Fantasy wolrd

*aws nukkui rauhallisesti, kunne suni vaihtui, ja tilalle tulöi pakokauhu. ava ynähteli, kieri, kääntyili, huitoi kunnes ponkaisi silmät selällään istumaan. aws ei ollut kirkuja, ei ollenkaan. mutta hengästyi helposti. nytkin aws vapisi kun nousi ylös.* "Nukkumaan siitä.. mä.. valvon." *aws istahti pojan viereen sitoen kätensä polvien ympärille.*

Adén: *Poika pudisti päätään ja huokaisi katsoen edelleen kauas taivaanrantaan. * "Voin valvoa ihan hyvin." * Poika sanoi, muttei se vaikuttanut varmaankaan kovin vakuuttavalta, sillä puhetta seurasi haukotus, mokomakin. Kavalsi Adénin. Poika halusi vakuuttaa, ettei tarvitsisi unta, muttei se tuskin aván kohdalla menisi läpi, tai ainahan voisi yrittää. Siénnaan se tepsi aina, Avá tosin oli tarkkanäköisempi. Pojalle tuli tarve halata tyttöä, muttei tuo sitä silti tehnyt, ei edes kääntänyt katsettaan. *

*aws naurahti ja tönäisi poikaa hellsäti.* "Kiinni jäit, nukkumaan siitä." *aws tuahti, äkkiä halatenkin poikaa. aválla oli paha olo, unensa jälkeen. muutama kuva menneisyydestään, kuolemasta, äivän tapahtumista.. ne olivat tarpeaksi pahoja. aws tunsi jotain kosteaa poskellaan.*

Adén: * Adén hämmentyi hieman, mutta vastasi halaukseen. * "Minä...Pidän sinusta ihan oikeasti Avá...Vaikkei se siltä aina vaikuta..." * Adén sanoi hiljaa ja antoi kevyen suukon tytön otsalle (?) halaten tuota yhä. Sitten pojan haukotus halkoi jälleen ilmaa ja tuo naurahti hieman. * "Ehkä menisin sittenkin nukkumaan." * Adén sanoi, irrottautui varovasti tytöstä ja nousi kävellen luolaan, käyden makuulle ja nukahtaen siihen paikkaan. *

*aván sydän oli pakahtua pojan suudellessa tämän otsaa. aws otti hekten kuluttua pojan paikan käsi sydämen päällä sitten hän ääkiä laski kätensä vatsalleen.* #aiai.. nälkäää...# *aws ajatteli ja enkoi vyötärö laukkua, löytäen omenan. aws hotki sen kiireesti.*

Adén: * Poika näki unta. Tuo seisoi usvaisessa metsässä, aivan yksinään. Äkisti kuva vaihtui ja Adén näki sisarensa tulevan vastaan. Kuva vaihtui taas, tässä kuvassa sisaren rinnassa oli nuoli. Adénin nuoli. Seuraavassa oli pieni, lähes vastasyntynyt vauva, ammuttu hänkin. Adén pyriskeli levottomasti. Seuraavaan kauhunäkyyn kuului pojan perhe, Adénin äidin pää vedettiin poikki ja se lensi pojan syliin. Veri tahri pojan kokonaan ja tuo heräsi huutaen auringon ensisäteisiin (?). Adén räpytteli silmiään hermostuneena ja nousi ylös, kävellen ulos luolasta ja haukotellen. Poika katsoi Aváa ja hymyili, hipsien kuitenkin tytön ohitse hieman ylemmäs rinteelle. Poika ampui jousellaan erään riekon, jonka löysi ja palasi alas, tehden nopean nuotion ja valmistaen pikaisen aterian riekosta. * "vatsasi murina kuuluu tänne asti, parasta tulla syömään." * Poika sanoi ja hymyili. *

*Miguel oli taas kerran eksynyt. Hän näki joitain kallioita edessään, mutta hän näki myös vain metsää. Minne hän menisi, kallioille vai metsään? Hän päätti mennä kallioille. Vähän vaihtelua pimeään metsään. Hän alkoi kiipeämään kalliota pitkin. Ehkä hän näkisi huipulta tien kotiin. Hänellähän ei ollut minkään näköistä suuntavaitoa. Hän oli kiivennyt jo aika kauan, kunnes näki luolan. Hän ei kauheasti välittänyt siitä vaan jatkoi kiipeämistä.*

*Aws hymyili ja heitti omenan raadon pois, kipittäen pojan luokse. hän istui alas, ja nojautui pojan kylkeen(?)* "ei ole tullut vähään aikaan syötyäkään.." *aws kuiskasi pojalle, laksien päänsä tuon olkpäätä vasten(?)* "Arvaa mitä? me voitais mennä vuorten toiselle puolelle. kuulin kaupungissa et siellä on tuntematon aluetta. ei kenenkään maata. vois perustaa turva-aseman. kaikille roduille." *aws sanoi ja nauroi sitten hiljaa ajatukselleen. *

Adén: * Poika puisteli päätään ´hymyillen. * "Miten me sellainen kolmestaan perustettaisiin?" * Poika naurahti ja vilkaisi aurinkoa, joka oli nousemaan päin. * "Kuinkakohan kauas meitä viellä seurataan? * adén mumisi puoliääneen ja kohensi hieman tulta nuotiossa, ettei se pääsisi hiipumaan, ennenkuin Siénna heräisi. Tyttö oli nukkunut oudon kauan. Adén huokaisi ja poikaa väsytti edelleen inhottavan painajaisen jäljiltä. Se saattaisi tietää sitä että Adén muuttuisi päivänmittaa äreäksi. *

Siénna: * Tyttö kömpi väsyneenä ulos luolasta, oikeastaan tuo oli viellä puoliunessa, ja käveli Adénin ja Aván ohitse alarinteeseen huomaamatta noita. Tyttö kompastui ja heräsi siihen, että vieri alas ja törmäsi johonkuhun(?). Toettuaan Siénna huomasi törmäyskohteensa olevan se miekkaheebo. *

*aws hymyili.* "Mä latelen kaikkee tyhmää kun oon väsyny. onks aamiainen?" *ava kysyi vilkaisten siennaa.* "Ja voishan sen alottaa ihan pienestä. rakentaa eka ppari taloo... ja sitkun ja jos tulis väkee ni lisää." *aws alkoi innostua asiasta sulkien silmänsä.* "Painuisit takaisin nukkumaan.." *aws mutisi pojalle, nukahtaen itse koiran uneen pojan 'kainaloon.(?)*

*Miguel huomasi jonkun vierivän alas rinnettä. Hän ei ehtinyt väistää kun se joku oli törmännyt häneen. Hän tajusi että se oli yksi niistä tyypeistä jonka hän oli nähnyt aikaisemminkin. -Sattuiko? Miguel kysyi vähän huolta äänessään, kun hän ojensi kätensä toisen tartuttavaksi. -Mites sinä noin rinnettä alas kierit? Hän kysyi ystävällisyyttä äänessään. -Muuten, tulitko tuolta luolasta? Poika kysyi vähän ajan päästä kiinnostuneesti, samalla kun tähyili luolaan.*

Siénna: * tyttö lehahti punaiseksi.() * "Eikun mä kävelin unissani ja kompastuin ja en tullut. Eikun tulin. Kai. Nukuinko mä tuolla? Kai mä tulin? En itseasiassa ole ihan varma. " * Siénna hölisi ja punastui uudelleen. * "Kuule, kuka sä olet, seuraaksä meitä?" * Siénna kysyi, mutta tuon äänensävy ei ollut uhkaava, vaan aivan viaton. kerrankin näkyi joitain ihmisiäkin. Tyttö alkoi kyllästyä kaikkivoipiin haltioihin. Tyttö kuuli mahansa murisevan. * "Hei kuule, haluisiksä ruokaa?" * Tyttö kysyi tuntiessaan Adénin laittaman ruuan tuoksin sieraimissaan. *

Adén: *Poika hymyili, mutta ennenkuin huomasikaan oli tuokin nukahtanut siihen Aván kanssa. Varmasti aika suloinen näky. ;''D *

*-Ööö... Sanottaisko näin, törmään teihin koko ajan vahingossa. Ensin seursin sitä outoa tyyppiä, ja nyt eksyin taas tänne. Olen muutenkin eksynyt koko metsään. Ja olen Miguel. Mutta voi sanoa vain Migu. Voinhan minä tulla ellei se haittaa muita ketä sinulla on ilmeisestikkin matkassasi. Niin, entäs kuka sinä olet? Miguel aloitti yleisen selostamisensa, mutta silti hän puhui todella ystävällisesti. -En ole itse kauheasti täällä metsässä syönyt. Migu sanoi vähän masentuneen kuuloisena.*

siénna: "Olen Siénna." * Tyttö sanoi hymyillen. * "Niin tosiaan...En usko että nuo kaksi suhtautuvat sinuun välttämättä kovin hyvällä. Ne on niin epäluuloisia ihmisiä kohtaan. Ja kohta varmaan tulee ettimään mua, koska mä vaan kävelin niitten ohi. Mä taidan mennä. mutta hei, sä voit seurata meitä! Tavataan aina välillä, jooko?" * Tyttö kysyi hymyillen ja samassa tuo oli juossut rinnettä ylös, takaisin haltioiden luokse. Jotka näköjään...Nukkuivat?"

*noiin varmasti se oli huvittava näky joss akaksi hyljeksittyä haltiaa nukkuivat toistensa sylissä. ava oli tietoinen ympärilläänolevasta, mutta näki unta. tämä uni ei ollut paha. ei. se oli ensimmäinen hyvä melekin neljäänstaanvuoteen! aws näki unta että eli keksimäsäsän turva-asemassa, yhdessä adenin kanssa. unessa oli vielä jotai muutakin. vapaus. hän oli virallisesti vapaa koko elämänsä. ei ollut orja. kenenkään orja. hetken kuluttua ava heräsi, ja itki. liian hyvä uni tapahtuakseen.*

*-O-okei. Migu sanoi hämmentyneenä. Hän meni luolan ylä puolelle katsomaan että koska he lähtisivät jotta hän voisi heitä seurata. Siénna olikin jo hävinnyt suuaukosta sisään ja Migu oli nähnyt vilaukselta ne kaksi muuta samalla kun käveli ohitse. He näyttivät siltä että olisivat hyvinkin läheisiä, ja he taisivat nukkua. Pojalla ei ollut muutakaan tekemistä joten hän katseli edessään avautuvaa maisemaa.*

Adén: * Poika hätkähti hereille ja silitti itkevän aván hiuksia (?). * "Sulla ei ole MITÄÄN hätää Avá. " *Poika yritti lohduttaa tuota. * "Itketkö sä sitä orjuusjuttua? " * Adén kysyi hiljaa tytöltä. * "Enhän mä tekisi sulle mitään, joten sä olet periaatteessa vapaa, eikö niin. En velvoita sua mihinkään." * Adén kuiskasi hiljaa haltiaksi tytölle ja äkisti suuteli tyttöä huulille (?). *

"e..en minä.. sitä itke!" *ava nyyhkytti ja oli juuri kertomassa unestaan, kun poika suuteli tyttöä. aws meni turraksi, ja hetken päästä vastasi varovasti. sitten awsin oli pakko perääntyä, ja tämä työnsi hänet kauemmas(?)* "Näin.. vain niin hyvää unta. vihdoin." *aws huokaisi ja rupesi itkemään enemmän. todella haltiamaista. oikeastaan nyt hän itki pojan suudelman takia, mutta sitä hän ei myöntäisi.* "Me.. tehtiin se turva-asema.. ja tota.. mä olin vapaa. täysin.. ja naimisissa..."*aws huokaisi ja laski päänsä pojan rintakehälle(?)*

Adén: *Poika huokaisi. Naimisissa. Voi ei. * "Kenen kanssa?" *Poika kysyi varovaisesti Aválta, vaikka aavistikin jo vastauksen. Poika huomasi vasta nyt Siénnan, joka oli tönöttänyt siinnä varmasti jo jonkin aikaa. * Jos me jatketaan tätä rataa meidät tapetaan hetkessä, jos vihollisia tulee." * Adén sanoi ja siirsi katseensa aváan. *

*ava huokaisi ja silitti pojaan kättä.* "voit arvata." *sitten aws koitti ryhdistätyä, mutta aksvoilla oli yhä surun varjo.* "kai meidän on paras mennä vuorten yli? mut mul on nälkä!" *ava ulisi hiljaa ja vilkuili riekkoa nälkäisenä.* ¤en kuulkaa liiku metiräkään ennen kun oon syöny¤ *hän telepaattasi molemille.*

Adén: * Poika naurahti. * "Siinnähän se on sinua varten! Ala popsia." * Poika virnisti ja kehoitti Siénnankin syömään. Poika itse ei syönyt, Adénin ruokahalu oli kadonnut jonnekkin, ei poika tiennyt minne, mutta jonnekkin. Ruokaa ei tehnyt mieli syödä. Naisväelle poika ruokaa olikin laittanut. Nyt tuo vain istui vieressä ja siirsi katseensa metsikköön. * "luuletko että Cihuman jahtaa meitä pitkällekkin joukkoineen?" * Poika kysyi sitten Aválta. *

" hei haloo, se ukko jahtaa meitä niin kauan kun se saa jotain infoo meijän olin paikasta." *aws sanoi ja napasi vartaan tulesta, enkoen vyötärö laukkuaan löytäen pienen lautasen kaltaisen puisen kapistuksen, johon repi linnun lihaa muutaman palasen. loput hän ojensi siennalle.* ¤Ei olisi pitänyt kertoa...¤ *aws telepaattasi. adenille vaitonaisena, syöden lihaa.*

Adén: * Poika huokaisi ja huomaisi sivusilmällä Siénnan alkavan mutustaa ruokaansa tyytyväisenä. * "Te olette turvassa haltiakaupungissa." * Poika sanoi ja tuon silmät välähtivät. *"Menkää jonnekkin niistä, uskoisin että teidät otetaan avosylin vastaan. " * Poika sanoi ja katsoi horisonttiin. * "Minä vain...en voi tulla." * Poika huokaisi ja siirsi katseensa Aváan ja siénnaan. * "Mutta toivon että te menisitte ja hylkäisitte minut, se on hartain toiveeni. "

*ava oli tukehtua lintuun. hän yski kauan ja ryki, kunnes sylkäisi palan lintua pois. sitten hän ponkaisi seisomaan silmät salamia lyöden.* "EI!" *aws krikaisi. ja todella kovaa. korvathan siinä homassa oli särkyä.* "Älä ... edes.. ajattele!" *avá vikisi ja polki jalkaa pari kertaa. poika oli mennyt liian pitkälle.* "Mikä mättää?! etkö sä jo tajua, että mä en voi olla erossa susta!" *aws raivosi täyttä päätä, ja huomaamattaan pari kyyneltäkin vieri tytön poskelle. se siitä hyvästä olosta.* "ihan sama vaikka sä sanot et voin lähteä. E I A U T A!" *ava kirkui täyttä kurkkua. pari lintua lehahti lentoon puista.* "Ehkä mä kestin sen toisen tyypin! mut mun oli oltava silmät auki! jos en ollu mä tajusin et mä en voinu enää perääntyä! mä en enää jaksa paeta!" *kukaan ei ollut nähnyt häntä sellaisena ennemmin, kun ei ollut ikinä näkemässä.* "MÄ en aio paeta enää ikinä! onko selvä?" *aws raivosi ja hetken päästä juoksi sisälle luolaan. linnun palaset levisivät maahan.*

Adén: *Poika kuunteli Awsin tunneryöppyä tyynenä. Poika oli odottanutkin jotain tuon tyylistä, vaikka hieman lievempää. * "Hyvä on. Tulen kanssa." * Poika sanoi, vaikka suurinpirtein tiesikin, mitä tulemaan piti. Ihmettelyä, vihaa, ja varmasti myöskin teloitus. Ehtohan oli kuoleman uhalla, mutta ehkä poika saisi haltat ottamaan Aván ja Siénnan suojelukseensa Adénin hengen hinnalla. Sitä sietäisi kokeilla. Tästä poika ei aikonut kertoa tosin kummallekkaan mitään. Adén seurasi hiljaa Aváa luolaan. * "Anteeksi Avá. En tarkoittanut. Jos et kuullut, voin kai toistaa. Minä tulen mukaanne. "