School of fantasy 2 - This is our world! PG 13

Nimi: School of fantasy 2 - This is our world!
Suom: tämä on meidän maailmamme!
aihe: Draama/fantasia
Pairing: Mira-Kita & Roxie-Zero & Darien-Goerge
ikäraja: 13
hahmot: ALL BY ADMIN
tarina: ALL BY ADMIN
Summary: "Gadrin nauroi julmasti - hän oli paljastunut meidän maailmamme."
Juoni: Viime vuosi oli sekasortoa täynnä, kun uudet oppilaat saapuivat fantasia maailman oppilaitokseen. Se oli Miran ensimmäinen vuosi, kun hän joutui oikeaan kuoleman vaaraan. Lisäksi hän sai neljä uutta ystävää, ja vuoden lopussa oli romansseja, ja lupauksia. Nyt mira on jo 14, ja päättänyt palata toisellekin vuodelle samaan paikkaan. Kauaa he eivät ehdi kuitenkaan opiskella, kun koko fantasia maailma järkyttyy. Gadrin, Markeshen tytär, päättää paljastaa heidän maailmansa!

tämä ei jää tähän, vaan lisäksi, hän aikoo alistaa koko universumin valtansa alle. Miran ja hänen ystäviensä pakkoloma jää kesken, sillä Darien ilmaantuu eräänä sumuisena yönä kitan ovelle. Seikkailu on vasta alussa, ja kukaan ei vielä tiedä, miten se tulee päättymään..

---

Luku I

Oli kesäloman viimeinen päivä. Sen tunsi kaikkialla. Lapset olivat jo nyt synkeitä, ja viettivät viimeisiä hetkiään rannoilla. Kesä oli ollut pitkään aikaan lämpimin, minkä mira muisti. hän pystyi tuntemaan sen ihollaan, ja sydänmellään. Hän matkaisi tänä iltana takaisin sisäoppilaitokseensa. Matka tulisi olemaan yhtä pitkä, mutta hän ei voinut pysyä paikoillaan, kun ajatteli että näkisi kahden kuukauden jälkeen viimein ystävänsä! ja kitan.. hän tiesi että purisi varmaan tämän huulet ruville, ja rutistaisi hänestä ilmat pihalle. itkukin varmaan tulisi.
Mira oli jonkin tolpan päällä, piti toisella kädellä tukea, ja haiteli ilmaa. hän veti sitä syvään henekä, ja oli niin keskittynyt, että oli tipahtaa, kun hänen äitinsä huusi häntä tulemaan sisälle. he lähtisivät tunnin kuluttua. Ronja toi kiltisti hänelle laukkunsa.
Kun mira ol ensi vähän valoittanut hänelle, että hän tulisi olemaan kiltti, mikäli ronja olisi hänelle kiltti, tämä oli ruvennut pikku enkeliksi. pelkäsi vieläkin tyttöä kuin ruttoa.

Mira hymyili kun hän viimein istuutui autoon. Hänen äitinsä oli ollut laupias paluu ehdotukselle, sillä Mira oli ollut onnellisen näköinen kun hän viime vuonna palasi..vaikkakaan hänen äitinsä ei tiennytkään aivan kaikkea.
Lentokenttä ei ollut kaukana. kun he saapuivat sinne, se oli melko tyhjä, vaikka paluu liikenne olikin vilkasta. Mira asettui istumaan samaan kohtaamn kuin viimekin vuonna.tällä kertaa he eivät olleet niin aikaisissa, ja jo viiden minuutin odottelun jälkeen saapuivat George,Gerbi ja Finnigan. Mra tervehti heitä hymyssä suin ja hänen äitinsä halasi tytärtään vielä hyvästiksi.

Darien liittyi taas myöhemmin mukaan porukkaan. Kuten viimekin vuonna, hän esitteli kysymyksiä, mutta toisin kuin viime vuonna, mira vastasi hymyssä suin. goerge nauroi välillä hänen touhuilleen katketakseen.

"okei, mira. kitan ja sen ystävien toivomuksesta istut tällä kertaa niiden osastossa." Gerbi sanoi ja finnigan, se vähäsanainen mies, vei Miran laukun tavarahihnalle. hän kapusi vikkelästi koneeseen heti Darien jäljessä. Mira kääntyi jo tottuneesti oikeaan osastoon. se oli jälleen valkoinen, pehmeillä sohvilla reunustettu, lasisilla pöydillä sisustettu. osasto oli jälleen hiljentynyt kun Mira saapui. kita ponkaisi heti ylös ja juoksi kohti miraa, joka hyppäsi pojan syliin. Kita painoi huulensa hänen huulileen sen enempää miettimättä. Mira vastasi ensikerran suudelmaan, ja osastolaisten suut loksahtelivat auki. Darien joka oli tullut Miran perässä, pysähtyi kuin seinään. mira laskeutui omille jaloilleen. "Oliko pakko?" Mira mutisi haltiaksi ja Kita nauroi katketakseen. naama puanisena Mira valui kitan käsipuolessa istumaan sen saman pöydän taakse. Roxie ojentautui Zeron kainalosta ylitse pöydän, ja veti hänet syvään halaukseen. "kiva taas nähä." Roxie nauroi haltiaksi. mira virnuili ja lysähti istumaan Kitan kainaloon. Darien ja muut aloittivat joka vuotisen selityksensä, sillä joukossa taisi ola muutama ensiluokkalainen. Goerge kysyi, oliko Miralla jotain vastaan sanomista tänävuonna. Mira repesi nauramaan. "Joo.. tosi rauhallinen vuosi se oli viimeksi." tähän koko osasto repesi nauramaan. Finnigan ryki nyrkkiinsä.

Uudet kasvot katsoivat toisiaan ja kohauttivat olkiaan aikuiset poistuivat toiseen osastoon. Kita ja Mira juttelivat keskenään. Aksu istui hiljaa, ja Zero ja Roxie kuiskailivat. jossain välissä heidän keskustelunsa muuttui koko ryhmän väliseksi. kita hietti ovelena idean, että voisivat perustaa jonkinlaisen tiimin. Mira naurahti. Lopulta he pääsivät yhteisymmärrykseen minkälainen. Mira pisti kaiken ylös taskussaan olevaan vihkoonsa. kynän hän sai Aksulta.


nauroin pikku listaukselleni. Roxiekin repesi kun näki miten hän oli muokannut, mutta se riitti heille.
jonkin aikaa lennettyään he saapuivat samalle lentokentälle, kuin vuosi aikaisemmin. heidät vietiin täälä kertaa eri kautta koululle. se oli lyhyempi. he pääsivät bussilla ihan koulun eteen. jälleen kerran heidän tavaransa oli viety etukäteen huoneisiinsa. Miran hymy vain levisi, kun hän astui sisään. samat koulupuvut olivat sänkyjen nojalla, kun he viimein könysivät huoneisiinsa. Roxie oli siirretty automattisesti samaan huoneeseen miran kanssa. ja aivan kuten viimekin vuonna, mira valtasi ikkuna sängyn. hän avasi ikkunan heti ja vilkaisi alas. Oksa oli yhä tukevasti paikallaan. "pakotie aina valmis." Mira nauroi kun Roxiekin tuli atrkistamaan."jeesh!" Mira purki äkkiä tavaransa. "meinaatko sä, että ne tekee viime vuotiset?" mira kysyi kun roxie purki muutaman juhlavaatteen kaappiin. "juu. kuulemma joka vuos. kaikille." mira hymyili ja otti alukustaan Roxien antaman puvun. se ei ollut sama kuin viime vuonna. se oli nyt sinivalkoinen. kimalteilla. hän työnsis en henkariin ja kaappiin. "mihinkähän sitä tänä vuonna joudutaan?" Rox kysyi kun poistui huoneesta. hän istuutui oleskelu huoneen sohavalle, jolle Mirakin pian tuli. "Älä manaa pirua seinälle." Mira nauroi.

---

Päällisinpuolin Mira oli sama ujo ja hiljainen takapulpetin tyttö,joka oli viime vuonna tullut ja näyttänyt että hänestä oli johonkin. se ei ollut noussut hänellä päähän, vaan hän uskalsi jo olla normaali ystäviensä seurassa. Vieraiden ihmisten kanssa hän hiljeni automaattisesti. Kita ei ymmärtänyt, että jos joku ulkopuolinen ja tuiki tuntematon Miralle, tuli puhumaan vaikka Kitan kanssa, niin Mira meni sanattomaksi ja tuijotteli varpaitaan. Aivan kuin tyttö olisikin pelännyt. Roxie selitteli asiaa toistuvasti Kitalle. "Hän tietää voivansa luottaa meihin - ulkopuolisista hän ei ole niinkään varma." Se riitti Kitalle.

Mira,Kita,roxie,Zero ja Aksu jonottivat ensimäiselle tunnilleen. Ylempiluokkalaisilla oli tunteja ennen illan juhlaa. ovi avautui, ja he astuivat sisään. Luokka oli omituinen. Se oli suuri, valkea ja suuri ikkunainen. luokan opettajan takaista seinää reunustivat lukemattomat kirjahyllyt. Myös kita vaikutti olevansa hämmentynyt.Kita istuutui takariviin, jonne Mira kipusi kiireesti änen kainaloonsa. Roxieja Zero jäivät alemmalle tasolle, ja Aksu meni heidän viereensä. Penkit olivat siis kolmessa tasossa, ja ne nousivat ylemmäs. Roxie hymyili kun Darien astui sisään opettajan käytävästä. "Huomenta!" hän sanoi topakasti. Luokka vastasi melko laimeasti.
"Tervetuloa ensimäiselle tunnille toisluokkalaiset! näillä tunneilla me harjoittelemme magiaa. viime vuonna teille sepitettiin kaiken laista jonka olisi pitänyt jäädä teidän mieleenne. Kuten osa varmasti muistaakin, viime vuonna mie snimeltä markeshe keskeytti opiskelunne ja sieppasi koulumme oppilaan - ja siitähän vasta kahakka syntyikin." Darien vilkaisi Roxieta ja Kitaa.
"Tänä vuonna ette tule pärjäämään kokeissa kirjoista lukemalla! Nämä kokeet ovat vaikeampia, ja useimmat niistä tehdään ryhmässä. Mutta ennen kuni pääsemme kokeisiin, täytyy teidän luoda ryhmänne, ja opiskella ahkerasti. Me näemme kolmesti viikossa." Darien laski kätensä pöydälleen ja nojautui niiden varaan. Kukaan ei liikahtanutkaan. "No? Päätättekö te ryhmänne, vai minä?" Se sai liikettä aikaan luokassa. roxie,Zero ja aksu nousivat ylös ja nousivat ylimälle riville, jolla oli rutkasti tilaa. viisikko istuttui tiiviisti aj ilmoitti jo asenteellaan että muita porukkaan ei kaivattaisi.

Ryhmän haku kesti kymmenen minuuttia. kun se lopulta oli saatu päätökseen, darien käski oppilaita menemänä paikalleen, mutta muistamaan ryhmänsä. " Kuten osa teistä tietääkin, olen Proferssori Darien." Hän napsautti sormiaan, ja kirjahyllyistä alkoi leijua kirjoja oppilaiden eteen. "Toisin kuin viime vuonna, emme käy teoria jaksoa erikseen, vaan aloitamme heti, ja teoria tulee siinä sivussa! Sivu kolmekymmenä." hän sanoi ja kirjoista aukeni oikea sivu. Oppilaiden silmät hakeutuivat tekstiin. Mira hymyili helpotuksesta, että oli opiskellut viime vuonna ahtlia kieltä, hän ei muuten osaisi lukea! teksti oli haltiaksi.

"Transformaatio on yksi helpoimmista mutta myös vaikeimmista loitsuista joita tulette opetteemaan. " Hän osoitti laatikkoa pöydällään, ja sekin alkoi leijua, ja liikkua oppilaiden parissa, heittäen pöydälle etanan. "Seuratkaa kirjan oheita, ja muuttakaa se Puutikuksi!"

Mira luki ohjeet huolelisesti läpi. kita kuitenkin yritti muuttaa etanaa luettuaanvain hyvin hätäisesti ohjeet. hän ei onnistunut, vaikka Etana kärysikin. Äkkiä se syttyi palamaan. "sanoin muuttakaa se, en polttakaa.#" Darien sanoi ja napsautti sormiaan, jolloin uusi etana ilmestyi pojan eteen. Mira unohti äänet ympäriltään, ja tuijotti tiiviistä Etanaa. se väreili. Kitan silmät liimautuivat hänen muutettavaansa. Darien käänsi nopeasti päänsä aj tuijotti Miraa.

Mira avasi suunsa, ja etana muuttui puun väriseksi, lopulta kovettui, ja jäi liikkumattomaksi. darien kirjasi jotain vihkoon ja marssi tytön luokse joka tuijotti hämmentyneenä tikkua. "Varsin hyvä.. " darien huudahti, otti tikun ja vei sen pöydälleen.

"älä viitsi kita! en mä musita mitään!" Mira älisi kun poika tivasi, miten hän oli sen tehnyt. "Mä luin ne ohjeet kunnolla." Hän sanoi. roxie väitti että kukaan ei ollut ennen ikinä onnistunut ensimäisellä kerralla, ja vain ohjeista lukemalla. Zero sanoi että Mira oli luonnonlahjakkuus. Kita vaati tukiopetusta häneltä. Illan juhlissa he kuitenkin unohtivat kokonaan tapahtuneen, ja pitivät vain hauskaa.

---

Seuraava päivä alkoi hätäisellä toiminalla. Mira ei löytänyt sukkiaan, ja sitten hän oli hukannut kotitehtävänsä. kun sukat löytyivät, hän löysi myös kotitehtävänsä. "Rox, miksi mun sukat on jääkaapissa ja mun kotitehtävät sokeri kipossa?" hän huusi tälle, joka tuli hämmentyneenä katsomaan. sitten hän repesi nauramaan. Mira ei nähnyt asiassa mitään hauskaa - varsinkaan kun he olivat myöhästyä oppitunniltaan. Oli aurinkoinen sää, ja he juoksivat koulun pihalle, missä pojat jo odottivat heitä. muu luokka tuli myös juosten paikalle, ja meni vain viitisen sekuntia kun opettaja astui ulos metsästä. he seisoivat vaiti, kun George tallusteli heidän luokseen. Mira ja Kita vilkaisivat vaivihkaa toisiaan ja hymyilivät.

George opetti maanvoimia. he kävelivät metsään, ja vilkuilivat ympärilleen. "Jotta voi löytää oikean yrtin tälläisestä paikasta, on osattava tulkita merkit oikein. lisäksi, on tunnettava metsän henki aina sielussansa asti." George sanoi ja hymyili. hännen ilmeensä muuttui, ja tuuli hyväili hänen kasvojaan. oppilaat kurtistelivat kulmakarvojaan ja kerääntyivät kuuntelemaan. "maa on kaikialla, niin vedessä, kuin tulessakin. Ilmassa tuntee metsän.." Hän sanoi, ja kysyi sitten oppilailta, tiesikö kukaan mitä se tarkoitti. kun käsi ei noussut, George nappasi umpimähkään jonkun oppilaan vastaamaan. Luna, joka joutui vastaamaan sopersi jotain sen kaltaista että hän ei tiennyt. george huokaisi.

sen pidemälle he eivät päässeet sillä heidän välituntinsa alkoi. he juoksivat täysiä jo seuraavalle tunnille, ja huohottivat paikan päällä, kun kellot soivat. sillä tunnilla heille opetettiin jotain taikaolennoista, ja kun he viimein saapuivat täpötäyteen ruokalaan, päivä oli ohi.

Mira katsoi hiljaisena Kitaa, joka pähkäili koti tehtäviään. Mira oli saanut ne päätökseen jo aikoja sitten, ja penkoi nyt samaan aikaan jääkappia. hänen hiusharjansa oli tällä kertaa kateissa. "Roxie?! Ootko sä lainannut mun harjaa?" tyttö huusi ja koputti kylpyhuoneen oveen, jossa Roxie oli suihkussa. "mitä? en?" hän huusi oven läpi, ja kuivasi hiuksiaan. Mira huoakisi ärtyneenä ja istuutui sohvalle Kitan viereen, joka sulki kirjansa.