Fantasy wolrd

Avá :
*Alfe juoksi alas avan luokse, syleillen tuota hetkisen. mutta aws työnsi häne tkauemmas.* "Mukava nähdä, mutta jätetään tämä myöhemmäksi. tästä tuli äsken huppupäinen haltia. MHIN hän meni alfè ? " *avá tivasi samalla kun muutama muu haltia vartia kerääntyi heidän luoksene. aws laski kätensä pojan harteille.*

Alfé:
*Alf katsoi avaa kummissaan kun tuo kysyi miehestä, joka oli saapunut hetkeä aikaisemmin. hän vilkaisi vanhempaa vartiaa joka käveli lähemmäs.* "Siksikö sinä tulit?" *alfé kysyi mutristaen suutaan* Avá huokaisi raskaasti.* "Asia on näin, en enää halua olla se mikä olen .. vieläkin" *ava sanoi, ja alkoi näyttämään viimetaphtumia. Alfén namaa venähti. vartiat kaikki haukkoivat henkeä. he näkivät saman.*

Avá :
*Hetken päästä avá lopetti.* "Aden on pelastanut minut, ja siennan. miguel liittyi joukkoon vasta äsken. olen pelastanut adenin hengen, ja olen hänen omaisuuttaan. ja en tahdo kenenkään tappavan häntä!" *avá sanoi painokkaasti.* "Usko pois, hän ei ole kutsunut aikoinaan niitä hyökkääjiä. tiedän sen." *avá snaoi silmät loistaen, katsoen suoraan silmiin poikaa. alfé avasi suunsa saatuaan vartialta merkin.* "Hänet vietiin kuninkaan luo. tule!" *alfé lähti kulkemaan kohti palatsia.*

Adén: "Jaa, mitäköhän selvitettävää niissä on?" * Kuningas kysyi ja lähti kävelemään lähemmäs Adénia. Poika ei liikahtanutkaan. Kuningas pysähtyi metrin päähän pojasta ja katsoi tuota tiukasti. * "Alan kyllästyä sinuun Adén. Aikasi alkaa olemaan ohitse. Se loppuu pian. " * Kuningas sanoi ja käänsi sitten jättimäisen tiimalasin väärinpäin, hiekka valui hitaasti, muttei Adénin mielestä tarpeeksi hitaasti. Kuningas viittasi vartijansa paiskaamaan Adénin tyrmään odottmaan tuomiotaan, ja sinne poika jäi, vetäisi hupun päähänsä ja istahti pimeimpään nurkkaan, samalla kun vartijat jäivät hieman kauemmas vartiolle. *

Siénna: * Tyttö tylsistyi pikkuhiljaa ja alkoi siirrellä kiviä kenkiensä kärjillä tylsistyneen oloisena. Paikka oli hieno, mutta ei sitä kauaa jaksanut tuijotella. Tyttö ei uskaltanut haltioillekkaan alkaa rupatella, joten tuo pysyi hiljaa. kerrankin. *

Avá:
*kaupunkilaiset tekivät kiireesti tietä, kun hän ja alfé juoksivat ptikin kaupungin katuja. muut vartiat lähtivät tönimään rauhassa ihmisiä heidän peräänsä. avá juoksi alfin perässä, ja he molemmat kiisivät platsin portaat ylös, ja alfé astui juuri ja juuri ajoissa sivuun, kun aws pamautti ovet auki kuninkaan palatsiin. hänen varjonsa piirtyi sisään. kuningas katsoi järkyttyneenä oville, vartioden asettuen awsin taakse.*

Alfé:
*alf astui aván viereen kurmartaen pölmistyneelle kuninkaalle.* "krhm. Tässä on Avá Evilianintytär, joka on tullut estämään väärinkäsityksen." *alfé astui sisään vilkaisten avaa, joka seurasi perässä.* "Mukanaan hän tuo Kaksi ihmistä." *alfé astahti sivuun rykäisten. tämän aws saisi hoitaa itse.*

Avá
*aws astui sisään, ja käveli pää pystyssä keskelle. hänen silmänsä osuivat tiimalasiin.* "Missä Aden on?" *oli hänen ensimmäinen kysmyksensä. kuningas nojautui hiukan eteenpäin.*

Kunkku(>D): * uningas katsoi Aváa nenvarttaan pitkin. * "Minkä erehdyksen?" * Tuo kysyi suoraan, vastaamatta Aván kysymykseen. Tiimalasin hiekka valui hitaasti. Aikaa oli parhaimmillaan noin tunti, ennenkuin viimeinenkin hiekanjyvä valuisi pohjalle. Kuningas vilkaisi vartijoihinsa, sitten paikalle tulleisiin ihmisiin (?) ja sitten taas Aváan. * "uskallatko väittää, etteikö Adén olisi tuhonnut kyläämme ja murhannut sisaruksiaan?" * Kuningas kysyi jäätävällä äänelä tuolta. *

Siénna: * Siénna tärisi ja katsoi kuningasta raivostuneena. Koko tytön olemus viesti, että tuo voisi minä hetkenä tahansa kirkua kuninkaalle päin naamaa, mitä mieltä oli koko asiasta. *

*ava ryhdistäytyi. ja vilkaisi tiimalasia.* "Uskallan. ja nyt saat luvan kuunnella." *aws alkoi kertoa, kaiken mitä oli tapahtunut, kuinka aden oli pelastanut hänet siltä pervolta, tietämättään siirtänyt aván tämän orjaksi, ja kuinka aws oli pelastanut hänet ja siennan cihumanilta.* "En väitä että hän ei olisi tappanut sirtaan ja veljeään, mutta niitä hyökkääjiä hän ei kutsunut. myöhemmin kun potkitte hänet ulos, ne napapsivat hänet ja kiduttivat. sellaista eivät liittolaiset tekisi, vai?" *aws kertoi ja huokaisi.* "Olen ehkä häpäisty,mutta.. aden on.. hyvä. voin todistaa. tiedän jos joku valehtelee!" *avá pälpätti, puri hammasta mutta jatkoi. hänen muut voimansa, totuuden näyttäminen, ja saada muut uksomaan mitä halusi, joutuisi koville.*

Kunkku: * Tuo katsoi Aváa mietteiäästi. * "Et voi olla varma, joskus liittolaisetkin kiduttavat toisiaan. " * Haltia sanoi ja vilkaisi ihmisiin. * "Kuten esimerkiksi ihmiset, he eivät ole reiluja toislleen. useimmiten. " * Mies sanoi ja vilkaisi tiimalasia ilmeellä, josta saattoi tulkita että se valui aivan liian hitaasti tuon mielestä. * "En voi vapauttaa poikaa kuitenkaan, joten hänen on jokatapauksessa parempi kuolla, kuin riutua tyrmässä elämänsä loppuun asti, johon voi mennä aikaa." * Kuningas sanoi ja tuhahti Aválle. *

*aván ilme venähti. hän meitit mitä sitten tekisi.* "Ilman adenia, mä oon .. ikuisesti .. orja. vanhat lait..." *aws snaoi murtuneena, yrittäen koota itsensä.* "hei, mä oon elänyt ihmisten keskuudessa koko ikäni, ja.. kaikki ei ollu sellaisia, esimerkiksi nuo kaksi." *aws sanoi, käyttäen nyt voimaansa, saada kaikki uskomana mitä halusi.* "Mutta aden oli ensimmäinen.. joka.. todella taisteli mun takia. ja siennan. me molemmat tehtäis mitä tahansa adenin takia. uskoisin.." *avá vilkaisi siennaa. ja sitten huokaisi.* "Ja mä veikkaan, että aden on täällä.. sovittaakseen. todistaakseen sun luulot vääriksi!" *avá sanoi. hän ei halunnut olla orja. ikinä. enää.* "Mieti, sä rankaisisit useampaa kuin yhtä. Sienna.. se.. on auttanut adenia. pelastanut sen hengen, ja toisin päin. ja mä oon haltia, eikä oo mua tappanut. se puhuu jo omasta puolestaan." *aws sanoi, pakko oli vain puhua jotain, saada puhuttua, koittaa kääntää kunkun mieli, suostutella.* "mä.. menen siitä vastuuseen, jos on pakko."

Kunkku: * Kuningas näytti mietteliäältä edelleen ja tiimalasista valui hiekka loppuun. * "Mene hakemaan hänet tyrmästä. " * Kuningas sanoi eräälle vartijalleen, joka nouti Adénin. Kuningas katsoi tuota hetken. * "Aika on loppunut. Adén, sinä olet vapaa lähtemään, ystäväsi aván kanssa. Ja sinä avá, olet vastuussa hänestä ja hänen teoistaan. Voitte lähteä. " * Kuningas sanoi ja palasi istumaan istuimelleen. *

Adén: * Poika tuijotti Aváa silmiään uskomatta ja samoin kuningasta. * "Minä siis..." * Tuo mutisi tajuamatta mitään. *

*aws melekin itki, kun kuuli kunkun sanat. hän huojentui, ja halasi poikaa.* ¤Eli.. siis.. täh? tarviiks meijän poistua koko kaupungista..? vai?¤ *avá halasi yhä poikaa, mutta teleppaattasi kuninkaalle. heti perään hän kuiskasi.* " oot mulle paljosta velkaa, hyypiö, joten käyttäydy kunnolla." *aws kuiskasi pojan korvaan raahaten tämän ulos, kun kunkku sanoi että he saisivat vapaasti liikkua kaupungilla. ulos päästyään avá suuteli poikaa(?)* "Tota.. et... tee enää ikinä." *aws huohotti, kaikki oli käynyt awsin voimille. Alfé seurasi Aváa. paljosta hän halusi puhua, tämän kanssa.*

Adén: *Poika naurahti vaisusti. * "En lupaa mitään. " * Tuo virnisti pienesti. * "Suoraan sanottuna, tekis mieli ampua tuo taulapää kunkku siihen paikkaan." * Adén sanoi, mutta vain puoliksi leikillään, välittämättä Alfésta, tai kenestäkään muusta liiemmin. Sitten poika vakavoittui hyvin nopeasti. * "Miksi pelastit minut Avá? En ansaitse sellaista." * adén tuhahti ja pudisteli päätään. * ¤avá, en voi olla täällä kauaa. Tähän paikkaan liittyy liikaa kipeitä muistoja, joita en ole valmis kohtaamaan, enkä varmasti koskaan aio niitä kohdata.¤* Poika telepaattasi aválle, kunnes vasta nyt taisi kunnolla Alfén havaita. * "Haluat varmasti puhua Aván kanssa kahden kesken?" * Poika kysyi, muttei jäänyt odottamaan vastausta, vaan lähti astelemaan poispäin. Vähän matkan päästä poika pysähtyi ja kääntyi katsomaan Aváa. * "Olen sitten jossain, jos kaipaat. Ellen ole teurastettuna. Minusta ei taideta täällä liiemmin pitää. " * Adén sanoi ja virnisti, joskin teennäinen virnistys muistutti lähinnä irvistystä. Adén kääntyi ja katosi jonnekkin kulman taakse. *

Avá:
*tyttö katsoi pojan menoa hermostuneena. mhin ihmeeseen he nyt menisivät? aws huokaisi raskaasti, kääntyenkannoillaan, katsoen Alféa. siitä oli kauan kun tyttö oli pojan - vain vuoden vanhempi - nähnyt. ja että tuo oli kehdannut kasvaa vieläkin. aválla ei olisi mitään sanottavaa pojalle, paitsi ehkä anteeksi.. tai jotain sellaista.* " No?"

Alfé:
*alf huokaisi ja otti awsin käden omaansa. sydämessään poika rakasti yhä aváa. ei silä tasolla, vaan ystävänä. ja ainahan he olisivat ystäviä. alfe veti awsin istumaan jolekkin peniklle kauempana. Hän halusi puhua, kysyä, miksi hän ei olut saanut lähteä tämän mukaan viime kerralla.* " mIksi aws? miksi sinä.. jätit minut taaksesi ja tulit takaisin?" *Alfé kysyi tuskissaan, kohottaen katseensa tyttöön.*

Avá:
*ai.. jotain tälläistä hän ol odottanutkin. aws huokaisi.* "Alfé.. minun Alfini.. se... oli liian vaarallista! ja.. opintosi olivat kesken." *avá kuiskasi pojalle, välittämättä siitä, mitä kieltä käytti. poika ymmärtäisi kuitenkin. "Palasin, koska oli pakko." *aws sanoi, ja halasi poikaa.* "Oli.. ikävä.." *hän huokaisi tuon olkaa vasten.*

adén: * Poika oli häippäissyt jonnekkin randomiin paikkaan ja nojasi erään talon seinää vasten. Poika vilkaisi vanhan kotinsa suuntaan ja alkoi miettiä. Kauaa ei tuo epäröinyt, vaan lähti kulkemaan kohti vanhaa kotiaan. Talo oli ppahasti räntistynyt, kukaan ei siellä asunut. Poika huomasi vapisevansa, mutta kulki silti kohti taloa. Ovi oli laudoitettu kiinni. Adén meni varovaisesti rikkinäisestä ikkunasta sisään. Poika älähti ja sulki silmänsä. Paikka oli entisellään. Mitään ei ollut poissa. Perheen ruumiit lojuivat yhä lattialla, pojan äidin pää oli toisella puolella huonetta kuin ruumis. Siellä, minne Adén sen oli tipauttanut pienenä. Adén perääntyi kauemmas. Tuska tuon sisällä yltyi liikasi, eikä poika voinut enää hengittääkkään kunnolla. Koko huon oli tahriintunut vereen. Adén ei kyennyt enää seisomaan, vaan lysähti vren värjäämälle lattialle, tosin veri oli satoja vuosia vanhaa. Huoneessa haisi silti edelleen ja ruumiit olivat oikeastaan lähes luurankoja, vain lihanpaloja roikkui luista. *

Alfé:
*poika huokaisi, ja jäi katselemaan awsin ohitse, tuijottaen seinää.* Mikä tilanne nyt on?" *alfé kysyi, ja silitti tytön hiuksia. tällä kertaa, avá ei lähtisi ilman häntä, olisipa tilanne mikä tahansa.* "Hyypiö jahtaa meitä, eikä ole paikkaa minne mennä." *aws huokaisi Alfé, maantaitaja, kun hän oli, kasvatti mielellään maahan kukivan tulipunaisen ruusun, onka sitten poimi, ja laittoi awsin korvan taakse. avá huokaisi.* "Lännen kalliolla viraa putipuhdas lähde, joka kulkee useita virsttoja. kuulin kerran että aivan sen päässä, on useita ihmis/haltia heimoja. sen lähteen päässä ollana tietoisia Cihumanista, ja kaikki hänen vihollsiensa ovat ystäviä heille. voidaan mennä sinne" *aws huokaisi ja nousi paremmin istumaan, sipaisten ruusua.* "Alfé, et voisi.. mitä kunkkukin sanoisi? ja entä unelmasi? vartian työ? " *aws kysyi hiljaa, alfén vain hymyilessä. * "Eiköhän tuo järjestyisi."

Avá:
*Avá nojautui ystäväänsä, tietäen kyllä, että alfé ei saisi tulla mukaan. aden voisi tulla mustasukkaiseksi. varsinkin, kun aws tiesi että alfélla oli vieläkin tunteita tyttöä kohtaan - sama ei pätenyt Aváan. Hänen mielstään alfén kuuluisi saada joku muu, kunollisempi, enemmän haltiamaisempi, eikä avan tapaista epänormaalia seikkailijaa. Naiset normaalisti pysyivät maisemisa, eivät olleet vuosia poissa, ja palanenet sitten estämään isäntänsä teloittamista. Alfé näytti vähät välittävän. hetken kuluttua poika nousi ja katosi palatsiin, anomaan lupaa. aws huokaisi, ja sulki hetkeksi silmänsä.*

Siénna: * Tyttö pöllämystyneenä talluisti ulos ja havaitsi jonkun hyypiön ja Aván kauempana. Tyttö tuijotti noita hetken ja istahti sitten palatsin portaille huokaisten. * "Mitä mä täällä teen..." * Siénna mumisi itsekseen ja vilkaisi Migueliin jossain hornan kuukkelissa. *

Adén: * Poika istui lattialle, eikä ollut edes huomannut itkevänsä. Tuo ei kyennyt nousemaan, eikä katsomaan entistä perhettään. Adén vapisi, ja toivoi että olisi silloin kuollut perheensä mukana hyökkäykseen, elämä olisi parjon helpompaa. Poika kohotti katseensa ja tuijotti äitinsä päätä, josta toinen, mädäntynyt ja lasinen silmämuna tuijotti takaisin. Adén parahti ja ryömi taakseppäin kauemmas. *

Avá:
*hetken kuluttua poika palasi säteillen. aws huokaisi raskaati, nousten ylös, ja kulkien siennan luokse. alfé seurasi minua perässä*
"Sienna, mennään hakemaan aden, aika lähteä." *avá sanoi, vilkaisten alfia. alf hymyili lähtien kulkemaans iihen suuntaan, mihin oletti tämän menneen, eli kotiinsa. aws seurasi muutaman askeleen jäljessä, vilkaisten Miguelia.* "Meinaatko mennä lähde kansasi luokse?" *aws kysyi huvittuneena hetken kuluttua.* "Ajattelin, että jos adenille käy.. niin mentäisiin porukalla. siellä olisitte turvasa."

Adén: * Poika piiloutui näyltä nostamalla kätensä eteensä. Adén ei ollut pitkiin aikoihin itkenyt samalla lailla kuin nyt katsoessaan kuollutta perhettään. Huonot muistot valtasivat tuon mielen ja poika vapisi päästä varpaisiin. Tuo tiesi ettei olisi kannattanut tulla, olisi pitänyt pitää murheet syvällä sisällään, eikä päästää niitä ulos. Pojalle oli vain tullut vastustamaton tarve päästä näkemään viellä vanha kotinsa. Itseasiassa Adén oli luullut ettei sitä olisi enää, mutta näky olikin pahimmasta päästä, mitä poika ollisi voinut kuvitella. Näky oli kerrassaan kuvottava. *

Siénna: * Tyttö nousi seisomaan ja katsoi aváa nyökäten. * "Migu tulee mukaan!" * siénna sanoi ja vilkaisi poikaan. * "Jos se käy." * tyttö punastui. Tuosta näki liiankin slvästi, että tuo oli ihastunut. * "Mä vaan haluan muutakin seuraa kuin nuo pilvnpiirtäjät..." * Tyttö mumisi sitten. *

*Miguel ei hetkeen ollut tajunnut mitään. Hän alkoi kuuntelemaan kunnolla vasta Siénnan alettua puhua. -Si-siis. Minä? Häh? Migu sanoi hämmentyneenä. Hän ei tiennyt edes mistä tässä puhuttiin saatikka siitä mihin häntä oltiin ottamassa mukaan. Mutte ei siitä mitään haittaakaan olisi. Eihän hän ollut ollut minnekkään matkalla kun hän oli viimeksi eksynyt. Eikä Migu edes välttämättä halunnut palata sinne mistä oli eksynyt. -Siis... Voinhan minä mukaan tulla minne ikinä olette menossa. Ei minulla ole mitään suunnitelmaa. Miguel sanoi vähän ajan päästä.*

*ava näki kaukaa ränsistyneenän, talon, jonka oli laudoitettu kiinni. aws etsi tien sisään, ja alskeutui pölyyntnelele lattialle rikkonaiesta ikkunasta. hetken kuluttua tuo hokasisi adenin makaamassa lattialla. talossa löyhkäsi, mutta ws kulki päättäväisestiruumiiden ohitse, ja kumartui adenin tasoon.* "Joko lähdetään? Alfélla on paikka joss ukko ei osaisi emitä hoksata. sinne kyll' kestää mennä." *aws kusikasi pojalle, ojentaen kätensä*

Alfé:
*alf jäi ulkopuolelle ikkunan luokse odottamaan. löyhkä kantaitui jopa ulos asti. hän halusi lähteä matkaan ennen iltaa, ja pimeää. mutta koska pimeän tulon ei olisi enää kuin muutama tunti, åpitäisi heidän otata hevoset. näin kunkkukin oli sanonut. alfé kasvatti maasta talon ympärille puanisia ruusuja, hän piti niistä.*

Adén: * Poika ei kohottanut katsettaan. * "emmä voi..." * adén kuiskasi ja tuskin kuuluvasti, pojan ääni sortui ensimmäisen kirjaimen kohdalla, joten tuo ei ollut varma saiko avá mitään selkoa. Adénista tuntui, kuin tuota olisi taas kidutettu, mutta viisinkertaisella voimalla ja tuskalla. Poika pelkäsi tämän tuskan särkevän hänet tuhansiksi sirpaleiksi. * "a-anteeksi..." * Adén koitti sanoa, mutta oli aivan liian järkyttynyt. Viimeksi poika oli ollut tuollainen silloin viisivuotiaana. *

*aws huokaisi, ja kietoi kätensä pojan kainaloiden kautta rintakehälle(?) Tyttö nosti pojan ylös lattailta, (?) lätien raahamaan tätä ulos löyhkäävästä talosta.(?) ikkunalle päästyään hän näki ruusuja. avá hymyili hiukan. alfé käveli lähemmäs, ja ojensi kätensä. aws työnsi adenin ulos ikunasta(?) ja alfé otti tämän kiinni(?)*
"Millon lähdetään? uskon että se ei tule haittamaan adenia.." *aws hyppäsi ulos, samalla kun Alfé tuki adenia(?) * "olisi hyvä jos päsäätisiin kauemmaksi enne pimeän tuloa." *alf huoakisi ja vilkaisi sivusilmällä varoen adenia. taisi pelätä tuno yrjöämistä.*

Adén: * Adén tuskin pystyi seisomaan omilla jaloillan. Poika vapisi edelleen, eikä tajunnut lähes mitään. Pojan entisen perheen näkeminen oli ollut tuolle aivan liikaa, eikä poika ketänyt enään. Adén kuuli kyllä puheen, mutta se tuntui kantautuvan jostain kaukaa ja poika vajosi muyistoihinsa. Itseasiassa tuo oli ikäänkuin pyörtynyt. *

Siénna: "M-mikä adénilla o-on?" * Tyttö kysyi huolestuneena ja sen enempiä ajattelematta juoksi ikkunalle ja kurkkasi taloon. Siénna henkäisi ja kääntyi nopeasti pois yrjöten puskaan. * "S-sori..." * Siénna mumahti ja perääntyi kauemmas talosta nopeaan. *

*Miguel oli seurannut muita. -Hevosia? Hmm. En olekkaan ratsastanut pitkään aikaan. Kyllä minä kai silti osaan. Miguel mutisi puoliksi itelleen. Hän tuijotti yrjöävää Siénnaa noin sekunnin sadasosan ajan, kunnes käänsi katseensa pois. -Voisiko joku viimein seventää mitä täällä on oikein tapahtunut? Migu sanoi. Hän ei ollut lähelläkään kun kutsutaan että joku on perillä asioista.Päin vastoin. Hän oli täysin pyörällä päästään.*

*aws vilakisi yrjöävään siennaa ja sitten migua.* "ööö.. Cihuman jahtasi minua ja siennaa, sekä adenia, me pakenimme metsään, ja tapasimme snut, sitten lähdimme vuorille, jossa aden huijasi minua , ja tulikin tänne. sen jälkeen tulimme t'nne estämään hänen teloituksensa. nyt aijomme lähteä Lähde kansan luo, ainakin uskoakseni." *aws sanoi ja käveli hiukkasen lähemmäs miguelia.* "Riittääkö täm sinulle tältä erää? ja haluatko tulla mukaamme?" *aws kysyi samalla kun alfé talutti adenin awsin luo(?)*

Siénna: "He-he-hevosillako?" * Siénna kysyi ja katsoi aváa. * "Mä en osaa ratsastaa... Ja ootsä varma että adénista on ratsastamaan tuossa kunnossa?" * Tyttö kysyi ja vilkaisi poikaa ja katsoi sitten aváa. Kuitenkin pelkkä ajatuskin hevosen selässä olemisesta pelotti siénnaa. Taatusti tyttö tippuisi ja murtaisi luunsa. Ongelmaa kerrakseen. *

Adén: * Poika oli ikäänkuin horrostilassa ja käveli eteenpäin tajuamatta edes olevansa olemassa. Hetken päästä poika pyörtyi aivan oikeasti ja tuon jalat pettivät alta. *

*-Juu. Uskoisin. Miguel sanoi. -Hmm... Se voi olla totta. Miguel sanoi Siénnalle. -Mutta ketkä nyt osaa ratsastaa? Minä ainakin. Miguel jatkoi. Hän katsoi ympärilleen. Hän näki Aidénin pyörtivän. -Niin. Ja mikä tota vaivaa? En edes muista koko tyypin nimeä jos se on edes sanottu. Miguel sanoi osoittaen Aidénia. Hän yritti olla mahdollisimman ystävällinen, mutta se osoittautui hankalaksi näiden tyyppien seurassa.*