi mennä, ei hänellä ollut mitään tietoa. ehkä poika tietäisi. avá halusi kaltaistensa pariin.* "Cihuman on typerä. kukaan ei voi omistaa ihmisiä. " Ava huokaisi ja tarkkaili yhä kaupunkia. hänen teki mieli kysyä vaikka mitä.* "Eivät ne näytä tänä yönä hyökkäävän." *avá huokaisi ja kääntyi katsomaan siennaa. hänellä ei tainnut ola muita vaihtoehtoja kuin majoittaa nämä henkilöt, joita hän ei edes tuntenut.* "kaika teidän on jäätävä. tämä taitaa olla ainut lämpöä varaava rakennus täällä." *avá sanoi.*

Adén: * Poika vain hymähti ja tuijotteli omenaa edelleen. Adén ei ollut puheliasta sorttia, tuo puhui silloin kun oli jotains anottavaa, ei tuo turhaan puhellut, paljoa ainakaan ja siinnä asiassa Siénna ja Adén olivat toistensa vastakohtia. Sen takia noiden kahden yhdessäelo olikin ollut välillä hieman hankalaa, kun Siénnan piti arvuutella mitä mieltä Adén oli asioista kun vastausta ei kerran kuulunut. Nykyään adénista tuntui että Siénna alkoi olla siinnä lajissa hyvä. *

Siénna: * Tyttö nousi ja käveli ikkunalle ja kurkkasi siitä ulos, muttei tietenkään omistanut haltioiden tarkkaa näköä, eikä siis nähnyt mitään muuta kuin pimeää. Masentuneena tuo vetäytyi istumaan takaisin seinän vierustalle. * "Raivostuttavaa kun mun silmät ei voi nähdä sitä mitä teidän voi. " * Tyttö mutisi. *

*ava naurahti seinnalle. ja kiskoi tämän ylös lattialta (?) ja osoitti kauemmas rauniolle. raunioden seiniä alkoi valaisemaan hohtava sammmal, ja valaisi hiukan ympäristöä." Jos jokin sammalista himmentyy, joku on tulossa." *avá sanoi ja siristeli silmiään. jossain kaukana oli sammal alkanut himmetä.* "hemmetti." Avá sanoi. "Joku taitaa olla tulossa." *avá sanoi ja vetäisi jousenja nuolet selästään ja jännitti sen. "Sinä hyypiö siellä reunassa.. hereillä." *avá sanoi tarkoittaen adenia. eihän tyttö tiennyt kummankaan heidän nimeäänsä. sammal himmeni tasaisesti sitä mukaa kun joku tai jokin lähestyi. avá kiirehti sammuttamaan kynttilän. sitten hän palasi pilkko pimeän huoneen poikki takaisin romahtaneelle seinälle. tuuli löysi tiensä huoneeseen ja heilautti tytön hiuksia. avá nosti hupun päähänsä.*

Siénna: * Tyttö kurkkasi uudelleen Aván kiskomana ikkunasta ulos. * "Eikö tuosta joka on tulossa ole vähintäänkin outoa, että sammal hohtaa?" *Siénna kysyi ja katsoi sammaleen hehkun laantumista. Tyttö tiesi myös että vaikka saattaisi näyttää ettei Adén kuuntelisi lainkaan, niin oikeasti poika seurasi molempien liikkeitä silmä tarkkana. Sitä eivät kaikki huomanneet, mutta Siénna oli alkanut vähitellen tottua siihen että poika ei kysellyt mitä hän äskettäin oli sanonut vaan ymmärsi, vaikka olisi keskittynyt johonkin aivan muuhun. *

adén: * Poika hymyili itsekseen kuullessaan itseään kutsuttavan hyypiöksi. * "En nuku." * Tuo sitten vastasi ja kohotti katseensa omenasta. Poika pudotti sen lattialle ja käveli ikkunalle tiiraten pimeyteen. Kuitenkin sitä ennen Adén nosti hupun varjostamaan kasvojaan ja katsoi pimeyteen. * "Sinuna en ampuisi. " * Adén sanoi * "Viellä." * Poika lisäsi vakavana ja tuijotti tiiviisti pimeyteen. Hahmo pysähtyi tornin alapuolelle ja jäi tuijottamaan ylös. *