Tarinoitsija
Tervetuloa Razz
Tarinoitsija
Tervetuloa Razz
Tarinoitsija
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Tarinoitsija

Kaikille tarinahulluille :P
 
PääsivuPortaaliLatest imagesHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Sulkasato
Admin
Admin
Sulkasato


Viestien lukumäärä : 122
Join date : 08.09.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Jossain Keski-maassa? XD

Hahmon tiedot
harjoitus: haltia
Tiedot:
Elämäntila:
Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Left_bar_bleue850/850Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty_bar_bleue  (850/850)

Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty
ViestiAihe: Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson   Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson I_icon_minitimeTi Maalis 16, 2010 9:07 pm

Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx


Nimen suom. : Aria, Chistalyxin ja Onyxin tytär.
paikka: amerikan kolkat
aika: Kesä.
hahmot: Rick riordan ja minä
Juoni: Kun Aria, tajuaa olevansa kaikkea muuta kuin tavallinen koulukiusattu teini leijuvineen kirjaimineen, on asit hullusti. Hänet athdotaan Kristalli kaupunkiin oppimaan jumalattereksi, ja puoliveristen leirille. Kumman hänen pitäisi valita? Ennen kuin hän tajuaa mikä on oikein hänestä, heän, Percy Jackson, annabeth ja Grover joutuvat seikkailuun, jonkalaista Aria ei olisi koskaan voinut kuvitella itselleen. Carmen, pahan tytär vaihtaa puolta, ja onnistuu jopa yllättämään Arian totaalisesti. Kuudestaan he käyvät taistoon. Mutta päätös häämöttää edelleen edessä. Selviääkö Aria edes hengissä?

Muuta: EN HANKI RAHAA TÄLLÄ!





Luku I Esittelen kouluni kahdelle rammalle ja kahdelle hyypiölle.

Los Angeles. Kiireen, äksyilevien mummojen, jengien ja rikollis nerojen pesä. Autot liikkuivat hitaasti eteenpäin tiellä, ja ihmisvirta oli suuri. melkein neljämiljoonaa ihmista oli ulkona yhtä aikaa. Lapset yrittivät kiiruhtaa kouluun. Minun katseeni laahasi maata, kuten se oli tehnyt ensimäisestä luokasta asti päivästä päivään.
Olkalaukkuni painoi olkapäätä. Se sisälsi Latinan kirjat, matematiikan opukset, ja kaiken muun mörskän. Äidinkieli oli aineista pahin. Sen opettaja tenttasi juuri minulta aina ensimäisenä vastausta kysymyksiinsä. Ei, minulla ei ollut lukihäiriötä. Ja ei, minä osasin lukea, ihan oikeasti. Mutta aina kun katsoin taululle, tai pyysin toistamaan ääneen lausutun kysymyksen, luokkatoverini mulkoilivat minua, ja naksuttelivat rystysiään. Tyypillinen vastaukseni siis oli: ' En tiedä, rouva.'
Opettaja katsoi minua aina harmissaan, ja esitti kysymyksen jollekkin muulle luokkamme hikulle, joka sittemmin sai turpaansa.


Vaaleat hiuskeni liikahteliavt liikeideni mukaan. valkoisiksi maalatut kynteni välkehtivät auringon valossa. oma, kalpeaakin kalpeampi ihoni tuntui hehkuvan auringon valossa. siksi yleensä käytin jotain yli pitkähihaista hupparia päälläni. katsahdin tummansinisiä, hiukan repaleisia farkkuani, ja turkoosia olkaimetonta paitaani. huppari, juu, musta, kuinkas muutenkaan. Työnnyin kahden pullean miehen välsitä, juoksin suojatien yli, ja kuulin kiroilua jäljessäni. katsahdin taakseni. Olin tainnut kaataa jonkun kumoon. Minä siitä välittänyt. Minulla ei olisi aikaa jäädä sitä murehtimaan.
Kipusin kahdetsadat portaat ylös, ja astui kaksois ovista sissään. Jippii, taas yksi uusi koulupäivä keskellä tappeluita. Minun onnekseni, heidän epäonnekseen, olin saanut mustan vyön kehonpuolustuksessa. kykenin tarvitatessa antamaan kymmenelle, ellen useammallekkin oppilaalle turpaan tuosta noin vain. Tunsi kyynärpään kyljessäni, ja tömähdin vasten metalli kaappia. kaksi poikaa tappeli keskenään paikassa jossa olin hetki sitten ollut. hymähtäen jatkoin matkaani.

"HEi! Hikotuttaako, vai taasko sä kävelet ajatuksissasi?!" Kuullui pilkkahuuto takaatani. Hymyilin, ja tyynesti näytin kansainvälistä käsimerkkiä taakseni. Riko, Joku poika ysiltä, joka kuvitteli olevansa koko paikan kingi, yritti taas härnätä minua. Miksi minua kiusattiin?

Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Elin isäpuolen ja äidin kanssa Los Angelesen laitamilla, isäpuoleni tuli suomesta, ja äitini rakasti tätä. Mies oli kuin helvetistä suoraan. Hänestä kerron enemmän myöhemmin. Lisäksi, olin aina omisa maailmoissani - Fantasia, tietty. tunsin että kaipasin elämääni jännitystä, hiukan enemmän salaisuuksia joita penkoa, ja sitäkin enemmän.. seikkaulua. Niimpä kuljin päivästä päivään omassa maailmassani, jonka olin itselleni luonut. Kaiken tuon liusäksi, olin Hiku.. Siis toistenmielestä.
Talsiessani eteenpäin, aloin taas vajota maailmaan josta juuri puhuin. paikka, jossa minä osasin uida, ja paikka joka oli kauniimpi kuin mikään muu. Niin, Minä en osannut uida. Menin paniikkiin, jos jouduin vyötäisiä myöten veteen. Koulun liikunta tunnit olivat siksi hirveitä. Säpsähdin rajusti.

"Hei! Meillä on uutta verta!" kuului huuto edestäni. pysähdyin sillä sekunilla. hetken mietittyäni, nousin penkille seisomaan. Osa luokkalaisistani, ja osa muilta luokilta oli kerääntynyt kolmen uuden lapsen ympärille. Tummaihoinen kulki keppien avulla, ja tyttö, varsin kaunis painoi selkänsä tämän selkää vasten. hiukan riutuneen näköinen poika, seisoi käsi taskussa ja vilkaisi ilmeisesti ystäviään. Tyttö vaikutti hätääntyneeltä. mahassani muljahti. Ei tiennyt hyvää, jos outui tervetuliais rinkiin.

Katselin kuin Riko käveli metrin päästä minusta ja puski ringin halki. hänen katseensa lävisti kolmikon. "hymh. Neekeri, ja ruipeloita." Riko tuhahti, ja viittasi kädellään. hän ei heitä jengiinsä huolinut. pojat hörähtelivät kuin mitkäkin aasit. "Toivotetaanas heidät meidän tavalamme tervetulleiksi." Riko naurahti, ja pojat alkoivat töniä heitä. minä irvistin, ei ollut reilua, että heitä alettiin jo nyt kiusaamaan. Eiväthän he edes oleet mitään tehneet.. siis vielä.

Näin Tytön tuijottavan minua kun huokaisin ja purin hammasta. kohtasin katseen tyyliin, 'te olette tooosi pahassa pulassa'. sen jälkeen loikkasin alas penkiltä ja piilotin laukkuni. Puristin käteni nyrkkiin ja marssin kohti rinkiä. "Riittää!" huusin melun yli. Tuli hiljaista ja pojat kääntyivät minua kohden. irvistin ja puskin itsekkin rigin keskelle. "Riko, suksi kuuseen. Antaisit edes JOSKUS uusille mahdollisuuden. vai onko kusi noussu päähän, lantakasa?" Asetuin seisomaan maassa makaavan pojan eteen ja mulkoilin Rikoa.

"Aria, älä sekaannu. Tai pitää muokkailla sunkin kasvos uudestaan." Riko huomautti ivallisesti. "Sun kuvitelmas on noussu päähän, Hikke. susta ei ole meille kaikille vastusta." riko nauraa hörötti, ja muut matkivat, kuin Riko olisi jonkin hyvänkin vitsin murjaissut. Poika takanani kohotti katseensa ja katseli niskaani. tunsin kihelmöintiä - yleisin reaktio, kun joku tuijottaa minua - mahanpohjassani. Käsivarsieni karvat nousivat pystyyn, ja päästin ärtyneen sähädysken suustani.Tyttö kallisti huvittuneena päätään, ja keppipoju auttoi toisen pojan ylös. laitoin kädet puuskaan rintgakehälle, ja purin hammasta. työnsin hartiani taakse, kuten minulle oli kerrottu. Se kuulemma antoi iskuihin lisää voimaa, tai jotain. Riko nauraa hörötti edelleen.

"Painu hevonkuuseen, Riko. Ja tyhjennä samalla se kusi siitä sun päästä. Mahtuisi ehkä sun aivosikin kasvavaamaan. etteivät jäisi kirpunkokoisiksi." Sanoin tyynesti ja kohotin hiukan toista kulmakarvaani. Riko ärähti raivoissaan. Tiesin, kuinka sain hänet suututettua, ja sen lisäksi, tiesin mitä hän tekisi seuraavaksi. Rikon nyrkki lävisti ilmaa, ja Tyttö huudahti takanani. minä nostin kämmeneni, ja tartuin Rikon nyrkistä ajoissa. Rinki päästi kohahduksen. "Jätät heidät rauhaan, tai minä, niin juuri minä, lähetän sut pikalipulla teho-osastolle."

Sanoin nyt hammasta purren. oikea jalkani liikahti taakse päin, ja silmäni siristyivät. "Ei ikinä."
Riko huusi ja heilutti toistakin nyrkkiään, mutta minä kierähdin selin, ja otin hänen kädestään tukevamman otteen, nostin, ja heitin päin seinää. Tytön suu loksahti auki. Riko nousi horjuen ylös. "Kakara!" tämä huusi, ja syöksyi kimppuuni. kyyristyin ja väistin taas nyrkin. pöyrähdin pojan toiselle puolelle, ja potkaisin kunnon karate potkun tämän yläselkään. Riko kaatui maahan rääkäisten. Minä suin hiukan hiuksiani. "Vastalauseita?!" Huusin muille pojille, jotka kompuroivat kiireen vilkaa taakse päin. "Hyvä. Alkakaahan laputtaa, ja ottakaa kusipää mukaanne."

Sanoi tyynesti. pojat Raahasivat Rikon pois ja vilkuilivat minua hermostuneena. Huokaisin. Olin todellakin menettänyt malttini, mutta tuntui hyvältä antaa välillä samalalla mitalla takaisin. Vilkaisin uusia fukseja päätäni kallistaen. Lopulta kohautin olkiani, hain laukkuni ja olin jo poistumassa portaille, kun se tyttö tarrasi minua olkapäästä. vaiston varaisesti tartuin siihen kierähtäen ja painaen tytön seinään. päästin irti ja irvistin. tyttö hieraisi poskeaan.

Hän oli sanomassa jotain, kun Rehtori asteli paikalle pyörätuolimiehen kanssa."Mr. Brunner!" uudet huudahtivat iloisesti ja heiluttivat kättään. "kiitos jumalille, olette vielä hengissä. Mrs. gardenvoice sanoi, että tein tyhmästi jättäen teidät kolmistenne tänne." Gardenvoice hymyili anteeksi pyytävästi ja vilkaisi minua hämmentyneenä. "Mitä Neiti Hale täällä tekee? eikö matikan tuntisi ala.. kymmenen minuutin kuluttua?" Tämä kysyi minä vain nyökkäsin. "Kyllä Mrs. Gardenvoice. Olin juuri menossa sinne.. piti vain.. Tuota.." Aloni selittämään, mutta rehtori katseli minua ymmärtäväisesti. "Mukavaa että .. tuota.. 'autoit' uusia oppilaitamme selviämään.. 'tervetulo komialta.' " Rehtori ryki nyrkkiinsä minä tuijotin rehtoria silmät selällään. "Mitä?! ei jälki-istuntoa?! OIKEASTi?!" kysyin järkyttyneenä, ja mrs. Brunner kohotti toista kulmaansa. "Ei tällä kertaa, Aria. hmm.." Yleensä Rehtori antoi tappeluista kaksituntia jälki-istuatoa, tai vastaavaa. hän tiesi, ett milloin olin tapellut. hän osasi lukea sen naamstani, tai jotain.

Rehtori alkoi miettiä ja minä aloin jo katua möläytystäni. "Sen sijaan, esitelisitkö loput koulusta tulevalle latinan opetajallesi sekä uusille oppilailemme.. öm.. mitkä tiedän nimenne nyt taas olivatkaan?" Rehtori kysyi.
"Grover, percy ja Annabeth" Mrs. Brunner hymyili, Minä rääkäisin: "Et ole tosissasi?! Entä matikan tuntini?" Kysyin Rehtorilta äreissäni. Tietysti minä, Hikke jouduin pitämään loputtoman tuntuisen esittely kierroksen, johon meni ainakin kaksi tuntia. niin suuri oli koulumme. Rehtori vakuutti että ilmottaisi opetajajilleni missä olin, miksi, ja keiden kanssa. Huokaisin raskaasti ja annoin ryhtini murtua, kun rehtori marssi pois. minä irvistin ja vilkaisin mrs. Brunnerin pyörätuolia. lähdin laahustamaan hisseille päin. Annabeth hymyili ja seurasi minua kuin hai laivaa. en halunnut heistä ystäviäni, en halunnut kenestäkään ystäviäni. heille nimittäin tuppaantui sattumaan kaikenlaista pahaa. Minkälaista pahaa? Esimerkki numero yksi; Kun olin ensimäsiellä luokalla, sain osakseni paljon kavereita. Minulla oli kuitenkin luontainen tapa saattaa heidät vaaraan. sen takia yksitellen he karsiutuivat pois. Kerrankin, kun olimme syömässä, Gabriela katkaisi kätensä, koska eräs idiottiit poiak kampapsi hänet, vain koska hän oli ystäväni. eme tulleet enää toimeen sen jälkeen. kakksoella, kaverini oli hukkua, ihan selittämättöm,ästi. jokin olento tarttui meihin ja veti meitä pohjaan, kun olimme opettelemassa uimaan. Toivottavasti tämä selittää, miksi kammoksun vettä. Kun selvisimme tilanteesta, kävimme kaverini kanssa suuren riidan, emmekä me enää koskaan puhuneet toisilemme. Ymmärrätkö? Olen siis lopun elämääni elänyt yksin, mutta en oiekastaan välittänyt. Jos pystyin suojelemaa ihmisiä ympärilläni sillä, tein sen.

Painoin hissin kakkos kerrokseen, ja astuin hetkisen kuluttua kieliluokka käytävään. sanoi melkein jokaisen niiden nimet ja haukottelin useampien jälkeen. Kolmoskerros, ehkä maailman tylsin käytävä, jossa ensinmäisen kerran sain turpaani tässä koulussa, oli omistettu luonnontieteille. Biologialle, tähtitiedolle, matematiikalle, ja niin edespäin. Neljäs, Taito ja taide aineet. Ehdottomasti suosikkini kaikista kerroksista. Pälpätin lähes kaiken kuvaamataidon luokasta. kävelin yhden luokan ohitse, josta kuului nokkahuilun vikinää. peitin korvani ja poistuin nopeasti. "mikä luokka se oli?" Percy juoksi vierelleni ja vilkaisi minua. "Eikö se ollut ilmiselvää?" kysyin huvittuneena ja poistuin hissille. Mrs. Brunner tiedusteli säännöistä ja niin edelleen joihin vastasin jokseen ärtyneesti. painoi hissitaulukosta 'P' nappia, ja hissi nytkähti liikkeelle. "P?" Annabeth kysyi hermostuneena. "Ruokala." Sanoin yksinkertaisest ja poistuin kotvan kuluttua hissistä. aula oli autio, ja hiljaisuus ympäröi minut. kuljin kuitenkin tyynesti ovelle, ja mrs. Brunner katsoi minua huvittuneena. avasin oven ja astuin tyhjään ruokalaan. ainoastaan keittiöän rouvat hääräilivät keittiössä, ja katsoivat minua kummastunein katsein.

"Teinä menisin ihan suosiolla takariveihin istumaan.. ainakin ekan viikon aikana. siis.. ihan vaan ettei joku teistä löydä itseään roskiksesta." sanoin ja talsin keittiölle. "jos on allergiota.. kannattaa ilmottaa jo nyt." Kun mrs. brunner katsahti lapsia, minä nojauduin tiskiä vasten ja mutisin jotain johtavan keittiö päälikön kanssa. "Ahaa..selvä.." Tämä mutisi takaisin ja nyökkäili. sen jälkeen poistuin ruokalasta ja vilkaisin sen vieressä nököttävää liikunta salia. Mrs. Brunner irvisti. Kiiruhdin takaisin hissiin, ja me tulimme takaisin ykkös kerrokseen. "Loput aineet löytyvät täältä." sanoin yksin kertaisesti ja hymyilin. kellot soivat juuri sopivasti. "Noh. mä meen." sanoin teeskennellen iloista ja käänsin selkäni joukkiolle. " unohdinko kertoa luokkanne?" Mrs. Brunner kysyi Annabethilta joka nyökkäsi. "Seiska A " Mr. Brunner hymyili. ja minä jähmetyin sillä sekunilla kuin kivenjärkäle. "Holy shit!" parkaisin ja häivyin päätäni pudistelllen paikalta. Miksi aina uudet tulivat minun luokalleni?


Viimeinen muokkaaja, Sulkasato pvm Ti Maalis 16, 2010 9:10 pm, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Sulkasato
Admin
Admin
Sulkasato


Viestien lukumäärä : 122
Join date : 08.09.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Jossain Keski-maassa? XD

Hahmon tiedot
harjoitus: haltia
Tiedot:
Elämäntila:
Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Left_bar_bleue850/850Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty_bar_bleue  (850/850)

Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty
ViestiAihe: Luku II   Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson I_icon_minitimeTi Maalis 16, 2010 9:09 pm

Luku II Hellurei, toiveeni käy toteen.


Nyt voisi olla hyvä hetki kertoa perheestäni. Isäpuoleni - Yea, tiedän että hän on isäpuoleni vaikka hän on asunut kansamme jo siitä kun synnyin. mahtavaa eikö? - on kuin helvetistä suoraan. Taisinkin jo mainita siitä.Hän juopottelee joka viikonloppu, käy töissä jossain haisevassa hommassa, hakkaa äitiä ja minua, ja sen kaiken lisäksi petti äitiä. Kaiken se lisäksi, hän oli suomalainen mies, ja puhui vain ja ainoastaan Suomea.Me kaksi vihasimme toisiamme enemmän kuin olisi terveellistä, ja olimme lähes jatkuvasti napit vastakkain. Entä äitini? tavallinen pikaruokalan täti, joka tienasi jatkuvasti tippejä enemmän kuin sai palkkaa vuodessa. useat kosiskelivat häntä omaan firmaansa, ja kerran joku Muotiguru pyysi häntä MALLIKSI! äiti suostui palkan takia yksiin kuvauksiin ja päätyi sen takia kansainväliseen muotilehden kanteen. se toi lisää kävijöitä hänen työpaikkaansa, ja hän sai vaivaisen viidenkymmenen dollarin palkankorotuksen siitä hyvästä. Kaiken tuon lisäksi äitini on maailman paras kokki, ja ihanin äiti jonka tunnen.

Takaisin nykyhetkeen? selvä. Miten kävi minun äidinkilen tunnillani? Se tavallinen.


Percy passittettin istumaan minun viereeni, ja minä voihkaisin ärtyneenä. Se oli juuri minun tuuriani. jos joku uusi tuli viereeni ekalla tunnilla, hän tuli jatkuvasti siihen uudestaan seuraavillakin tunneilla. Percy katsoi minua kummastuneena ja kallisti hiukan päätään. minä senkuin pakottauduin pitämään katseeni taulussa. opettaja katsoi Percyä huvittuneena. Annabeth ja Grover pääsivät vierekkäin takariviin. minä aloin keikkua tuolillani. "Percy? lukisitko mitä taululla lukee?" Hän kysyi teeskentely äänellään. Percy kohotti katseensa taululle, ja tutkaili sitä hetken. minä siristin oman katseeni myös taululle. 'Esitelmä kuvitelmista - pari työ.' leijaili silmiini. räpäytin nopeasti silmiäni, ja teksti painui takaisin tauluun kiinni. näin kävi erittäin usein, enkä tiennyt miksi. "En tiedä, rouva." Percy sanoi ja laski päänsä. minä vilkaisin silmä kulmastani hänen kasvojaan. "Aria?" hätkähdin niin että olin kaatua tuolillani jäin tuijottamaan taulua, ja huomasin siinä lisää tekstiä. 'Minä tiedän, että olet yksinäinen, Aria.' sen jälkeen teksti hyppi silmissäni ja kirjaimet vaihtoivat paikkaa. 'Ole varovainen, Aria.' hätkähdin ja vilkaisin ympärilleni kaikki muut tuijottivat taulua suu auki ja joku krikaisi. "PARI TYÖ?! minä kohautin olkiani opettajalle. Ilmeisesti kukaan muu ei ollut huomannut äskeistä, joten minäkin teeskentelin. Olin ihan varmasti kuvitellut kaiken.



"Teette pari työn vierustoverinne kanssa! unelmistanne. rauhassa lapset, sitä ei tarvitse lukea ääneen " Opettaja hymyili. Minä voihkaisin tuskissani ja pamautin pääni pöytään. mahtavaa, tämähän tästä kaikesta sopasta vielä puuttuikuin. Eikö riittänyt, etä olin kiusattu, eikö riittänyt että piti sietää isäpuoltani, eikö riittänyt että oli keskettvä leijuvien kirjainten maailma? Miksi kuka ei kertonut minulle mitä se tarkoitti? oliko minun nyt siedettävä vielä Percyäkin? Huokaisin ja mulkoilin Percyä. Opettaja jakoi meille paperit. "Aikaa saatte ensi maanantaihin." tämä sanoi ja minun suuni loksahti aiku. "Mutta nythän on perjantai?!" joku toinen huudahti luokasta, ja opetta hymyili. "Tiedän."

Percy tyrkkäsi lapun minulle. Minä taas asetin käteni puuskaan. Annabeth loikki kiireesti percyn luokse Grover saapui hänen mukanaan. "saako tehdä.. nelisteen?" Grover kysyi iloisesti ja opettaja nyökkäsi. Minä voihkaisin. "Jos mä teen yksin?" kysyi opettajalta joka mulkoili minua. ilmeeni oli varsin kärsivä. olisin voinut painua polvilleni anomaan, mutta tiesin että vastaus olisi ei. "Aria, älä ole töykeä." opettaja murahti. "Olempas." mutisi ja mulkoilin Groveria. Annabeth raahasi heille tuolit jostain ja he alkoivat pälpättää kiireesti keskenään. "Mun unelma? hmm.. Päästä eroon näistä kepeistä." Grover sanoi. Percy tirskahti. he kirjoittivat kaikenlaista ylös itsestään, ja minä tartuin muristen itsekseni kynään. silmäni hakeutuivat taululle. teksti alkoi taas hyppiä. räpäytin silmiäni, mutta teksti jatkoi hyppimistään. pian siihen ilmestyi useita lauseita, kuin joku olisi kinastellut. '..älä sekaannu tähän!' valkoinen liitu kijroitti itsestään. minä tuijotin sitä kuin mitäkin oliota. punainen liitu sotki kiireesti tekstin, ja taulu sieni pyyhki jäljen pois. 'sekaannunpas. ei ole sinun asiasi huolehtia hänestä, Chistalyx.' Nyt valkoinen sotki tekstin ja taas taulu sieni pyyhki sen pois. 'Onyx, tiedät etä meidän on piedettävä huoli hänestä!' Räpäytin silmiäni ja heiraisinkin niitä hiukan. Annabeth taisi kysyä minulta samalla hetkellä jotain ja käänsin järkyttyneenä pääni tähän. "hä?" Kysyi ihan ulpalalla. "mitä sä sitä taulua tuijotat?" hän toisti kysymyksensä. minä auoin suutani ja kohautin olkiani. "Kunhan mietin." käänsin katseeni nyt paperiin ja tuijotin sitä. En muistanut kirjoittaneeni yhtään mitään paperiin, mutta siihen oli ilmestynyt sivun verran tekstiä. irvistin. Luin sen nopeasti läpi. uskomatonta. olin listannut koko elämäni toiveet jotenkin ihmeellisesti. ensimäisenä komeili isäpuoleni ulos potkiminen, seuraavana parempi elämä ja niin edelleen. viimeisen pyyhin heti pois. 'haluaisin selityksen kaikkeen outoon!' huokaisin helpotuksesta kun sain sen viimein kumitettua.

Annabeth organisoi helposti tekstit esitelmän mutoon. me saimme sen oikeasti tunnissa valmiiksi! olin haavi auki ja pyörittelin päätäni.Mikä pahinta, Percy kysyi minua ulos lauantaina. katsoin häntä tyyliin, että ihan sama, mutta samassa musitin että minulla oli harjoitukset silloin. "Sori, mulla on menoa sillon." Sanoin yks kantaan ja hymyilin hiukan. poimin laukkuni matkaan ja kävelin ulos ovista. Mr. Brunner oli parkkeerannut lähelle luokkaamme, ja hymyili minulle kun kuljin ohitse. tuhahdin ja kipitin portaat alas ruokalaan. istuutuiduin yksinäiseen neljänhengen pöytääni lähellä ulko-ovia, juuri kun kellot soivat. vilkaisin spagetti lautastani. Minä otin aina vain vähän ruokaa jotta ehdin nopeasti pois. onnekseni myös kouluni loppuisi tähän. kuulin kuinka kolme tuolia vedettiin kauemmas, ja Annabeth, Grover ja Percy istuivat samaan pöytään. he kyselivät kaikkea, ja minä hotkin ennätys ajassa ruokani. olin juuri nousemassa ylös, kun Riko saapui luokseni. hän pakotti minut istumaan alas.

"Tiedä tämä.. Sinä olet vainaa." Riko kuiskasi halveksien korvaani ja poistui. minä irvistin ja poistuin ruokalasta ennen lisä kysymyksiä. juoksin kahdetsadat portaat alas, ja suoraan tien toiselle puolelle. säntäsin koulubussiin ja asetuin taakse istumaan. vilkaisin penkillä lojuvaa lehteä. otin sen mitään aavistamatta käsiini ja avasin sen. Otsikko läjähti näkyviini. "Tyttö löytyi kuolleena metsästä. " vilkaisin päiväystä ja henkäisin. lehti oli huomisen. Tuijotin sitä pitkän aikaa suu auki, ja käänsin esiin artikkelin. tuijotin lähikuvaa ja aloin täristä. kuva oli MINUSTA. luin nopeasti artikkelin, ja sain nopeasti faktat. "Hienoa, kuolen .. pian." sain sanottua, mutta kauhukseni näin myös Percyn nousevan bussiin. vilkaisin lehteä, ja sen kirjaimet vaihtelivat paikkaa. lehti oli taas tämän aamun. huokaisin ja hieroin silmiäni. keskellä testiä luki isolla punaisella tekstillä ' Ole varovainen.' nakkasin kauhuissani lehden käsistäni.
Percy istuutui viereeni hymyillen. "mitä menoa sul on huomen?" hän kysyi huvittuneena. "Harkat." totesin ja mietin, että pääsisinkö sinne asti edes. Percy nyökkäsi kummastuneena.
Elämäni alkoi muuttua siinä vaiheessa radikaalisti.


Pääsin kotiin.. elävänä. huomasin kuitenkin monta kertaa jonkun seuraavan minua mutta ainakun katsoin taakseni, olio katosi. irvistin ja juoksin täyttä häkää sisälle. hengitin raskaasti. Äitini käveli esiin keittiöstä ja hymyili minulle. "Miten päivä sujui, kulta?" Kerroin hänelle kaiken - siis melkein kaiken - ja esitin innostunutta. keksin nopeasti verukkeen jotta pääsisin pois äitini haastavan katseen alta. hänellä tuntui olevan ylimäärinen aisti, jolla hän vaistosi minun olevan hermona jostain. kipitin yläkertaan ja sulkeuduin huoneeseeni. painoin selkäni sitä vasten ja huohotin hiukan. vilkaisin sänkyäni, ja juoksin sen luokse.heitin tyynyn pois ja nostin hiukan patjaa. siellä ne makasivat. Katanani, jotka olivat lempiaseeni kehonpuolustuksessa. Opettajanikin nauroi että ne sopivat minulle julmetun hyvin. tartuin päättäväisesti niihin ja tutkin kulta ja hopea kirjailua. Ne olivat ilmestyneet eräänä päivänä koti-ovelemme pakettiin käärittynä. Luojan kiitos, olin ensimäinen talosta poistuja ja sain ne takavarikoitua ennen ilkeää isäpuoltani. hänellä oli tapana myydä eteenpäin kaikki hieno, ja kallis minkä sain lahjaksi tai vastaavaa. Se mokoma demoni ei tiennyt vieläkään että mitä omistinkaan.

Puristin katanat käsiini ja katsoin ikkunaa kohden. Minun vain täytyi toivoa, että huominen ei olisi totta. asetin katanat selkääni, ja lähdin kapuamaan ullakolle. Niin. Kotimme oli yksi niistä taloista, joissa oli ullakko. Mutta meidän ulakkomme ei ollut samanlainen kuin muiden. Se oli melko tyhjä, tilava ja hyvä harjoituspaikka. lisäksi sieltä pääsi helposti katolle. suurimman osan ajastani vietin juuri tällä ullakolla. vedin katanat tupeistaan ja pyöritin niitä sormissani. Voima tuntui syöksyvän taas kehooni. vilkasiin ikkunaa, joka päästi kapean valon säteensä huoneeseen ja astuin siihen. Veri kohahti suonissani, ja äänet muuttuivat erilaisiksi. näin kävi aina. ihan aina. ulkomaailmassa oloni oli paljon parempi. pystyin näkemään, kuulemaan ja aistimaan paljon enemmän asiota, kuin täällä pimeässä. heilautin meikkojani, ja ne päsätivät hiljaisen suhahtavan äänen. niiden terät hohtivat hiukan pimeässä, ja loivat pikkuisen valoa ympärileen. en enää ihmetellyt sitä, kuten olin tehnyt alussa. heilautin niitä uudestaan. Tein nopean sarjan erilaisia pistoja ja viiltoja ympärilleni. kuulin kuinka verhokangas seinillä repili entistä enemmän. tunsin voiman virtaavan suonissani, ja suljin silmäni. kuuntelin vain ympäristöäni. kuulin ulko-oven avautuvan alhaalla, ja Isäpuoleni rymistelevän sisään taloon.
avasin silmäni ja astuin pois valosta. laitoin katanat selkääni ja huokaisin. katsoin nopeasti rannekelloani, ja hätkähdin sillä se näytti kuutta. poistuin ullakolta ja säntäsin huoneeseeni. piilotin juuri ajoissa katanani ja heitin tyynyn paikoileen, istuuduin työpöytäni ääreen ja oli juuri muka sulkemassa kirjaani. Isäpuoleni astui sisään huoneeseen.

"Vai että tälläistä. uusia oppilaita. hienoa. MENE AUTTAMAAN ÄITIÄSI!" Hän alkoi karjua ja häipyi huokaisin ja astelin vapisevin jaloin keittiöön. hassua kyllä, äitini oli jo valmis. me söimme hiljaisuuden vallitessa. Äiti karautti kurkkuaan ja alkoi kertoilla päivän kulustaan. Hän kertoi kuinka jokin oli tullut ja pyytänyt happy mealiä, ja maksanut oudoilla rahoilla. Isäpuoleni murisi ja poistuyi olohuoneesen. "äiti, onko sulla 'ne oudot rahat' ?" Kysyin kiinostuneena. Äitini naurahti ja tyyönsi kätensä taskuun. "Tiesin että innostuisit. tässä." Äitini tiputti kourallisen hassuja kolikoita käteeni.Ilmeeni kirkastui hetkessä. hymyilin ja tutkin kolikko tarkkaan lopulta työntäen ne taskuuni. Olisinpa tiennyt sen olevan tavattoman typerää.


Heräsin aamulla, ja olin vielä elossa. oikeasti, hämmennyin siitä niin että jopa naurahdin. otin katanani patjan alta ja poistuin aamupalalle. isäni oli sammunut aamuyöstä sohvalle, ja siellä hän vieläkin kuorsasi. astelin keittiöön ja vilkaisin ympärilleni. hän pöydällä hassun paketin ja kävelin sitä kohti. siinä oli jokin lappu, ja ihme symboleja. kauhukseni, ymmärsin mitä se tarkoitti 'Hyvää syntymä päivää' luki kortissa, mutta kirjaimet hyppivät ja pomppivat taas. 'Kaiken varalle.' ilmestyi näkyviin ja minä tuijotin pakettia. ojensni varovasti vapsievan käteni, ja repäisin paketin auki. paketista kierähti esiinlasipallo, jonka sisässä oli jonkinlainen hely. ojensin hemrostuneena käteni palloa kohti, ja se hajosi pirstaleiksi pelästyin, että melu herättäisi isäpuolen, mutta kun olohuoneesta kuului kovaäänistä kuorsausta henkäisin helpottuneena. katselin pöydällä lojuvaa korua, samalla kun paketin rippeet haihtuivat savuna ilmaan. otin korun käteeni. Siinä oli jonkin kristalli palnen. Sininen ja valkoinen. lempivärejäni molemmat. hymyilin varovasti ja kiinnitin korun kaulaani. se tuntui yllättävän kevyeltä.

Kävelin korvia huumavassa meluss akohti harjoitus paikaani. joka ainoa teksti välkehti silmissäni. Ne varoittivat, jotkut onnittelivat, ja jotkut riitelivät keskenään. lopulta, minä aloin menettää hermojani, ja tein äkkipikaisen eleen, vedin tussin taskustani ja kirjoitin jotain käteeni. 'Lopetakaa jo! Mulal räjähtää pää tätä menoa!' en tajua, miksi tein sen, mutta se auttoi. tuijotin testiä käsissäni joka haihtui horjahdin kun eräs ukko tönäisi minua. "Meneekö nuori neiti vai EI?" hätkähdin ja kompastelin pois tieltä. Olin tulossa ihan varmasti hulluksi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sulkasato
Admin
Admin
Sulkasato


Viestien lukumäärä : 122
Join date : 08.09.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Jossain Keski-maassa? XD

Hahmon tiedot
harjoitus: haltia
Tiedot:
Elämäntila:
Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Left_bar_bleue850/850Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty_bar_bleue  (850/850)

Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty
ViestiAihe: Luku III   Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson I_icon_minitimeTi Maalis 16, 2010 9:12 pm

Luku III Minä puijaan tulevaisuutta.

torjuin minkä jaksoin hyökkäyksiä. Mestarini testasi minua. oli Koepäivä, jippii ja olin jopa ihan unohtanut sen. huone oli pimeä, ja tunsin olevani hakoteillä. ainoan valon toivat katanani, ja se hassu riipus, jonka olin aamulla saanut. Mestarini naurahti pimeydestä, hyökkäsi takaani. onnistuin vain vaivoin väsitämään hänen iskunsa risti selkääni. Joku avsi oven, ja sisään virtasi valoa. astuin siihen kiireesti. mestarini katsahti nopeasti ovelle aj tuhahti. siivoja kai vain tuli ihmettelemään melua. valo vahvisti minua. olin huomannut sen aikakausia sitten. heilautin katanoitani, ja mestarini pudotti aseensa hämmentynenä. Valot npasahtivat päälle. "Uskomatonta. Läpäisit." Hän huudahti ja riensi halaamaan minua. Sen takia pidinkin hänestä. hän oli erittäin innostava. hymyilin. "ahh.." anoin hämmentyneenä ja vastaan otin eräänlaisen hiusnauhan. sidoin sen hiuksiini ja naurahdin. istahdin kaiteelle ja mutustin evääni. mestari shiutsu, opettajania käveli ovelle. "Nähdään!" Huusin hänen peränäsä ja annoin pienoisen ylpeyden vallata itseni. poimin katnat, ja poistuin itsekkin rakennuksesta.

Kotimatka - voika parempaa kuvitella? Voi kyllä! En halunnut mennä takaisin siihen paikakan kun isäpuoleni olisi vapaalla. vilakisin nopeasti päivän lehden. se kertoi vain pankkiryöstöstä. Jos olisin kuollut, se olisi tapahtunut eilen. muuten se ei voisi olla tämän päivän lehdessä, ja minä tässä. Eihän?
Voihkaisin. Percy käveli kulman takaa Annabethin ja Groverin kanssa naureskellen. piilotin katanat selkäni taakse ja yritin sulautua massaan. "äh, ihan uskomatonta! iso kaupunki, ja minä törmään noihin? ARGH!" parkaisin kun tajusin tulleeni huomatuksi. Vieressäni olevan kyltin tekstit vaihtuivat hetkessä. 'Elämä on.' Ähkäisin. "SAinäkin siinä." Voihkaisin ja käänsin katseeni sivuun. Percyn suu jäi auki kesden lauseen. "..Pääsit harkoista?" Hän sanoi hetken kuluttua loppuun. "JNoo. JA en voi olla. heippa." sanoin närkästyneenä ja sähähdin kyltille. teksti muuttui normaaliksi. Percy ystävinmeen säntäsi kuitenkin perääni. "WAU! kehonpuolustaja." Grover hihkui ja minä käännyin sivu kujalle. "Huuda nyt vielä vähän kovempaa!" äyskäisin. tuijotin äkkiä kujan seinien grafitteja. nekin alkoivat leijua silmissäni irvistin ja puristin silmäni kiinni marsssin kujan päähän, ja vilkaisin molempiin suuntiin. Jokin sai minut varuilleni.
Astelin herostuneesti toiselle kujalle ja Percy seurasi minua yhä. Hänen katseensa oli kysyvä sillä irvistelin seinille alituiseen. 'Topiseen suuntaan, pöhkö!' Luki suoraan edessäni. tuijotin sitä tyyliin ilmeellä 'mitä vi***a' Otin tussin taas taskustani ja kirjoitin nopeasti käteeni. 'Miksi?' Percy vilakisi minua kummastuneena, ja Annabeth nappasi minua kädestä kiinni. "Saat vielä veren.." hänen uunsa jäi auki, kun teksti katosi, ja tilalle kohosi uusi. "Äsgh. ei oo totta. " Grover kirkaisi ja osoitti eteemme. me katsoimme sinne, ja suumme loksahti auki. Minotauros. "OOOOKEI.. nyt kyllä joku SELITTÄÄ!" rääkäisin ja hieroin silmiäni. vilkaisin kättäni. 'Tuon takia.' irvistin. "Olisi voinut aiemmin sanoa!" änisin teskteille, jotka pyyhkintyivät pois. meikäläinen känätyi ympäri samaan aikaan percyn aknssa ja säntäsi tiehensä. Annabeth juoksi kanssamme ja Grover pinkoi - niin pinkoi - kepit ylhäällä edelämme.

Percy irivisti ja vilkaisi minua. "Selitä." äyskäisin Percylle ja tunsin ärtymysken sisälläni kasvavan. "Uskotko.. Kreikan mytologiaan?" Annabeth kysyi äkisti minä tuijotin häntä jotenkin sellaisella ilmeellä mitä käytin joskus äitini kanssa kun hassutelemme. "miten niin uskonko?! .. älä sano.." järkytyin niin pahasti että olin kaatua. Annabeth mutisi. " Jep, me olaan iohan oikeesti minotauroksen jahtaamina. " Minä voihkaisin ja syöksyin varjoialta kujalta hiukan valoisammalle kujalle. "Miten se.. " Aloitin mutta Grover ehti ensin. "Koksa Percy ja Annabeth on puolijumalia. se aistii ne." huokaisin jippii, fantasia maailma toteutui. vilaksin taakseni, enkä nähnyt mitään. käteeni piirtyi lisää tekstiä, ja percyn silmät kohatsivat sen. "Mitä siinä lukee?" katsahdin kättäni ja psyähdyin kun seinään. 'Toiseen suuntaan, tai tulette tapetuiksi.' sanoin ja me näimme varjon vilahtavan ylitsemme. Minotauros laskeutui eteemmee ja karjui. teksti pyyhkiintyi, ja ilmaantui taas. "Nyt olisi hyvä hetki. " luin äänneen taas. Annabeth katsahti hämmentyneenä minua minä otin tussin ja kirjoitin kysymykseni: 'Mihin?' teksti pyyhkiintyi hetkessä pois. ' Vaikkapa valolle. ' Luin jälleen ääneen ja kallistin päätäni. Minotauros astui askeleen eteenpäin. minä tuijotin tekstiä kädessä. 'kaiken varalle' uusi teksti ilmaantui käteeni. Percy kaivoi taskustaan kynän ja painoi sitä. siitä tuli ehtkessä esiin jonkinlainen meikka. Annabeth vetäisi jostain hornan tuuttista oman miekkansa esiin ja heilutti sitä ilamssa. seisoin suu auki, tussi kädessäni hiukan kauempana ja Greover loikkiv iereeni hätääntyneenä. hän katsoi tekstiä, ja säikähti kun työnsin tussin taskuuni, ja nykäisin riipuksen kaualstani. häijyä, se alkoi hehkua, ja Minotauros kiinnitti huomionsa siihen.

Annabeth tirvaisi miekkansa minotaurosken kylkeen. Percy iski sen vatsaan kynämiekkansa ja äkkiä, minotauros alkoi savuta. annabeth veti hätääntyneenä miekaknsa irti otuksen kyljestä, ja percy kompui taaksepäin. Minotauros perääntyi minkä jaksoi, mutta jatkoi savuamistaan. äkkiä se karjiasi ja syöksyui kohti valoa, mutta se hajosikin atomeiksi. pölytarttui tuuleenm ja liidätti sen pois. samalla hetkellä riipus 'normalisoitui.' Minä halusin vain kuolla siihen paikaan. tuijotin korua, sitten Groveria, kättäni, ja percya ja annabethia vuoron perään. "Et ole tosissas. ET ole. " sain puhistua ja noajuduin seinään ilmeellä - antakaa mun kuolla. Käteeni piirtyi yksi uusi teksti. 'Hienoa tyttö, hienoa. Muutit juuri tulevaisuutesi parempaan.' Voihkaisin. "Oliko toi sarkasmia?" Peitin käteni hihallani ja mutisin kaikenlaista. "Vooi, kyllä Aria.. Me kolme ollaan jotain muuta kun me näytetään." Percy mutisi ja sulki 'kynänsä' Mrs. brunners kurvasi pyörätuolinsa kanssa samaiselle kujalle. "Jumalille kiitos, olette eloss.. mitä ihmettä?" Hän katsoi suoraan minuun ja minä rysähdin istumaan jollekin laatikolle pidellen päätäni. "tuota..mikä mäs itten olen?!" kysyin hieroen otsaani. "Kheiron, sen käteen ilmestyy ihan outoja tekstejä. ihan tosta vaan. kun se on lukenu ne, ne pyyhkiintyy pois." Grover ryki, ja mrs. brunner tai kheiron, kumpi lie sävähti ja kääntyi katsomaan tyttöä. tunsin kihelmöintiä kädessäni, ja vedin varovasti hihaa syrjään. ' siihen sun kysymykseen - et ainakaan puolijumala. muista se. '
Kheiron rullasi luokseni, mutta teksti katosi juuri sopivasti kädestäni.
hän napapsi siitä turhankin lujaa kiinni, ja hudahti heti. hän pästi siitä irti ja tuijotti minua hämmentyneenä. Minä olni jälleen ihan pihalla kaikesta. Kheiron rapsutti päätään ihan hulluna. "Ei ole totta. ei voi olla. Chistalyx ja Onyxko? " Minä aloin menettää maltiatiani. "Mitä hemmettiä sä sekoat?! " Räjähdin. kheiron rullasi kiireesti takse pä'in. minä revin melekin hiusket päsätäni, kun vuodatin ihan kaiken - siis kirjaimellsiesti - ulos ja räyhäsin siinä sivussa vähän kaikesta muustakin. Annabethkni tuijotti minua aika järkkynä. Percy vilkaisi minua ja kurtisti toista kulmaansa. satuin heilauttamaan kättäni silmieni ohitse, ja se vangitsi katseeni. tuli hilajista. ' Rauhoitu, lapsi. miten se voi selittää kun sä räyhäät?' teksti katosi taas. huokaisin ja napsautin suuni kiinni. Kheiron tuntui odottavan etä todella oli tyyntä, mutta sisälläni kiehui parasta aikaa yli.


"Tuota.. ehkä olisi parasta painua jonnekkin muualle puhumaan tästä.. Meillä on ongelma." Kheiron sanoi ja nyökkäsi minua kohti. minä puristin käteni nyrkkiin ja irvistin. "Sinuna en puhuisi hänestä ongelmana.. tai jonakin.. lierona. tyttö on mustan vyön kehonpuolustaja." Percy sanoi hiljaa. Kheiron jähmettyi. Olin siis Ongelma? joskus meileni teki tehdä jotain todella epätoivoista, mutta nyt se houkutus oli hyvin suuri. vain vaivoin sain itseni pidettyä kasassa. Äkkiä tekstiä alkoi ilmaantua ILMAAN. se oli punaista, koukeroista käsialaa. "KHeiron! Onko minun lapseni sinusta todellakin ONGELMA?!" kuului raivostunut ääni, ja teksti leijaili tuulen mukana pois. tekstistä muodostui ihan ilmiselvä hahmo - ihmishahmo. "Onyx, ei viitsittäisi nyt taas aloitta." Hetken kuluttua myös toinen hahmo ilmaantui mutta nyt Onyxin viereen. "ah.. chistalyx mukava nähdä."
Kheiron mielsiteli ja hymyili hikan hermostuneesti. Onyx oli pitkä ja jotenkin julman näköinen. Chistalyx loisti kuin maailman kirkkain tähti. hän himmensi hehkkuan ja käveli lähemmäs Kheironia. Minä rapsutin huvittuneena päätäni. "Miten niin lapseni on ongelma?!" Chistalyx kysyi ärtyneenä. minun käteni hikosivat. mitä ihmettä tapahtui paraika? "Tuota. hän on.. siis oikeasti teidän MOLEMPIEN?" Kheiron kysyi ja nousi ylös rullatuolistaan. minun suuni loksahti auki. Kheironilla oli .. oikea hevosen perse.

"Kentaurit. NO kyllä on!" Onyx murahti. minä katsoin pääkalellaan haavi auki Percyyn ja piirsin kysymysmerkin päänipäälle. Percy kohautti olkiaan ja vilkaisi annabethia, joka pudisti hämmentyneenä päätään. Chistalyx soi lyhyen katseen minuun. "eh.. Meillä ei ole paikkaa enää jonne sijoittaa hänet.. ja en tiedä mitä Zeus hänestä mahtaa ola mieltä.." Kheiron ryki ja kopsutteli kaviotaan maahan. "kuka välittää, siitä mitä meiltä Zeus on?! me kaksi olemme HÄNEN yläpuolellaan!" Onyx huomautti. Chistalyx tarttui miestä olkapäsätä ja pudisti hänelle päätään. Onyx soi minuun viimein katseensa, ja tajusi itsekkin että olin lähellä sydän kohtausta.
"eh.. ehkä puhumme tästä.. jossain muualla." Hän ryki. Kheiron nyökkäsio viimein ja lähti kävelemään kohti jotain toista kujaa. "te neljä, menkää jonnekin. turvallsieen paikaan. Viakka Arialle" Kheiron mutisi hermostuneena. Minä hätkähdin. "Joopa joo - meillähän me vasta turvassa ollaankin." Minä mutisin enkä suostunut liikahtamaankaan. tai okei olisin voinut liikkua, muta jokin sai minut jähmettymään. Kai se oli tuota.. ÄITINI katse. onnistuin känätämään ensin silmäni irti kuvan kauniista naisesta ja lopulta loikakamaan laatikolta alas. me kompuroimme kaikki tiehemme. "Miksi mä .. aina.. äh." Mutisin ja kompuroin pois kujalta, ja tallustelin koti-ovelleni. Percy katsoi minua hiukan anteeksi pyytävästyi kun päästin heidät sisäään. "Kotona! öö? mä toin PARI kav..ys.. tuttua kyllään.
ME mennään mun huoneeseen NYT!" huusin astuessani sisään ja patitistin Groveria kulkemaan rivakammin portaissa. vedin huoneeni oven juuri knu isäpuoleni syöksyi portaikkoon. yönsin tuolin sen kahvan alle, ja jäni sydän pamppaillen odottamaan tulevaa. isäni hakaksi ovea. "Mitä olen sanonut kavereiden tuomisesta likka?!" hän huusi, ja lapsi takaisin alakertaan. minä huokaisin helpotuksesta ja lysähdin selälleni sängylle. Percy istuutui sen reunalle, ja Annabeth toiselle puolelle. Grover noajili keppeihinsä, joita ei oikeasti edes tarvinnut.
Meni jonkin aikaa hiljaisuudessa, ja lopulta pääni oli räjähtää. Tahdoin lukea edes jotain. ihan mitä vain!äkkiä percy sieppasi sängyltä jotain. "Drakmoja." hän sanoi, aj tajusin pudottaneeni taskustani äitini antamat kolikot. "Yea.. Äiti.. puoli? sai yks ilta noita joltain asiakkaalta.se tyrkkäs ne mulle." sanoin epävarmasti äitini kohdalla. Huoakisin ja suljin silmäni. percy pudotti kolikot takaisin sängylle.hetken kuluttua aloin etsiä toisella kädelläni tyynyä, vedin sen silmieni päälle. "Mitä helvettiä se.. hevonen puhu?" kysyin ärtyneenä. Grover päästi hassun äänen niin että kiljaisin.
Oliko Grover juuri Määkäissyt?
tämä läpsäisi kätensä suunsa eteen mitä tuijotin häntä silmät selällään. "mahtavaa. oikeesti. yh." Sanoin ja lysähdin takaisin sängylle. "Ei hajuakaan. Mutta.. ehkä.. Onyx ja chistalyx.. " Percy aloitti minä nsotin käteni pystyyn siinä vaiheessa. "On itse asiassa ketä? " Kysyin ja avasin toista silmääni hiukan. "eräänlaisia jumalia. pienellä J:llä. Kukaan ei tiedä msitä ne on, mut ne.. hyväksytään. ja ne on oikeasti jopa Zeusta ylenpiä." Annabeth sanoi ja kallisti päätään. Minä annoin käteni valahtaa alas. "Onyx on tulevaisuuden, ja tekojen jumala. Chistalyx valon ja oikeuden jumalatar. niillä on molemmilla kyky... kirjoittaa tekstejä ihmisille, puhua niitten akutta." Grover sanoi ja kävi itsekkin istumaan sängylleni. minä huokaisin. "No selittääkin jo PAALJON." Minä mutisi. Annabeth hätkähti. "Mä en ole voinut lukea kirjoja pitkään aikaan koska .. niin."

Mutisi ja nousin istumaan. Minua huimasi. "Zeus vai kuka lie?" Kysyin. Gorver määkäisi taas. "Ylijumala kreikan mytologiassa. Niitä on kaksitoista. nisitä mahtavimmat .. " Percy aloitti. "On Poseidon, Zeus ja Haades. menikö oikein? Mä sentänä heitin ton parin vuoden takaa ulkomuistista." Mutisin. percy nyökkäsi. meillä oli ollut siitä aiheesta joskus viidennellä luokalla. "hmm. jos sä oelt puolijumala.. niin mikä.. mä?" Kysyin ja nyyrpistin nenääni. Grover kohautti olkiaan. "Koska Onyx ja chistalyx molemmat tunnusti sut.. sä olet kai jumallapsi. siis niinkun.. kahden jumalan lapsi."
Annabeth mietti ääneen. Grover nyökkäsi. "Sullahan ei ole lukihäiriötä? eikä ADHD:ta?" Percy kysyi äkisti. Minä pudistin päätäni - tosin viimeisestä en ollut niinkään varma. "Hmm.. Kuka sun iusäs?" tai äitis.?" Kysyin huonovointisena. nytkähdin ja nousin ylös sängyltäni kipitin laittamaa valot huoneeseeni. "Poseidon." Percy hymyili iloisesti. minä tyyliin rojahdin alas, mutta en järkytyksestä. Minä ihan oikeasti voin pahoin. percy ponkaisi ylös ja pakotti minut jaloilleni.
"oot sä kunnossa?" grover määkäisi ja katseli huolestuneena minua. "Hitsit, mä näännyn nälkään." Mutisin. Annabeth huokaisi helpotuksesta. "Hmm.. teidän on parasta pysyä täällä. Mä en mene takuuseen .. siitä hyypiöstä." sanoin ja raahauduin ovellenmi. syöksyin keittiöön, ja söin melkein kaiken mitä käsiini sain.

Puolituntia myöhemmin raahauduin takaisin ylös. Huoneessa oli niin hiljiasta että pelästyin heidän lähteneen, mutta siellä he istuivat vaiti sängylläni. Huoakisin helpotuksesta ja pamautin oveni kiinni. He katselivat minua kummastuneena. "Näitkö Kheironia? sen olisi pitänyt tulla jo.." Grover kysyi minulta. jouduin opudistamaan päätäni. istuuduin työpöytäni ääreen, ja samalla sekunilla Onyx ja Chistalys laskeutuivat huoneeseen ja taas pyörätuolissa istuva kheiron rulalsi heidän viereensä. he olivat kai tulleet avoimesta ikkunastani. Annabeth kohotti hiukan päätään. "Aria.. eh.. miten olisi jos tulsiit kansamme puoliveristen leirille? " Kheiron kysyi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sulkasato
Admin
Admin
Sulkasato


Viestien lukumäärä : 122
Join date : 08.09.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Jossain Keski-maassa? XD

Hahmon tiedot
harjoitus: haltia
Tiedot:
Elämäntila:
Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Left_bar_bleue850/850Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty_bar_bleue  (850/850)

Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty
ViestiAihe: Luku IV / Luku V   Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson I_icon_minitimeTi Maalis 16, 2010 9:14 pm

Luku IV Jippii - jumallapsi puoliveristen leirille, tämähän etenee hienosti.

Noh, odotat varmaan minun vastaavan ensimäsieksi; "Joo tottakai kheiron, olenkin aina unelmoinut tälläisestä" tai "Jippii pois tästä läävästä? kuinka voisin kieltäytyä?" älä unta näe! fakta numero yksi; Olin siis Jumallapsi. Fakta numero kaksi; Minä en vieläkään tiennyt msitää mitään ja fakta numero kolme; Minä olin epävarma.
siispä sanoinkin; "oletko sä seonnu lopullisesti?" Chistalyx tirskahti hiukan. Onyx hymyili. Kheiron päästi ilmat keuhkoistaan ulos yhtenä puuskahduksena. meni hetki kun mietin ja jatkoin; "Turha kysymys. Mulle SE on IHAN sama!" rääkäisin vedin syvään henkeä. "katsos.. me aateltiin etä kokeilet kumpaakin vuorotellen. ja sit.. valittet sen minne.. sä aattelet kuuluvas. Jumallasten koti vai puoliveristen leiri. me molemmat haluttas sut." Onyx huomautti. Minä siristin silmiäni. "Kompromissiko?" Chistalyx nyökkäsi rapsutin päätäni. "i kai mulla vaihto ehtojakaan ole. mutta entä koulu?.. tai, antaa olla ihan sama." sanoin. kheiron vilakisi Groveria joka määkäisi iloisesti.

Hienoa, olin siis metrin päässä puoliveristen leiristä - toivottavasti en kuolisi sinä aikana jonka jouduin siellä viettämään. menettäisin malttini ihan varmasti useampaankin otteeseen. seurasin ärtyneenä Annabethia läpi jonkin ihmeen portin. "Jippii! kotona taas!" Grover huudahti ja teki pukin hypyn. minä tuhahdin. joo, olin aika maassa, ja joo, nukuin yöni huonsoti - kiitos erään vuohipojun. vilakisi kättäni ja sitten taakseni. Chistalyx hymyili minulle teki kirjoitus eleen ilmaan. tunsin kihelmöintiä kädessäni. mitään ei näkynyt mutta tajusin vihjeen. hymyilin. jatkoin matkaani percyn ja tämän ystävien kanssa. se oli aika.. jännittävää. joka puolella oli harjoittelevia nuoria, ja siellä täällä muita satyyrejä. minä irvistin. jousiammunta. Apua, paikkahan oli kuin seireenien pesä. hymyilin ehti kun valo helli kasvojani. percy hymyili. "heetkinen, eikai me sijoiteta Ariaa.. hermeen mökkiin?" Hän kysyi hätääntyneenä. "Ei." Kheiron hymyili ja nousi ylös pyörätuolistaan. Joku ihme heppuli tuli meitä kohti päärakennuksesta - päättelin niin. - "Ahh.. Diynosos, mukava nähdä ystävä hyvä." jalkani olivta pettää ei siis oikeasti? Viinin jumala, huh, hänen takiaan isäpuoleni oli usein humalassa. "ahh. jumallapsi. teitä on aika harvassa täällä." Dinysos sanoi minä katsoin häntä Tyyliin ' ja syy on?' "Täällä sanot minua Herra D:ksi, okei? en halua joutua runttaamaan sinua kuten puoliverisiä." Ktasoin häntä edelleen kuni hapanta sitruunaa, ja se sai hänet hätääntymään. "Pitääkin.. tuota.. tästä mennä.AINIIN! olin unohtaa. Herra Jackson! Sinulle on yllätys mökissäsi." Herra D äyskäisi percylle ja lampsi tiehensä. "Voisit aluksi majoittua vaika Percyn kanssa samaan mökkiin, jos sopii." Kheiron sanoi minä irvistin mahtavaa. me lampsimme kohti mökki numero kolmosta, ja kheiron lähti kävelemään kohti päärakennusta.

Percy astui sisään ja huudahti. annabeth huudahti myös iloisesti. "Tyson!" Se mitä he kutsuivat Tysoniksi, oli minun mielestäni iso kokoinen poika, jola oli yksi silmä.. hetkinen, sanoinko YKSI SILMÄ?! huoaksiin raskaati ja noajuduin mökin seinää vasten. elämäni alkoi todellakin muutua oudoksi. Tysoniksi kutsuttu Kyklooppi kohoti katseensa minuun. "Kuka toi on?" Ah, mahtavaa, minua toitoteltiin jo nyt. "Hän on Aria, jumallapsi. ja tuota.. tulee meidän seuraksi tänne." Percy hymyilei ja raahasi minut sisään."Mahtavaa!" Tyson kiljaisi pikkulapsi maisesti ja oli rutistaa minut hengiltä. Rääkäisin ja rimpuilin vaivoin irti. "Ups." Tyson hymyili minä tyydyin vain irvistämään. Mihin sopaan oikein sekaannuinkaan. "Me saimme paljon yleisöä kun menimme ruokailuun. Minua inhotti olla joukon keski piste, ja yritin sulautua massaan tuloksetta. minne meninkin, aina minua osoitetiin. se otti kaaliin - siis ihan oikeasti! Me poltimme ruokaa.. tuota jumalille. en vain itse tiennyt kumalle vanhemmistani sen poltin.
kun asetuin nukkumaan, tunsin kihelmöintiä kädessäni. katsahdijn sitä huvittunena. kukan ei kuulemma käynyt tähän aikaan nukkumaan, mutta minä en jaksanut olla tuijoteltavana, joten sulkeuduin poseidonin mökkiin. 'Miten meni?' ilmaantui käteeni. minä hymylin, ja kaivoin tussin taas taskustani. 'Hyvin, jos ei lasketa sitä että minne meninkin, olin silmätikku' teksti häipyi iholtani. meni ehtki, kunnes uusi ilmaantui. ' arvelimmekin niin. älä välitä. meillä on aina paikka sulle.' huoamsin jo käsialastas en olevan Onyx.
'Tästä puhuttiin jo kulta.' sen tilalle tuli chistalyxin käsiala. minä hymyilin. ' älkää nyt, oikeesti, mä saan kohta oikeasti sen veren myrkytyksen. ' naurahdin hiukan kun painoin pisteen lauseen loppuun. kuulin naurahduksen pääni sisällä ja hämmennyin. 'sait vieraita.' Percy astui sisään mökkiin ja sirisi katseensa minuun laskin tussin kädestänija hymyilin hiukan. "mun iksä on tulossa. tule! mennään merelle." Percy hymyili. me juoksimme ulos mökistä ja saavuimme merenranataan. Percy kahlasi vyötäisiään myöten veteen - kastumatta. "Tule." percy hymyili. minä työnsin tussin taskuuni ja pudisti päätäni. näin kuinka merestä nousi olento.. taisiis hahmo, ja se käveli percyn luokse. hiivatti, oliko se jättiläinen vai mikä? Jättiläinen pieneni, siitä irtosi vetta, ja se seisoi metrin päässä Percystä. "Percy, kiva nähdä.. kuka ystäväsi on?" Percy hymyili ja kääntyi katsomaan minua. yritin pysyä mahdollisimman kaukana vedestä. "Aria, tämä on Poseidon.. isäni."

Minä kallistin hiukan päätäni. "Terve." Heilautin kättäni. "aii,, Aria? hänestäkös sinä puhuit?" Poseidon hymyili percylle joka nyökkäsi. Minä irvistin. "Tule veteen. ettei tarvitse huutaa." Poseidon huikkasi vedestä. tajusin heidän ajelehtivan kauemmas. minä irvistin ja vilkaisin säikkynä vettä. "Eh.. taidan jättää teidät kahdestaan." sanoin ja lkähdin perääntymänä kauemmas vedestä. mutta tajusin sen seuraavan liikkeitäni. peräännyin vieläkin, ja äkkiä Vesi tarttui minua jaloista - ihan oikeasti, se näytti kouralta, ja veti minut syvyyksiin. hyvä jso henkeä ehdin vetää. kauhoin päästäkseni ylös, mutta minä rassukka.. sitten tunsin jonkun vahvan käden tarttuvan minua vyötäisiltä ja vetävän pinann yläpuolelle. yskin minkä jaksoin. "MYÖNNÄN! en osaa uida!" huudahdin ja ravistin hiukan pätäni. häpesin oikeastaan itseäni. Poseidon kohautti olkiaan ja percy pudisti päätään. takerruin tiukemmin poseidoniin ilmeellä - älä vaan päästä irti, tai ei hyvää seuraa.
Mutisin jotain samantyylistä.poseidon hymyili hiukan. "Ehkä rantaudutaan hetkeksi." Tämä mutisi ja vei meidät jollekkin saarelle. Leiri oli jäänyt taaksemme. minä katselin hädissäni ympärilleni. suostuin päästämään irti vasta, kun jalkani olivat tukevasti maan kamaralla. Olin melkein suudella sitä, mutta jätin sen ihan huvikseni tekemättä.

"meidän kolmen on puhuttava. nyt heti." Poseidon sanoi ja käveli kauemmas vedestä minä yritin truhaan kuivata liko märkiä vaatteitani. Percy katsoi huolestuneena isäänsä ja käveli lähemmäs minä' seurasin rutistaen hiuksiani kuiviksi. "ne meni sekasin, kun tajusi.. tuota Arian olemassa olon. Zeus ei pidä ajatuksesta ollenkaan. hän suorastaan pelkää sinua." Poseidon sanoi ja istuutui kivelle. jos katsoin tarkkaan, näin kauempana jonkilaisen saren tai minkälie. aavistin hetkessä sijaintini. katsahdin poseidonia. "Tuota.. miksi muka?" kysyin hermostuneena. äkkiä tajusin olevani rutikuiva päästin ilmat keuhkoistani yhtenä puuskahduksena ulos, ja lysähdin hietikolle istumaan. "Kun tietäisin. hän kai pelkää valintaasi." Minä hätkähdin, ja aloin ensikerran tosissaan meittiä, mitä minusta tulisi, jos valitsisin vanhempani. siis oikeat sellaiset. hiljenin ja värähdin ajatusta.Poseidon hymyili autuaasti.

Percyn avulla selvisin paluumatkasta takaisin leirin aluelle. ja taas kas kumkmaa en ollut kastunut. Grover loikki esiin pusikosta ärtyneesti määkien. "Nukkumaanmeno aika meni jo tunti sitten. maate siitä, ennen kuin Kheiron tulee!" me noudatimme käskyä ja hiivimme mökki numero kolmoseen. "Kumman ajattelit valita?" kuului hiljainen kysmys. Tyson nukkui jo, mutta Percy vasta pesi hampaitaan. "En tiedä vielä." sanoin huoakisten ja vedin peiton korvilleni. Miksi kaikki hiillostivat minua?

Näin hassua unta. seisoin sellaisessa kristalli luolassa kristalli kuvun alla, ja katselin ympärilleni. Näin luolan, ja sen aktosta riippui kristalli.. puikkoja. siltä ne ainakin näyttivät. katsahdin taakseni, mutta näin vain kristalli seinän. se tuntuipaikka oli uskomatont. se tuntui olevan pelkkää kristallia. minne ikinä katsoinkaan, näin aina kristallia. sen kuitenkaan kuulunut olla niin. Jokin sumensi silmiäni, enkä kyennyt näkemään sitä mitä oikeasti halusin nähdä. äkkiä kristallit hajosivat pirstaleiksi, ja pimeys valtasi minut. luhistuin maahan ja haukoin henkeäni.


Jokin ravisteli minut hereille. räväytin silmäni auki, ja jäin tuijottamaan koralli kattoa. Tysonin huolestuneet kasvot piirtyivätt ylleni. Minulla ei ollut mitään havaintoa miksi uni karmi minua. nousin hitaasti ylös ja hieroin silmiäni. Percy istui Tysonin vieressä. "Sä huusit unissas." Tämä mutisi. vilkaisin nousevaan aurinkoon. kaunis laulu helähti korviini ja jäin kuuntelemaan sitä hetkeksi. "sori.." hieroin taas silmiäni. tuntui hassulta katsella ympärilleen, kun näki sen mitä halusi. säpsähdin hiljaa itsekseni. "Mistä näit unta?" Tyson kysyi ja silitti selkääni. katselin hetken aikaa kuinka valo loi kapeat aamun ensi säteensä mökin lattialle. "En mitään erityistä." Sanoin hiljaa ja nousin hitaatsi ylös tallustelin valoon, ja nojauduin mökin kaidetta vasten. Minua pelotti jälleen kerran.

aamupala, astetta rauhallisempi kuin edellinen päivä. Okei, minua tuijotettiin yhä, mutta useimmat antoivat asian olla. ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun percyraahasi minut tappelemaan aksnsaan jollekkin areenalle, hän napsautti taas kynäänsä, ja se muuttui nopeasti miekaksi. "Tämä on anaklusmos. Et usko, mitä sanoin kheironille kun hän väitti sen olevan voimakas ase." Minä mietin hetken. sitten se välähti. "Se on vain .. kynä." Percy nauroi ja nyökkäsi iloisesti. sitten hän jo karkasikin päälleni. Minä irvistin, yhdellä, nopealla liikkellä vedin katanani selästäni, ja torjuin iskun. Percy puuskahti. minä hymyilin, ja heileutin toista kiemmaani, jolla nirhaisin poikaa käsivarteen. keirä'hdin ja potkaisin pojan irti minusta. POercy lensi runsaat viisimetriä taaksepäin, ja iskeytyi puuta vasten. hän huohotti ja aktsoi minua silmät selällään. heilautin katanoitani hymyillen hiukan. "Hitto, sä .. äh!" Percy älähti ja syöksyi kimppuuni uudestaan. miekkailu mestari saapui tyynesti paiaklle ja tuijotti meitä hetken aikaa. minä huokaisin raskaasti, painuin kyyryyn, ja iskin kakatni kupeella häntä rintakehään. percy kohosi hiukan ilmaan ja minä iski n tätä kämmenelläni samaan kohtaan ja taas poika lennähti kauemmas. "Usko jo." Mutisin huvittuneena, ja Percy nousi seisomaan varovasti. Meidän miekkamme kalahtimme yhteen ja minä hymyilni. Percyllä oli vaikeuksia selviätyä nopeaudestani. meikkailu mestari naureskeli. Kheiron kopsutteli paikalle ja hän noajutui keppiinsä katselemaan meitä. Annabeth juoksi paikalle, ja katseli minua melkoisen.. hyväksyvästi. virnsitin äksiti. laskin sekunniksi puolustukseni ja percy toimi kuten odotinkin. naurahdin ja iskin häntä nilkaan toisella katanalllani, ja toisella tein noopean kiertoliikeen hänen ranteensa ympäri. Anaklusmos lennähti kauammas ja iskeytyi terä edellä nurmikkoon. Percy itse kaatui selälleen maahan, ja minä asetin kiireesti katani hänen kurkulleen ja hymyilin hänelle. seisoin hänen yllään. Lopulta minä ja hän repesimme nauramaan. anaklusmos muuttui kynäksi ja katosi. Annabeth juoksi nauraen paikalle ja kohotti oman meikkansa iskuun. hän mentti sen kuitenkni alta aikayksikön ja tuijotti minua. työnsin katanani takaisin selkääni ja katselin kynsiäni.



Annabeth lähti jousiammuntaan, ja minä percy menimme kipeilemään jollekkin seinämälle, mistä näytti virtaavan laavaa. okei, en ehkä ollut ihan parhaimpia siinä, muuta paremmin minulle kävi, kuin percylle, mjoka oli polttaa itsensä kokonaan kasaan. yritin olla nauramatta kun kheiron heitti ison sangollisen vettä hänen päälleen. Percy rapsutti hiukan päätään ja hymyili minulle. minä hymyilin takaisin. loput ajatamme, sisi sen mikä meiltä jäi kun harjoittelimme päivät pitkät, vietimme viidestään. Okei, pikemminkin Tyson ja Percy pakottivat minut veteen ja yrittivät opettaa minut uimaan. Ainoa ongelamni oli, että jouduin paniikkiin heti kun olin vyötäisiäni asti vedessä. siihen laiturin tolppaan jäi aika pahat kynnen jäljet kun Tyson repi minut irti siitä yhtenä päivänä. Annabeth tirskui aina laiturin nokassa ja katseli knu minä räpiköin paniikissa vedessä. Ilman Tysonia olisin ihan armasti hukkunut tai vastaavaa.
Päivät, ja viikot kuluivat samaan tahtiin. aloin oppia rytmin, ja tunsin kerrankin kuuluvanni jonnekkin. minua hirvitti ajatuskin lähtemisestä, mutta tiesin sen tulevan ennen pitkään. Kheiron naureskeli minulle ainakun kuljin hänen ohitseen jsokus kuulin hänen nauravan jonkun Satyyrin kanssa "Tyttö voisi luulla puoliveriseksi!" Kheiron sanoi kerran. olisin antanut vaikka pääni siitä pantiksi. Nykyään, mihin ikinä meninkin, kaikkialta moikattiin minua. se todella sai minut tuntemaan isteni osaksi yhteiskuntaa. ja juu, Areksen pojat olivat mitä kivointa seuraa. heidän kanssaan tunsin olevani tasoissa kun tapeltiin. siis, jos sai käyttää vain miekkoja. pitkästä aikaa minä hävisin - ihme kyllä, se oli tervetullut tunne.

Hermesin porukasta hiukan. He hjalusivat tutkimalla tutkia katanoitani, mutta pelkäsin heidän ryöstävän ne itselleen, joten pidin heitä aina tarkkaan silmällä. Opin kantapään kautta heidän isänsä 'ammatin' minua puistatti hiukan. Nemesis? koston jumalan lapset, huh minua kylmäsi ajatellinkin että kohtaisin heidät. Athenen porukka tuntui liian fiksulta, mutta Annabethin kjanssa tulin ihan hyvin toimeen. Siis kuuluihan hän kavereihini. Ja juu, kylläse oli totta että suorastaan rakastin Poseidonin mökin menoa. uimsita, harjoittelua, uimaharjoituksia, hiukan pelleilyä ja niin edelelen. todella.. rentoa. Yhtäkään viestiä en olltu saanut ensimäisen päivän jälkeen, mutta en hirveästi edes ajatellutkaan sitä. se tuli mieleeni vasta päivää ennen vaihtoani. kaivoin tussin taskustani ja avasin sen. Pari Areksen lasta pysähtyi katsomaan minua kun kirjoitin nopeasti yksin kertaisen tervehdyksen käteeni. ' Moi.' meni hetki, ja se pyyhkiintyi pois. kun vastausta ei kuulunut huokaisin ja suljin tussini. vedin hihan käsivarteni päälle ja laahustin masentuneena pois.

tunsin jonkun tuijottavan minua, ja käännyin ympäri. Tyson heilutti kätääänh iloisesti. Minä juoksin hänen luokseen jälleen hymyillen. me kävelimme kohti mökki kolmosta. Percy istui sen portailla ja pureskeli jotain hassua juttua, josta minä en pitänyt. se haisi pahalle. Percy katseli minua hymyillen. Äkkiä mahassani muljahti lähtisin sinä iltana, ja siinä Percy vain istui hymyillen, ehkä hiukan surullisesti. tämähän saattoi olla viimeinen kerta kuin näimme. istahdin hänen viereensä ja painoin pääni hänen olkapäälleen. "En sitten oppinut uimaan." sanoin hiukan sarkastisesti. Tyson hörähti ja virnuili minulle Percy katseli minun hiuksiani ja huokaisi raskaasti. minä erkaannuin hänestä.- Minun pitäisi olla pakkaamssa jo. aurinko alkoi laskea. Percy? pidetäänhän yhtetyttä? niinkun, aina? tapahtu mitä tapahtu?" Kysyin ja kallitin päätäni. Percy nyökkäsi. Minä siristin silmiäni. "Vanno se. Styksin kautta." Percy alkoi nauraa. "vannon kautta styksin." jossain kuului kumea jyrähdys.

Luku V minut siirretään.

istuin sängylläni ja katselin ympärilleni, ja toivoin että se ei olisi viimeinen kerta. Kuulin hevosen askelia mökin edestä ja huokaisin raskaasti. Nostin laukkuni ja kuljin ulos. Kheiron seisoi äänetönnä mökin edessä ja hymyili surullsiesti. "erään luona sinun on käytävä ennen lähtöäsi." Hän sanoi ja johdfatti minut kohti jotain rakennusta. sen ullakolla ei palanut valo. "katsotaan, mitä oraakkeli sinulle sanoo." Kheiron passitti minut siis ullakolle. mahtavaa. minä kiipesin ylös, ja asetuin johonkin polvilleni. en todellakaan tiennyt mitä piti sanoa. hetken kuluttua päätin sanoa nimeni. "Öööh.. moi. olen tuota.. Aria. ilmeisesti chistalyxin ja onyxin.." aloitin hermostuneena, mutta outo ääni keskeytti minut. "..Tytär. Tiedän sinut." kuului ääni, ja hiukan.. hippimäinnen hahmo ilmestyi näkyviin. "Olen oraakkeli." hän hymyili. "Miksi olet täällä?" Kysymys, jota pelkäsin, kysymys, johon en tiennyt vastausta. "En tiedä." Sanoin päin naamaa. Oraakkeli kkatsoi minua tositosi huvittuneesti. "Kheiron passitti mut tänne." Selitin. oraakkeli naurahti, ja risti kätensä syliinsä. Miunä mietin hetken aikaa. "Sano, kun tiedät." niiden sanoin oraakkeli katosi näkyvistäni. tiesin sen olevan vielä jossain. minä suljin silmäni. ja ajattelin ihan oikeasti. hiljaa mielessäni kävin viime ajat läpi ja yritin löytää jotain. sitten n lopuylta keksin sen. "Mikä on tulevaisuuteni?" kysyin kuuluvaan ääneen, ja avasin silmäni. Oraakkeli istui taas edessäni hän huokaisi. hän sulki silmänsä, ja katseli minua hetken. "Sen sinä selvität itsekkin." Hän sanoi hymyillen. Minä huokaisin. "No saisinko sitten ennustuksen?" kysyin, ja oraakkeli alkoi nyt hymyillä. "Tulihan se sieltä!" hän sulki silmänsä.


Oppii epävarma tuntemaan istensä,

Näkee vihdoin sen minkä kaipaa,

Ystävät pimeyden halkaisee,

Rakkaus toista kohtaan vie turmaan,

Se sama pelastaa rakkaan kohtalon,

Valitsee uimataidoton.


Oraakkeli avasi silmänsä ja kohotti katseensa. minä tuijotin häntä huvittuneena. "Puhutiinko.. siinä turmasta?" Hän kysyi minulta minä nyökkäsin hiljaa. "Etkö muka..?" Aloitin mutta oraakkeli keskeytti minut. "En. muistin vain sen sanan, hei sun sietää olla varovainen" hän sanoi, ja katosi. meni hetki, kunne spystyin liikkumaan. kaikki olivat aina varoittelemassa minua. poistuin hilajisena ullakolta ja kohtasi n Kheironin kysyvän katseen. hän ei kysnyt mitä minulta, mitä oraakkeli snaoi, vaan vei minut hevostallien läpi jollekin nuotiolle. muut olivat painuneet jo nukkumaan. Minä hätkähdin ja katsoin taakseni, aijoinko jättää heidät hyvästelemättä? meitin hetken ja kaivoin tussin taskustani. en tarkakan muista miten sen tein,. kirjoitin käteeni yhden sanan ' Nähdään' ja ajattelin kiivaasti Annabethia, Groveria, Percyä ja Tysonia. teksti muuttui muinaiskreikaksi, jakaantui neljään kapapleeseen, ja katosi kädestäni. huokaisin raskaasti ja kohotin katseeni Kheironiin. hän hymyili minulle surullisesti edelleen. hämmennyin, kun valo ympäröi minut, ja veti minut sen sisään. hetken kuluttua tunsin että lensin ilmassa. se oli nopeasti ohi ja tajusin seisovani erittäin kauniissa paikassa.

Äitini seisoi alle metrin päässä minusta ja minun katseeni kiinnittyi häneen. tajusin edelleen pitelevän tussia kädessäni ja työnsin sen kiireesti taskuuni. Äitini naurahi ja ojensi kätensä minulle. isäni säntäsi yöpukeissa tolpan takaa. "Olisit voinut varoittaa." Onyx mutisi. Minun äitini naurahti. "Tervetuloa kotiin." chistalyx kuiskasi. En siis voinut muuta kuin tarttua käteen, vaikkakin epäilevästi. Onyx läimäytti ktensä selkääni ja hymyili. Minä katselin ympärilleni jotenkin varautuneesti. Kristallia, valoa, ja lisää kristallia. se alkoi tuntua hassulta. Me kävelimme sisään isoon temppeliin. huokaisin helpotuksesta, sillä olin odottanut lisää kristallia. Ebnsimäinen mitä näin, oli iso joukko lapsia. minä ehdin jo pelästyä heidän olevan sukua, mutta kun onyx selitti, että he olivat vain muiden heidänlaistensa jumallapsia. katsoin hiljaa heitä, ja tajusin heidän katsovan oudoksuen minua. "Carmen, olisitko kiltti.. ja esittelisit paikat Arialle?" Onyx hymyili. pitkä tyttö astui joukosta esiin ja katsoi minua kiireestä kantapäähän.

Tunsin inhon kohoavan sisälläni, ja sain oiekasti estää itseäni irvistämästä. tytön katse oli ihan liian ylimielinen. "Miten vain." Kuului tokaisi ja minä lähdin seuraamaan häntä vastentahtoisesti. se oli nopea kierros, joka päättyi huoneelleni. "Onnen pekka, elät tuossa huoneessa yksin."Carmen sanoi ja poistui heti hänen lehdettyyän sulkeuduin huoneeseen ja voihkaisin. Lisää kristallia! suljin silmäni ja pudistelin päätäni. se alkoi mennä jo hilseen. kuului hento koputus oveltani ja käännyin katsomaan sitä. esiin astui hiljaise n näköinen nuori tyttö, minua nuorempi. hän kävlei luokseni ja kantoi sylissään isoa pinkkaa vaatteita. irvistin, kun tajusin että minun tulisi käyttää niitä.



"Ne opettaa sut täällä jumalattareksi, tiesitkö sitä?" tyttö kysyi minulta kun ojensi vaatteet minulle. valkoista. okei, lempivärini, mutta minähän sulautuisin maastoon jos kyttäisin tätä! katsahdin tyttöä. "Entä jos en tahdo?" kysyin hiljaa. Tyttö kavahti kauemmas. " Ei sulla ole mahdollisuuksia. " tyttö poistui ja jätti minut istumaan sängylleni. silitin kädelläni kangasta ja tuijotin ovea. Huoakisten puin vaatteen ylleni, enkä todelalkaan vaihatnut normaaleja vaatteitani. Tuntui kuin en olisi hetkeäkään rauhassa. Äitini astui sisään ja hymyili minulle. minä huokaisin raskaasti. "En tiedä haluanko tätä!" parkaisin ja lysähdin istumaan sängylleni. Chistalyx lipui huoneen halki eteeni ja katsoi minua surullisesti. "sinulla on aikaa päättää."

selvä, pari sanaa Carmenista ja hänen jengistään. jep, hänellä oli semmoinen. ja jep, inhosin häntä jo nyt. he tuntuivat ajattelevan että olivat muita parempia - etenkin minua, koska olin uusi. sen lisäksi kaikki tahtoivat kuulua jengiin, mutta Carmen oli niin itseään täynnä että järjesti erilaisia kilpailuja niille, jotka halusivat kuulua jengiin. Piti voittaa älykkyydessä, voimassa ja ketteryydessä, jotta sai sen yhden plussan nimensä perään. Minä tuhahdin halveksivasti, kun joku kertoi näsitä kisoista minulle. minua ei kiinnostanut pätkääkään, kuuluinko hänen jengiinsä vai en. yhtä kaikki inhottava tyttö muutenkin. hänen isänsä oli Detan, pimeyden jumala. inhotti ajatuskin. Äidistäni muutama sana myös, aina aurinkoinnen, hymyilevä itsensä. minne hän menikin, kaikki hymyilivät hänelle. Onyx, isäni, oli varsinainen pelon tuoja. okei, hän pelleili usein, mutta suuttuessaan (uskokaa pois, ette halua mkohdata häntä vihaisena. Ihmettelin paljon miten Kheiron selvisi siitä hengissä) kukaan ei halunnut joutua tämän tielle. Paiaksta? yyh, inhosin sitä. josksu se oli mukavaa, mutta en kyennyt viettämän ulkoan paljonkaan aiaka - ja se jhtui kristalleista. oli kristalli puutarhaa, kristallikaupunkikin oli! Siellä olli kuitenkin helpompi olla, sill' onnekseni se ei ollut kokonaan kristallia. pahinta päivässä oli nukkumaan meno ja ruoakilut. Kristalli ruokala! Kuvitteli. tiputat vahingossa lusikan pöydälle, ja se kilisee koko ruokalan läpi. astiat, kristallia nekin.

Huoneeni? YÖH! LISÄÄ kristallia, eikö siitä ikinä pääse eroon? Meni viikko ja aloin oikeasti voida pahoin. kolme kertaa sain irisviestin Percyltä. Se hyypiö todellakin piti lupauksensa. ku n kerroin miltä täällä näytti, percyn ilme vaihtui ärtyneeksi. me vaikutimme olevamme samaa mieltä. Huokaisin. nyt katsahdin äitiniä, joka selitti diplomatiasta. elämäni jännitys oli ohi. täällä ei taisteltu, ei harjoiteltu taikka pidetty hauskaa. täällä vain OPISKELTIIN. en ollut koskaan nähnyt näin ankeaa paikaa. tai siis, jumaliksihan me opettelimme, mutta joskushan meidänkin oli taisteltava.Inhoni kasvoi päivä päivältä. päivä päivältä näin vähemmän. Minä, kuvittelija, joka snaoi kaipaavansa seikkailuja, hiukan jännitystä elämäänsä, kuihduin. Päivät kuluivat aina vain hitaammin. Carmen kävi sietämättömäksi kun tajusi että en edes ollut vielä päättänyt, jäänkö vai en. Minähän nostin metakan siitä heti.

"Ei kuulu sinulle, mitä minä päätän, ruipelo!" huusin ärtyneenä. iskin käteni kristalli pöytään. "et kuulu niiden saastaiden puoliveristen joukkoon!" Carmen ärähti minulle. "Ja tottelet minun käskyjäni!" Minä aloin nauramaan vatsa kippurassa. "Minä en tottele moista kusipäätä! sinä et tiedä elämästä yhtään mitään! Älä hauku ystävini, tai leikkaan kielesi irti!" Huoneessa tuli hiljaista. Carmen vajosi takaisin istumaan ja painoi päänsä. hän pelkäsi, minä haistoin sen. pitäisi vielä kerran kiitttää Areksen poikia siitä hyvästä. katsahdin takkaa. täällä, kuten leirillä, ei uhrattu jumalille. meistä opetettiin jumalia. Olenko jo sanonut sen?


seisoin hiljaa huoneeni parvekkeella, ja katselin ulos. Pelkkää kristallia ihan kaikkialla. oli kuin olisi ollut unessa.kuulin askelia takaatani, ja Onyx laski kätensä kaiteelle hiljaa. "Sitä on paljon eikö? " Onyx kysyi hiljaa. minä nyökkäsin. "Tiedätkö miksi?" Pudistin päätäni. Onyx hymyili hiljaa. "Koska Detan pyrkii sisään tuhoamaan paikan.ja tappamaan meidät kaikki. vain kristallit pitävät hänet poissa. Toistaiseksi." Onyx kuiskasi. Minä kohotin katseeni häneen. Hiljaa katselin hänen kasvojaan. hän käänsi ne hetken kuluttua minuun päin. "Näen että hän pääsee sisään. Näen että sinä et tiedä mitä ajatella." Hän hymyili, ja lähti kävelemään kohti parvekkeeni portaita. seurasinn häntä hiljaa. "Taisit todella pitää siitä.. Poseidonin pojasta?" Onyx kysyi ja jatkoi matkaa kohti jotain lampea. "Nimi on Percy." Huoamutin ja kävelin hänen vierelleen.

"Ihan hyvä poika se on." Onyx sanoi minulle ja minä katsoin hämmentyneenä häntä. "Nyt kun katson sinua tarkemmin.. et taida iloita järjestelyistyä?taidat kaivata seikkailua." Onyx hymyili minulle. jouduin nyökkäämään. voihkaisten. Onyx siirsi katseensa lampeen ja heitti siihen pikku kiven. minä seurasin veden pinnan väreilyä. "Etkä osaa edes uida. Ei hätää, opit kyllä." Onyx jatkoi. "Miten tiedät tuon kaiken?" Kuiskasin hiljaa. salaa olin iloinen siitä, että oma isäni uskoi minun oppivan vielä uimaan. "Hei, mähän olen sun isäsi!"

naurahdin hiljaa ja heitin itsekkin kiven lammikkoon. hetken hiljaisuudessa sain aikaa miettiä. "Mikä msuat tulee, jos.. mä haluunkin palata takaisin puoliveristen luokse?" Kysyin hiljaa istuuduin ruohikolle. isäni käänsi katseensa minuun. "Et sä muutu. sä olisit silti jumallapsi, mutta vain puoliveristen leirillä." Onyx mutisi ja istuutui viereeni. katselin lammen tyyntä pintaa. "Onyx.." Aloitin mutta hänen katseensa hiljensi minut. "Sano vain isä." isäni mutisi. minä hiljenin uudestaaan. "äh, i..sä. " Onmnistuin ähkäisemään takellen. äh, inhosin sitä sanaa - enkä tiedä miksi. "ähän olet tulevaisuuden jumala? ja tekojen? " Kysyin varovaisesti. Onyx nyökkäsi ja vilkaisi minua. "mä.. ajattelni että.. " takeltelin taas. "ei se noin vaikeaa ole. kysy vain, vaikkakin tiedän, mitä aijot kysyä. Näin sen juuri." Onyx väläytti hymyn. huokaisin raaasti. miksi kysyä? tajusin sen kuitenkin itsekkin. muuttaisin muuten näkyä. "Näetkö sä mun tulevaisuuden?"
Tuli hiljaista hetken kuluttua Onyx käänsi päänsä minua kohden. "Näen molemmat. toisessa olet onneton, mutta silti onnellinen, ja toisessa täysin onneton. en tiedä vielä, kumman valitset." isäni snaoi, ja minä apinoin pääni. eipä se paljon selkeyttäny. "jotkin tulevaisuudet tapahtuvat valinnoista huolimatta, toisissa on mahdollisuus valita, sinulla, tyttäreni on aina mahdollisuus valita mikäli valitset sen minkä sydämesi käskee." Onyx sanoi ja käänsi päänsä pois. tiesin hänen näkevän vielä jotain muutakin mutta hän jätti sen kertomattta. ihan hyvä vain.


Kun aamulla heräsin, Jokin oli toisin. valo ei tunkeutunutkaan huoneeseeni enää, ja tunsin chistalyxin ravistelevan minua hereille. "Aika herätä, lapsi!" hän sanoi tyynesti. "Mutta ulkona on vielä pimeää!" rääkäisin ja napsautin valot päälle. Chistalyx katsahti myös ulos. "Niin on. Detan.. yrittää taas läpi. teidät sijoitetaaan turvaan kaiken varuiksi." Chistalyx veti minut ylös, nukuin aina vaatteet päällä jotta pystyin piilottamaan aseeni. "äiti, minä osaan taistella. en minä pelkää!" Sanoin, jarimpuilin vastaan. Detan tulossa? ei hyvä juttu ollenkaan. "Ei Aria! sinä menet turvaan." Chistalyx sanoi silmät suurina. Onyx astui sisään. "Minähän sanoin, että Detan murtautuu sisään." Onyx sanoi minulle. hiljaisuus laskeutui huoneeseen. "Se siis on jo sisällä?!" sanoin järkyttyneenä Onyx nyökkäsi surullisesti. "mene turvaaan Aria, ja suojele pienempiäsi." Onyx sanoi. hetken kuluttua vesi kihosi silmiini ja syöksyin jonkun aikuisen matkaan. me syöksyimme kohti erästä holvia, ja astuin sisään. pimeys ympäröi minut.

valot napsahtivat päälle, kun syvemälle. huoneess aoli noin sata pelästynyttä jumallasta. toisrt takertuneina toisiinsa, toiset vapsiten yksistään. minä kävelin varmoin askelin peremälle. Näin Carmenin tuijottavan häpeissään seinää. samassa musitin että Detan oli hänen isänsä. Laskin päässäni, kauanko olin ollut täällä. tuloskena oli noin kolmisen viikkoa.valot napsahtivat pois ja olin kuristua pimeyteen. onneksi, ja hämmästykseni, riipus alkoi hehkua valoa ympärilleen. se oli vain hentoa, ja toi rauhan tunteen luolaan. kaikki , jopa Carmen liikahtivat lähemmäs, kuin turvaa hakien. otin pienimmät kainalooni hiljaa hyssyttäen. Kuului Askelia, ja Carmen käveli luokseni. hänen kasteensa, se oli niin surullinen että hämmennyin totaalisesti. "Olit oikeassa, minä en tiedä elämästä mitään. tuli ajateltua pari päivää. Kasvoin täällä, enkä ole nähnyt ulkomaailmaa koskaan." Carmen kuiksasi ja kävi polvilleen eteeni. meidän katseemme kohtasivat. "Miten sinä olet noin.. tyyni?" Hän kysyi hiljaa. Minä mietin hetken mkitä vastaisin. "Koska olen nähnyt maailman - ja koska tiedän, miten puolustautua." Kuiskasin aivan yhtä hiljaa. holvin hiljaisuus syveni. "Väität että osaat taistella?" Carmen kysyi hiukan epäluuloisesti. meni hetki, ja nyökkäsin. "Puoliveristen leiri on erilainen kuin tämä paikka. Joka päivä on harjoituksia, treenejä. voit opetella ampumaan jousella, sivaltamaan miekalla trai pistämään keihäällä. Minun onnekseni kävin kuolevaisten maaimassa kehonpuolustusta." sanoin Carmenille, ja vedin katanani esiin selästäni. hän henkäisi ja tuijotti tupeissa lepääviä miekkojani. än siveli sen kultakirjailua ja hämmentyi kun ne alkoivat hehkua.

kiinnitin ne taas selkääni. "Hämmentyisit, jos näkisit sen paikan. ei kristallia, ei pahaa. vain valoa, metsää, ja harjoitusta. kaikki on siellä rentoa, ei jengejä, ollaan kuin yhtä porukkaa kaikki." Kuiskasin nyt tuskin ääneen. Carmen kävi situmaan viereeni. " kuulostaa hienolta. Mutta nminun isäni.. on.. ilkeä. hän aikoo tappaa meidät kaikki." Carmen kuiskasi. "Et voi taistella häntä vastaan. hänen pimeytensä nielee sinut." Carmen painoi päänsä seinään. "hän tappaa teidät vain minun kuolleen ruumiini yli." Kuiskasi ja painoin kaksi pikku lasta tiukemmin kylkiäni vasten. carmen avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan minua. Minä purin hammasta. "Styksin kautta." jossain jyrähti hiljaa, ja holvi hiljeni entistä enemmän. pamahdus, ja toinenkin. Joku hakkasi ovea.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sulkasato
Admin
Admin
Sulkasato


Viestien lukumäärä : 122
Join date : 08.09.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Jossain Keski-maassa? XD

Hahmon tiedot
harjoitus: haltia
Tiedot:
Elämäntila:
Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Left_bar_bleue850/850Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty_bar_bleue  (850/850)

Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty
ViestiAihe: Luku VI / Luku VII   Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson I_icon_minitimeTi Maalis 16, 2010 9:18 pm

Luku VI Ennustus toteutuu.



Tuijotin ovea, kun se hajosi atomeiksi holvissa syntyi kaaos. tyrkkäsi lapset selkäni taakse, ja vedin katanat yhdellä, nopealla liikkellä selästäni. Detan astui sisään. "ahh.. ihan kuin kotona." tämä hymyili ja kääntyi sitten katsomaan tarkemmin luolassa olijoita. holvi hiljeni, akiikki vapisivat. "teidän aikanne on tullut, kakarat!" Pimeys tiheni, ja minun silmäni levisivät. aloin hehkua, niin vimmatusti, että en eddes tiennyt, mitä minä tein. detan känätyi sekunnin murto-osassa minua kohden. "Älä edes harkitse sitä!" huusin. puristin katanoitani entistä tiukemmin. Carmen kuiskasi hiiljaa rukouksen takanani. toivoi kai minun selviävän hengissä, tai vastaavaa. tai sitten hänen silmiinsä sattui. "hmhp, vai olet sinä vielä elossa. sen minotauroksenhan piti repiä sinut kappaleiksi!" säpsähdin. "Se olit siis sinä!" Huusin ärtyneenä, kunnes naurahdin. "Tulevaisuutta voi aina puijata." sanoin tyyensti. sellainen olin, ailahtavainen. "Anna olla, lapsi, tapan teidät silti, vaika asettuisit poikki teloin." Minä hymähdin. "vannoi jo, pölvästi. sinun on ensin tapettava minut, jotta voit koskea muihin." ärähdin. hilajisuus täytti holvin. siinä hiljaisuudessa ehdin ajatella. Minä tiesin, mihin pystyin, tunsin voiman taas virtaavan suoniini, ja mikä pahinta, tajusin mihin olin ryhtynyt. sen kaiken lisäksi, ymmärsin mitä oraakkeli tarkoitti ensimäsiellä säkeellään. hätkähdin, kun tajusin näkeväni saman amiseman kuin unessani.katosta tosiaan roikkui kristalli puikkoja, ja seinät välkehtivät kristallia. kauhukseni, näin myös hahmoja niissä. välähdyksiä menneestä, puoliveristen leiristä, ja kaieksta muustakin käännyin ympäri, lisää Kristallia. lopulta, käännyin katsomaan raivostuneena Detaan, joka irvisti. kristallit hajosivat palasiksi, ja pimeys syöksyi kimppuuni. ihan sama, vaikka tappelikin tunnetta avstaan, en saanut henkeä.

mailma msuteni, enkä enää nähnyt mitään. Kuulin vain ivallsien äänen. 'Tämäkö muka Onyxin ja chistalyxin tytär? sallikaa minun nauraa' Sen jälkeen kuului raivostunut huuto. tunsinkuinka joku repi pimeyttä ylätni, ja kuinka se joku, oli Carmen. 'Riittää Detan! menet liian pitkälle!' tajusin kuulevani huudon ajatuksissani. pimeys kuriti minua yhä, mutta nyt psytyin liikkumaan. näin kapean valon säteen noin metrin päässsä itsestäni, ja tajusin kristallin heijastavan sitä ulkuo. ojensin hitaasti kättäni kohti valoa, ja kuuntelin Carmenin huutoa. "Olet hullu!" Hän huusi isälleen, joka raivosi takaisin. "Ja sinä et tiedä elämästä mitään! Jonkun aina kuoltava!" nousin hitaasti joilleni. min käteni, osui valoon. minä itse, astuin myös valoin säteeseen. "Mutta ei murhan kautta! Detan, valmistaudu!" Huusin raivoissani, ja syöksyin kohti tuomiotani. Detan rääkäisi hämmentyneenä ja napsautti sormiaan. Carmen loikkasi peräämme. tunnsitin paikan. me olimme puoliveristen leirin meren rannalla. Minä näin Percyn metrin päässä meistä, ja hän oli vetänyt Anaklusmosin esiin. Tyson valmistautui tapopelemaan nyrkein., Annabeth tähtäsi meit'ä jousellaan, ja grover nosti kepit ilmaan. "Moi kamut." sanoin ilosiesti, ja mulkoilin Detania. "Mitä helkuttia.. tää on olevinaan?!" Annabeth ärähti. minä tajusin, että me leijuimme ilmassa. tavallaan. tai siis, detan leijui. Oli yö, ja tahtitaivas loisti. "Ei meidän tänne pitänyt joutua! Detan ärjäisi. "Okei, Detan o n tositosi, paha heppu, ja se aikoo.. tai siis yrittää tappaa mut ja muut jumallapset." sanoin. Percy irvisti. "Ei kyllä varmasti!" minä hymyilin. Detan tuhahti. "Täytyy sitten hoitaa tämä tässä ja nyt! KUOLE" Detan syöksyi kimppuuni häikäilemättömän nopeasti. hyvä että onnistuin edes väistämään sen! Percy vaikutti olevan ihan ulalla, ja Annabethkin tuijotti meitä kuin haamun nähneenä. "Meille kerrottiin jo että olet kuollut!" Grover sanoi. tieto järkytti minua.

Detan tiesi päässeensä niskan päälle. hän hyökkäsi uudellen. kumarruin ja iskin ärtyneenä häntä suoraan rintakehään, jolloin tämä lennähti pusikkoon. "Kuka niin sanoi?" Kysyin hiljaa ja pyöräytin kakatnoitani sormissani. Carmen asetti nuoen jouselle ja tähtäsi pusikkoon. "Arvaa vain, kuka." Hän mutisi. Detan nousi pökerryksissä ylös pusikosta. Minä irvistin. katselin Percyä, ja Annabethia, ja groveria. meidän katseemme kohtasivat. "Miten vain. näytänkö mä kuolleelta.. vielä?" kysyin hiljaa. jokin tykytti suonissani.

Tiesin näeväni paikan, jossa halusin olla. tunsin sykkeen kasvavan joka vilkaisulla ystäviini. Säpsähdin ja tarkkailin nyt Detania. "Hetkinen.. Leiri.. on pulassa." Minä sanoin. älkää kysyky, miten minä sen tiesin. Annabeth säpsähti ja kääntyi katsomaan taakseen. se oli todella, todella paha. "Eikä! telekhinejä! miten ne pääsivät läpi?" Minä katsoin Annabethia omasta vuorostani järkkynä. " En ihmettele. Deatanilla - siis tuolla - on sellainen taipumus kuullemma. se tuhoaa taika piirit." Kuului Carmenin ääni takaani. Deetan oli pääsemässä pystyyn. "Niin kauan, kun hän on täällä, hirviöt pääsevät läpi." percy oivalsi oitis. Minä voihkaisin. "Pitää viedä se pois" Mutisin ja purin hammasta.

"Miten?" Griver mutisi ja kyyristyi hiukan. Detan ei ollut kunnossa. hän hoiperteli, ja takertui kaikkeen, mikä näytti kantavalta. minä katselin häneen hiljaa. "Se siirsi meidät tänne. hän siirtäköön meidät myös pois. Annabeth! Sinä.. ja grover.. ja Percy. on tuota.. minun vikani että me edes olemme täällä - menkää auttamaan muita leiriläisiä. Minä ja Carmen hoidamme tuon idiotin." Mutisin ja tunsin syyllisyyden piston. en tahtonut jättää ystäviäni ilman.. apua. mutta en myöskään tahtonut heidän seuraavan minua - juuri minua. olin tottunut hoitamaan omat ongelmani yksin.


"Ei käy." percy mutisi. "Minä tulen mukaan." Tuli hilajista, ja Detan alkoi saada ryhtiään takaisin. "percy, ei! Minulla.. on syyni miksi.. en halua teitä mukaani. Joku.. kuolee .. ehkä." Mutisin hiljaa. mutisin. heti kun sanoin sen, tiesin sen oikeasti tapavahtuvan. sen täytyi liittyä jotenkin Isääni, jsokaan en tiennyt juuri sillä hetkellä, missä hän oli. tarvitsin aika paljon rohkeutta tekoihini. Hänhän oli tekojenkin jumala, eikö niin?

Percy katsoi minua kuin hapanta sitruunaa. "Usko pois, minähän tulen mukaasi. uskon että tulet tarvitsemaan minun apauni enemmän kuin Annabeth." percy asettui viereeni. Minä huokaisin. syvällä syvimmäsäni tiesin, että en voisi kääntää Percyn ajatuksia. Detan kohotti katseensa vihdoin meihin. Tajusin toipumisen kestäneen ihmeen kauan. Annabeth vilakisi huolestuneesti Percyä, ja säntäsi herättämään loppua leiriä yhdessä Groverin kanssa. Niimpä minä, Carmen ja Percy seisoimme rinta rinnan ja kohtasimme Detanin raivoisan katseen. "Detan!" Percy huusi hänelle ärtyneenä. me katsoimme häntä, ja vilkaisin hemrostuneena Detania. "kehtaatkin nimitellä minua nimelläni, saastainen puoliverinen!" Veri kohahti taas suonissani.

"Älä hauku ystäviäni!" Ärähdin, ja meitin samaan aikaan, kuinka saisin hänet siirrettyä meidät jonnekin muualle. Percy oli kuitenkin askeleen edellä. "Sinulla ei ole pokkaa siirtyä muualle taistelemaan kansamme, Detan." Hän sanoi virnistellen. Minä yitin salata hämmenykseni. hitsit, en olisi Percystä uskonut, hän osasi ihan oikeasti suututtaa jumalia. olisikohan se synnynäinen lahja?

Detan Ärähti raivoisasti ja poimi maasta terävän miekkansa. Minula välähti. " Sanoit, että et aikonut tuoda meitä tänne. Vie meidät sitten sinne, minne pitikin." Sanoin haastavasti, lisäten perään; "Vai etkö uskalla?" Detan ärähti raivosta. "Seivästän sinut ensimäsieksi, näsäviisaslapsi!" hän napsautti sormiaan, ja me liikuimme hämmästyttävän nopeasti ilmassa eteenpäin. ja näimme vain vilahduksia ympäristöstämme, ja tajusimme että emme enää olleet Leirillä. henkäisin kauhusta. tunsin jalkojeni koskettavan kiveä ja katsahdin ympärilleni. Me olimme jollaain kallion kielekkeellä. "Viimein leposijasi, Aria." Kuului julma ääni, ja näimme kuinka kielekkeen reunalla seisoi Detan. meri iski vasten kalliota, ja nostatti tuuleen jääkylmiä pisaroita, jotka moukaroivat meitä. Detan värähti, ja kavahti kauemmas kielekkeen reunasta. hän näytti kammoksuvan vettä alhaalla. Detan veti taas miekkansa esiin. "Ja nyt, aika kuolla, lapset."

Luku VII Minä Opin Uimaan

Detan kävi raivoisaan hyökkäykseen. okei, en tajunnut hänen hhyökänneen, silä hän katosi. en nähnyt mtiään. valo tuntui olevan pois suljettu, aj pystyin hyvä jos kuulemaan ääniä ympäriltäni. Minähän kerroin, että kuulin normaalia paremmin, kun seisoin auringossa, tai missä tahansa, jossa oli valoa. Ja täällä, sitä ei ollut.

Me kolme hyökkäsimme muodostelmassa Detanin kimppuun, joka löi meidät maahan helposti. tunsin kuinka ihooni repytyi pieni viiru, ja tunsin kuin veri valui hitaasti selkääni pitkin. änisin hiljaa. Minä näin Percyn nousevan pystyyn helposti, eikä hän jättänyt minulle vaihto ehtoja. nousin vaivalloisesti pystyyn ja puristin katanoitani entistä lujempaa. Mitäköhän mestarini oli minulle sanonutkaan?
'Hyökkää alhaalta, jos olet itseäsi isomman vastustajan kanssa. Käytä päätäsi, jos olet älykkään kanssa. Kuuntele sydäntäsi, jos törmäät voittamattomaan.' Todella ironista, mutta koko ikäni olin seurannut hänen ohjeitaan, ja onnistunut selviämään Rikosta, mutta en kykenisi selviämään yhdestä typerästä jumalasta.

Seisoin hiljaa ja katselin kuin carmen nousi ylös. "Sitkeitä sinttejä." Meri pauhasi allamme, ja iski vasten kalliotra, kuin haluten nousta ylös suojelemaan meitä. hetken kuluttua, tunsin syvän viillon sisälläni. Detanin voima kenttä - olisi pitänyt arvata. se suojeli häntä meiltä. "Detan? Miksi sinä pelkäät merta?"Percy kysyi hetken kuluttua. minä jäykistyin. pelkäsi merta? Oliko Poseidonilla enemmän valtaa kuin tuolla houkalla. Idea, erittäin tyhmä sellainen, alkoi moutoutua mielessäni. "Jaha, vai lukee Sintti poika Percy ajatukseni. Veden avyulla?" Detan kysyi häneltä huvittuneena. menin sanattomaksi. oliko se muka mahdollista? tunsin vesipisaroiden hakakavan selkääni, ja ylhäällä jyrähti ja välähteli salama. tajusin, että melkein kaikki juamlat katselivat tilanetta. Detan kääntyi selin. Minä vilkaisin Carmenia, joka nyökkäsi minulle. hän ei ehkä ollut hyvä jousiampuja - njoo ei hän ollut edes opetusta saanut. katselin hänen kättään tarkasti. "Sanoit, että et osaa." Kuiskasin hiljaa. Carmen käänsi päänsä minuun. "Apollon.. hän..." Carmen kuiskasi takaisin, ja salama välähti taas. käänsin kasteeni percyyn ja häkellyin. tunsin pimeyden ympärilläni taas. ja tajusin olevani heikko jalkani puutuivat. Detan kohotti miekkansa ylös. "Carmen!" huusin, ja tyttö päästi nuolesta irti.

Detan huusi kivusta kuin uliseva villisika. yhläällä tuli hiljaista. detan laski miekkansa, ja repi nuole irti istestään. "Apollonin nuolia, hmhp. Aurinkoa." hän mutisi ja kääntyi katsomaan tytärtään. "olet todellakin hullu. kuika voit edes.. koskea näihin ilman kipua?" Hän kysyi mietteliäänä. "taisin saada siunauksen, pölvästi. Jätä ystäväni ystäväni RAUHAAN!" uusi nuoli ryöppy sinkoutui Detan pälle, joka väisti täpärästi. minun onnistui kiertää Percyn luokse joka katsahti minua huolestuneena ja vilkaisi ylös. salama välähti jälleen. yritin hengittää rauhallisesti. katsahdin percyä, ja kun näin hänen totiset kasvonsa voihakisin mielessäni. Mitä oraakkeli olikaan sanonut?

'Rakkaus toista kohtaan vie turmaan.. '


tuijotin Percyä hiljaa. hän katsoi minua silmiin. vatsassani muljahti. Kirotun Afrodite! ärähdin päässäni ja katsahdin Detaa, joka räyhäsi tyttönsä kanssa kilpaa. minä ynähdin. "Et koske Percyyn!" Carmen huusi ja huitaisi isänsä pimeyden pois ympäriltään. Detan vaikeni, ja kääntyi katsomaan meitä. "Kukaan, ei kukaan voi läpäistä pimeyttäni, tiedä se kristalli tyttö." Minä vavahdin. niimpä, Katsahdin ylös. maailma oli hiljentynyt. olikohan Afrodite kuullut kiroukseni? Irvistin. sitten, Detan käveli lähemmäs, ja aikoi kohottaa miekkansa sivallukseen, mutta pysähtyi sitten. tämän ei pitänyt mennä näin. "Vaiii niin. olisihan minun pitänyt nähdä heti, miksi tuo saasta tuli mukaan. Percy, mitä jos annettaisiin rakkaasi katsella kun kuolet ensin?" Minä olin puilla paljailla, ja säpsähdin. asetuin jo puolittain Percyn eteen, mutta Percyn yritti samaa minulle. me katsahdimme toisiamme hämilämme. "Afrodite! TÄSTÄ me kaksi puhumme vielä!" Huusin äkkiä ärtyneenä ylös taivaalle, tietäen että nainen kuulisi kyllä.

Ja taas Oraakkelin sanat kajahtivat päässäni. #Hitot, nyt ei mene hyvin.# Tiesin että joku kuolisi, mutta en haluaisi sen olevan Percy, saatikaan Carmen. Ihmeellistä, miten nopeasti muutin mieltäni ihmisten luonteiden suhteen. Meri kohahti taas. katsoimme avuttomana toinen tosiiamme. kaikki kolme. jossain huitsin nevadassa kolmisin yhden murhan himoisen jumalan seurassa, ilman mitään apua. sydäntäni kivistin, kun tiesin hetkessä, kuka kuolisi. Ei Percy, ei Carmen. Joko Minä, tai Detan. jotenkin, aivan syvyyksissäni, tiesin, että nuoli osoitti minuun. enkä ollut edes valinnut vielä! seisoimme hievahtamatta noin viisis ekuntia, kunnes Detan alkoi anuraa hröttää. " teistä ei ole mihink-" Miehen sanat jäivät kurkkuun ja hän kakoi. tajusin, että meri psiaroita oli lentänyt hänen suuhunsa. "Ollos kirottu, poseidon!" Hän huusi merelle raivoisaan. ja sillin, minä sain idean. Katsahdin Percyyn. "Muistatko, mitä sanoin?" Kysyin hiljaa häneltä. Detan kohotti katseensa meihin. Carmen hätkähti. "Joku tulee.. kuolemaan." Percy mutisi ja hetken kuluttua hänen silmänsä levisivät."EI!" Hän huusi Carmenin aknssa yhtä aikaa.

Minä puristin hetkeksi silmäni kiinni. "Olen muuten valinnut." sanoin kuuluvasti katsahdin taas Percyyn. "Olisi ollut kiva elää vielä yksi kesä leirillä." Kusiksin hiljaa. Percyn silmät levisivät. "et.. et voi! sinun.. on pakko palata leiriin! et saa.. " Percy tuijotti minua surullisin silmin minua. "Minä voisin." Jyäksityin. ja tuijotin häntä silmiin. "Eikäy, se ei ole sama asia. Percy, annoin, Detan ei koskea jumallapsiin muuta kuin kuoleen ruumini yli. Äläkä puutu tähän!" sanoin tuskissani. Afrodite saisi kuulla kunniansa, mikä selviäsin. Tosin, se prosentti olisi melko pieni. "Teeppä palvelus. vie carmen leiriin turvaan, ja käy vähän rähisemässä Afroditelle puolestani." Sitten vedin syvää henkeä. "Sinä perseus jackson et kuole puolestani. sinun voimasi ei murtaisi Tuon hyypiön suojaa." Detan käveli hiukan kauemmaksi ja trarkakili minua kun kohotin katseeni häneen, työnsin katanat selkääni, ja aloin pikkuisen hehkua. " Ja muuten, Oli kiva tuntea, leväaivo." Sanoin. "Carmen, pysyppä valon paremalla puolen. siis minun nähteni." Hymyilin hänelleni. Carmen nyökkäsi itkun partaalla. Kuinka ihminen muuttuikaan ärhentelystä. sitten hymyilin myös Detanille. "Sanopa sinä hyvästi. Aika käydä kylvyssä." Sanoin, ja kuulin percyn tirskahtavan hiukan kommenttiani. detan yritti napsutata sormiaan kiivaasti, ja näin kauhun hänen silmissään. "Et osaa edes uida, kakara!" hän huusi, kun tajusi minun syöksyneen häneen päin. iskeydyin häntä vasten, ja suistin meidät molemmat kielekkeeltä alas. tunsin kuinka me törmäsimme, ja tunsin kiihdyttävän putoamis nopeuteni valon nopeuteen. meidän voimamme kohtasivat, aj alkoivat heitellä kipinöitä ilmaan. näin veden lähestyvän, ja ennen pinann alle putoamista, taisin rukoilla suurin piirtein tähän suuntaan; * Nyt jos koskaan, olisi hyvä hetki oppia uimaan. ARgghh! Hukuta toi Poseidoni!*

sitten me upposimme veteen. tunsin paineen ympärilläni, tunsin vajoavani yhdessä Detanin kanssa. hän huitoi vimmatusti käsillään, yritti päsätä minusta irti, joka painoin häntä pohjaan. näni hänen kuristavan kurkkuuaan, tunsi n kuin hän keitoi pimeyttä vedessäkin, mutta se ei kestänyt. hänen pimeytensä hajosi, ja Detan joutui kauhun valtaan. hän oli jopa panikoivampi kuin minä pelko iski myös omaan kehooni, mutta pinann alla pysyminen oli helpompaa kuin pinnalle pääseminen. pidin suuni tiukasti kiini. vesikin oli mustaam, sillä missään ei tullut vieläkään valoa. ainoastaan minä hehkuin. edelleen meidän voimamme iskivät kipinöitä. tunsin paineen kasvavan mitä syvemmälle painoin Detanin. Kuulin hassun äänen - olin ihan varma siitä. ja samassa tunsin jotain iskeytyvän olakpäähäni. avasin suuni - iso erhe, ja jouduin päsätämään irti Detanista, joka yritti kauhoa pintaan. hämmennyin kun tajusin, että vesikin painoi häntä kohti pohjaa. Minä tunsin hassun tunteen. ja tajusin, hellanlettas, tarvitsin happea. viksiin päässäni, ja tajusin myös että aikaisemmin haavaani sattui niin pirun paljon, lisäksi, näin veren leijailevan vedessä. uusi samanlainen ääni, kun aloin itsekkin kauhomaan kohti pintaan. ja katsahdin vasemmalle. Valkohai.

Kolme sanaa mitkä pyörivät päässäni kun näin valkohain, tappajahain ja vasara hain. niitä noin viisi kappaletta ihan joka ikistä: 'pulassa,pulassa,pulassa.' kuulostaako tutulta? toivottavasti ei. olisin luultavasti kiljunut, jos en olisi ullut vedessä hukkumassa. katsahdin haita. #Argh!# Tajusin että ne haistoivat vain minut. ynähdin ja vilakisin tyytyväisen nököistä Detania. ' hah, saanpahan nähdä, kuinka he repivät sinut palasiksi.' Hänen ilmeensä kertoi. minä mottasin ensimäsitä haita kuonoon. se ulvahti - ihan varmasti ulvahti. ne kiertelivät, minua, kunnes hoksasivat detanin suunilleen kymmenen metriä alempana minusta. hänen jalaksa osuivat pohjaan, ja hän ponakisi miekka edellä minua kohti. avasin suuni äänettömään huutoon, ja hätkähdin. Keuhkoini tuntuivat olevan tulessa. vetäisin katanan selästäni edes tajuavani sitä. ' Vain märissä unissasi.' ajattelin, ja iskin katanani miekkaa vasten. Detanin silmät levisivät. hait pyörivät ympärilläni, tietämättä mitä tehdä. ne nuuskivat vettä - olin siitäkin ihan varma. äkkiä, tajusin jotain olevan toisin. Musitin Isäni. Onyxin kasvot piirtyivät mieleeni. ' Sinulla, toisin kuin muilla, on aina valta päättää kohtalostasi, niin kauan kuin toimit rakkaidesi vuoksi. ' pidättelin viiemisiä henkiäni sisällä, ja katsahdin haita. sen jälkeen, katsahdin surullisesti ylös.

Aina ei voinut voittaa. ihan kuten mestarinikin tapasi sanoa. sivalsin katanallani nopean sarjan pistoja veteen. Detan aukoi suutaan vedessä, ja tarrasi taas kiinni kurkustaan. taisin arvata, miksi hän teki niin. ' Et kestä meri vettä, koska Poseidon on yläpuolellasi - sinä et kestä paljasta kosketustani, koska vanhempani ovat Zeusta mahtavampia. Et voi koskea jumallapsiin, saatika yhteenkään puoliveriseen, ilman lupaani. Minä vannoin. päsäet heidän kimppuunsa vasta, kun olet minut tappanut. mutta merestä sinä et ole nouseva - et kuuna päivänä, et minun elinaikanani, etkä sen jälkeenkään.' Detan htäkähti, jopa hän, muuttui vitivalkoiseksi veden alla. tuijotin häntä ärtyneesti silmiin. ' en usko, että Poseidon pitää vierailustasi, sekasikiö. ' Väittämäni vahvisti haiden kimpoili erilleen ja takaisin. meri veti meitä alaspäin, mutta näni sen pusertuvan Detanin ympärille. tajusin että hän vuoti verta. mustaa verta, pahaa verta. ' Etkä sinä Detan Varek, pimeyden jumala, tule tappamaan minua. toisin kuin eräillä, joillain on aina mahdollisuus valita - ja minä olen jo valinnut. Tästä jamasta selvittyäni, painun oikotiet takaisin Kotiin. Puoliveristen leirille.'

hait pysähtyivät siihen paikaan, ja aika tuntui hidastuvan. Minä tuijotin Detania suoraan silmiin, ja hehkuin. ' ja käyn sanomass apari valittua sanaa Afroditelle, ja melkein kaikille, jotka olivat tässä mukana." Lisäsin sarkastisesti perään - en tarkoittanut asiaa uhkauksena, ja ilmeisesti se tiedettiin jossain siellä ylhäällä. ja minä tiesin, miksi hait olivat täällä. aluksin minun takiani, mutta tiesin niiden olevan myös Detanin perään. kuulin ihan varmasti naurahduksen pääni sisällä. ' omahyväinen lapsi. et edelleenkään osaa uida.' Detan murahti päässäni. siinä vaiheessa keuhkoni olivat oiekasti tulessa. ties kuinka kauan siitä oli, kun vimeksi hengittänyt. en halunnut tietää. katsahdin haita, ja nyökkäsin. ' Nyt jos koskaan.. öö.. Poseidon. ' ja näin vilahdukselta - ihan varmasti hymyn haiden huulilla, kun ne syöksyivät Detaninj kimppuun, joka rääkäisi ilmat piahlle keuhkoistaan. minä näin kuni hait repivät häntä eri suuntiin, käänsin katseeni sivuun. minä yritin kauhoa, pintaan, ja säikähdin niin, että avasin suuni. olin liikkunut noin metrin ylös päin. katsahdin kiireisiä hai kaloja. kauhaisin epäluuloisesti toisen kerran ja nousin ylöspäin. ' ahaa. selvä.' ajattelin, ja olin kuulevani naurua. minä syöksyin viimeisillä hapen rippeilläni pintaan. hätkähdin, kun tunsin sileän, merenelävän ihon allani. katsahdin alas, ja säikähdin. yksi valkohaista kiidätti minua pintaan.


Rikoin veden pinnan ja aloin yskiä. Minulla ei ollut havaintoakaan missä olin, mutta iskeydyin rantaan lähes heti. tunsin lennähtäväni hietikolle. Minä pystyin vain sulkemaan silmäni. yskin ja pärskin vettä ulos keuhkoistani, ja lapaluutani särki mielettömästi. Kuvittele, että kaadat avohaavaan suolaa. mutta merivettä? YÖK! kuvitelkaa se kipu. Ihan kuin happo syövyttäisi silmätkin päästänne. tietenkään en ollut vielä hapon kanssa tekemisssä. Ihan vielä.
Minun onnsitui könytä polvilleni. siitä minun onnistui nousta jaoilleni. Okei, en ollut ihan parhaimassa jamassa. no siis olin ihan hilkulla hukkua pari sekunti a sitten! sain kiittää sinnikkyyttäni, että edes seisoin kahdella jalalla! minä kuulin ryminää metsästä ja varauduin jo minotauroksen, tai vaikkapa Hydraan, mutta äkkäsinkin Grovrin. hän juoksi yllättävän kovaa emtiköstä haistellen ilmaa. "Minä haistan hänet! minä haistan hänet! Minä haistan Hä.. TUOLLA! SANOINHAN!" Grover hihkui kovaan äneen ja juoksi minua kohti pyudoti katanani hiekakan ja yritin loiakta alta pois mutta Grover ehti tarttua minuun. Hän rustisti minut halaukseen. "Percy! löysin hänet! ja hän ELÄÄ!" Koko konkka ronbkka Tuyson mukaan lukien syöksyi metsästä. kauhukseni, Myös Kheiron oli hänen matkassaan - ja pahin oli edessä Afrodite, ja vanhempani tallsutelivat vierekkäänin. "Voooi eiiii...." Sanoin hermostuneena ja irvistin. mietin, mitä taaphtuisi jos pakenisin takaisin veteen. tiesin vastauksen jo ennen kuni ehdin sen loippuun.- Poseidon tyrkkäisi minut takaisin maalle. Poseidonista puheen ollen, hänen poiaksan sulki minut ensimäsieksi syleilyynsä. "Typerys!" hän huusi tervehdyksesksi, mutta oikeasti helpottuneena. Annabeth oli kuristaa minut hengiltä, mutta se ei ollut mitään verrattuna Tysoniin. hänen kykloopin kouransa... se olisi ollut sama kuin olisi vetämnyt vettä sisäänsä tuosta vain. "ARRGH!" Huusin ja Tyson tajusi päsätää irti. haukoin henkeäni. "Ai Saakel.. ihan sama. ei kiitos uusintaa." Sanoin henkeäni haukkoen. Tyson hymyili minulle kohatsin afroditen katseen. se oli melko odottava. "Sinä - nyt - minä - ala tulla. " Sanoin katkonaisesti ja ravasin kauemmas muista. Afrodite seuarsi minua hymy huulillaan. muttas e hyytyi, kun pääsimme kuulo matkan ulkopuolelle. räyhäsin siitä sun tästä, mutta lopuksi kiitin häntä kaikesta. meni hetki, ja lopulta, hän alkoi nauraa aktketakseen. "Minä kun odotin puolen tuhannen vihoja päälleni!" hän kikatti niin tyttömäisesti että minun suuni oli loksahtaa auki. "Yea.. taidat olla aika lirissä, katsotaan.. ehken psitä sinua korvaamaan mitään, se olisi epäreilua. Mutta miten olisi pikku pyyntö? räyhääppäs vähän sille Arekselle - kiitä perään. Olen pikkusien niinkuin 'velassa' hänen pojilleen. täytyy myöntää - varsin sukkela sanaisia." sanoin iloisesti ja virnsitin perään. Afrodite nauroi vatsa kippurassa koko loppu matkan takaisin muiden luokse.


Annabeth rutisti minua uudestaan kun tulimme takaisin. Tajusin että joukkoon oli liittynyt hiukan lisää porukkaa. Zeus ja poseidonkin olivat tulleet. rykäisin ja rapsutin hermostuneesti päätäni. "Taitaa jäädä ateriat syömättä.." mutisin hiljaa Percylle ja piiloudui vähän niin kuni hänen selkänsä taakse. "Historia muuttuu ensikerran sitten kolmeentuhanteen vuoteen. jumallapsi valitsee puoliveriset.. uusia ennustuksia.." Zues aloitti mutat minä nsotin käteni psytyyn kuin koulu tunnilla. ylijumala katsoi minua ärtyneenä. "Sori." Aloitin. "Mutta ei pahalla, se oraakkeli ei ole luotettava. siis ainakaan mun kohdallani." Hymyilin iloisesti - adrelaniili piikki varmaankin. Poseidon pudisti hymyillen päätään. "Älä sano tuota Apollonin kuullen." Annabeth varoitti minä irvistin. miksi snaoisin? hänhän oli just makea tyyppi. ajattelin, ja naurahdin sen perään hiljaa. jähmetyin. aurinko nousi viimein taivaalle, ja akiikki taistelussa saamani haavat paranivat sen säteiden koskiessa minuun. "Heiii pikkusysteri puoli!" Kuului jostain korkeuksista kohotin pääni. "Taidatte tarvita pika kyydin takaisin leiriin!" ja välkehtivät auto ajoi eteemme. Apollon nousi ulos siitä, ja minun suuni loksahti auki. siis.. hänhän oli vain kuusitoista vuotias. "Kita kiinni, pikku systeri." Hän mutisi. napsautin sen kiinni. "Tiedätkö, ette oikeasti edes ole sukua." Kheiron sanoi. Minä vilakisin vanhempiani jotka virnistelivät minulle. Onyx iski silmää. aijhaa, mitähän kaikea hän olikaan salannut minulta? "Hänen äitinsä ansiosta aurinko tuo valoa. systeri, kuin systeri. Mitäs siinä toljotat" hän kysyi minulta hymyillen. "odotin tuota.. hiukan vanhemman.. näköistä." Sanoin mahdollisimman pokalla. Apollon taisi nähdä kuitenkin lävitseni. hän virnisti. "Pulivnat sikseen. ken kyydistä myöhästyy, joutuu odottamaan huomiseen." Ja niin me nousimme aurinkomobiiliin. olin nauraa sen nimen kuullessani.


Percy huohkaisi. hän sanoi sen olevan hänen toinen kertansa jo. Minä kysyin, milloin hän viimeksi muka oli ollut siinä kaarassa. Percy hymyili minulle ja kietoi kätensä olkapäilleni. "Hei meripoju! näpit irti systeristä!" apollon huikkasi etupenkiltä. Percy irvisti, mutat ei ottanut kättään pois. minä pidättelin naurua. "Voisin käräyttää sinut kuin tuhka tuuleen." Apollon kohautti kulmiaan ja katsoi meitä taustapeilistä. minä irvistin ja vilkaisin ulos. Percy laski kätensä ja risti ne syliinsä. "Nyt on parempi." Tämä mutisi. "Mitä se sinua liikuttaa, Apollon?" Annabeth kysyi hämmentyneenä. Minä ajattelin sitä, mitä Afrodite olikaan minulle sanonut. jotkut jumalat saattoivat katsoa meitä kieroon. katsahdin Apollonia. Okei, Ensiksi, hän oli ihan mahtava tyyppi. Tosieksi, me todellakin olimme melkein kuin sukulaisia. kolmanneksi, en halunnut Apollonin tulevan minun ja Percyn väliin. Apollon oli pitkään hiljaa. "Bro, Anna Percyn olla." Kuiskasin tuskin kuuluvasti. Apollonin kädet puristuivat tiukemmin rattia vasten. me lensimme ylä ilmoissa hyvin nopeasti, ja katsahdin alas. Ei olisi pitänyt. Minua alkoi huimata pikkuisen. Kuusitoista vuotias jumala katsahti minua taustapeilistään, ja hidasti vauhtiaan. Me tuijotimme peilin kautta toisiamme silmiin. Percy taas katseli meitä vuoron perään. Lopulta Apollon huokaisi raskaasti. "Ei kuitenkaan just nyt. ja niin - Artemis ei tykkää yhtään. " Apollon huomautti minulle kulmiaan kohottaen. "Jotenkin Tiesin tuon jo." Minä mutisin enkä suonut ajatusta asialle sen enempää. grover vaati minua kertomaan ihan kaiken, mutta en halunnut kun olin yläilmoissa.

Apollon hymyili hiukan. sitten hän nopeutti hetkeksi vauhtia. "Perillä ollaan! odottakaas hetki." Apollon sanoi ja lähti laskeutumaan huimaa nopeutta. me kaarsimme nätisti meren rannalle, ja nousimme autosta pois. Apollon hymyili minulle. "Oohan.. puoliverisiksi systeri." Niiden sanoin Apollon katsosi taas ihme kaaransa kanssa. kheiron, joka ei ollut noussut kyytiin, koska hänellähän oli hevosen perse, laukkasi esiin mutkan takaa. grover pomppi pukin hyppyjä, ja Annabeth melkein suuteli maata. Tyson heilutti käsiään iloisesti. Percy, katsahti minuun ja hymyili. säikähdin, kun tunsin taas Kihelmöintiä kädessäni. vedin hihan syrjään, ja tarkastelin kättäni. siihen piirtyi kahdella eri käsialalla: 'Aina sä tänne voit tullä, höpsö.' Kikatin kuin mikäkin viisivuotias, kun tekstit häipyivät kädestäni. ynähdin kun mellkein koko leiri juoksi mutkan takaa. Apollonin penikat, areksen pojat, joille olin kiitoksen velkaa, athenen mökin porukat ja niin edelleen. kaikki meidät melekein rutistettiin hengiltä. okei, vain tietyt tyypit halasi meitä, mutta kuka nyt sellaisesta jaksoi alkaa pilkkua viilaamaan. minä kohotin katseeni, ja katsoin suoraan ylös Kheironiinn. Painoin pääni ja siirsin käteni selkäni taakse. heijasiin itseäni kuin huonovointista. Säpsähdin kun Kheiron alkoi nauramaan. viattomuuteni taisi paistaa läpi.

Meidän onneksemme leiri oli säilynyt hyvin. tuhoutuneet paikat oli jo rakennettu uudestaan. me kävelimmme mökki kolmosen luokse. vanhempani olivat rakennuttaneet sen viereen uuden mökin, 3½ Chistalyxin mökin. olin kirkua ääneen mun näin lisäää kristallia sen sijaan huusinkin; "ARRRRGHHH!" Ja peitin silmäni. Kheiron nauroi reaktiolleni, ja Percy pidätteli naurua. "Tosi reilua!" huusin ylös ja hieroin silmiäni. ja hämmennyin, kun ilmaan piirtyi tekstiä. "minähän sanoin, Chistalyx." Pidin aksvoni peruslukemilla, kun kristalli mökki väreili, nitisi hiukan ja muuttui puuksi. Minä huokaisin helpotuksesta.

Minun mökkini näytti suunilleen tältä:
Minun ja poseidonin mökit olivat kiinni toisissaan. ja juu, mökkini hehkui pimeällä valoa ympärilleen, jos halusin niin. mutta sisätilat olivat lumoavat. sänky, okei, pehmein ikinä näkemäni.ja se oli jopa leveäkin! siellä oli pari säkkituolia, ja katosta roikkui jotain kristalli palasia, jotka toimivat valoina. siellä oli kirja hylly, kirjoituspöytä sulkakynineen. naurahdin kun näin sen, ja vaikka mitä. tajusin että se oli minun unelma huyoneeni. ihmismaailmass aolin pyrkinyt tähän joka ikinen päivä. ja tässä tulos. hymyilin, kun Percy astui varovasesti sisään. Carmen asettuisi Hermeen mökkiin aluksi. Minä aloin sääliä Hermestä heti. En ollut varma, mitä tyttö tekisi, jos häneltä varastettaisiin jotain, tai vastaavaa. hänkin oli loppujen lopuksi siis jäänyt seuraamme.
"Wau." Hän sai sanotuksi. sitten än käveli suoraan minun luokseni ja halasi minua. ei, ei ystävällisesti, vaan romanttisesti. mInä hämmennyin täysin mutta lopulta kohautin olkapäitäni. Hetkinen? oliko Percy ollut koko ajan noin lähellä minua?
sain tajuttua yhden varman asian; Olin pulassa.

Percy painoi hellästi huulensa huulilleni. ennen kuin tajusinkaan, vastasin siihen. Nyt ei ollut Apollon näkemässä. hän oli toisella puollella maapalloa. Yö oli noussut. Samassa muistin Artemiin. "mitä ikinä ajatteletkin, pidä omana tietonasi." Mulkoilin kuuta. Percy ja minä suutelimme uudestaan.

ThE EnD


____________


Joo, Aika raiskattua Percyihin verrattuna XDD
Don't Kill me!
_____________
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content





Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson Empty
ViestiAihe: Vs: Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson   Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson I_icon_minitime

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Aria, Daughter of Chistalyx and Onyx - Percy Jackson
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Tarinoitsija :: Fanfiktion :: Valmiit Fanfictionit-
Siirry: