Nimi. It's half and one sly cooper (4)
Suom. Se on puolikas ja yksi
aihe: fantasia
aika: mitä sattuu
paikka: missä sattuu
Hahmot: ALMOST ALL ABOUT ME! SLY AND HIS FIRENDS ARE GAME CHARACTERS!
Tarina: ALL ABOUT ME AND ONI!
Authors: Admin & oni
summary: "Se oli sentti! muutama milli! Miten me epäonnistuimme?!"
Juoni: Shynia ja hänen veljensä Ryko oat vain viisivuotiaita kun heidän heidän varas isänsä pakenee heneknsä edestä. Carmelita saa selville että kaiken aikaa sly on muistanut tapahtumat. Sly katoaa johonkin maan rakoon ystäviensä Murrayn ja Bentlyn kanssa samaan aikaan, kun carmelita palaa interpolin palvelukseen. menee pari vuotta, ja pian Carmelita nai uuden miehena - häijynnäköisen tiikerin! kun carmelita on saa kolmannen lapsen, ja nimeää sen Breniksi. menee muutama vuosi, ja Bren kasvaa, mutta pian isäpuoli MYRKYTTÄÄ carmelitan, ja sieppaa nuorimman lapsen mukaan sa! myöhemmin hän paljastuu sosiaalivirastossa lymyilevän klaanin johtajan oikeaksi kädeksi! klaani aikoo tehdä kokeita lapsilla, ja pyytävät heistä isoja lunnaita, joita ei ole mahdollista kasata ilman varkauksia! Shynia ja hänen veljensä ovat vaarassa joutua sosiaaliviraston kynsiin ja pakenevat aivan kuten isänsä kymmenen vuotta aiksemmin, ja päättävät etsiä slyn käsiinsä - sillä vai jos hän vannoo olevansa lasten biologinen isä, lapset välttyvät joutumasta sosiaaliviraston kynsiin, mutta saavatko he pelastettua myös veljensä?
It's half and one
Alicante, Espanja Sly vilkuili hädissään lapsiaan. Carmelita seisoi hänen ja shynian ja rykon välissä. naisen kasvoilla oli raivostunut ilme. "Sinä liero! musitit siis kaiken aikaa!" Carmelita huusi. Shynia irvisti. häntä inhotti kun carmelita huusi. ryko väräytti korviaan ja painoi päänsä. viiden vuoden ajan sly oli kertonut lapsilleen varkauksistaan, ystäövistään, ja upeista seikkailuista. rykon oli melkein mahdotonta pysytellä paikoillaan mutta shynia nojasi aina seinään, tai mikä sattuikin hänen selkänsä takana olemaan. tämän korvat olivat liimautuneet niskaan ja silmät kapenivat silloin tällöin kuin hän muka epäilisi. Tänään epäilys tuntui haihtuneen ja shynia vilkaisi hermostuneena isäänsä'. miehen kasvot painuivat tarkasti hänen muistiinsa, kun carmelita astui lähemmäs. "Minun pitäisi pidätyttää sinut!" heidän aitinsä huusi. ryko nytkähti ja tuijotti varmelitaa silmät suurina. "mutta kulta! älä huuda lastesi kuullen, pelsätyvät vielä!" sly älähti naiselle takaisin. hänen korvansa painuivat luimuun, ja kasvoille nousi surullinen ilme. carmelita jatkoi räyhäämistään. nopealla liikeellä sähköpistooli oli hänen kourassaan ja se osoitettuna slyhyn. parkaisten sly juoksi pakoon, ja väisti luodin. "Se on ero koukkuhäntä!! ÄLÄ tule takaisin!" carmelita karjui, kun sly juoksi itkuisena tiehensä. lapsien ilmeet painuivat hänen päähänsä kuin se olisi kiveen hakattu.
Kymmenen vuotta myöhemmin.Shynia käveli koulunsa käytävällä.- oppilaat tekivät automaattisesti tietä ja jotkut vislasivat perään. ylempiluokkalaiset hymyilivät ja tervehtivät sieltä täältä. hänen veljensä, joka seurasi häntä, tunsi paheksuvia katseita selässään. muttä poika vain mietti jo seuraava pilaansa. yhdessä tyttöjen vessassa oli sammakoita, käytävässä muutama hämäkässi, tuoleilla nastoja ja niin edelleen. Ryko halusi edetä jo suurempiin piloihin. ryko vilkaisi yhtä seiskaluokkalaista, ja hymyili. kävelessään tämän ohitse, hänen sormensa käpertyivät lompakkoon, ja vikkelästi hän tyhjenti sen. ennen kuin oppilas huomasi mitään, hän jo sujautti sne takaisin. Shynia pyöritteli pojalle silmiään mutta hymyili. hä kävelivät tunnille yhdessä - tosin, ryko sanoi lintsaavan, ja häipyi jonnekin koulun katolle.
Shynia huokaisi ja käveli omalle paikalleen luokantaka osaan. hän vilakisi vieressäään olevaa ikkunaa ja virnisti.opettaja saapui luokkaan, ja istahti paikalleen. hän parkaisi ja pomppasi ylös. hän oli istunut nastan päälle. "Selvä kuka tämän teki?!" nainen huudahti luokan edestä. Shynia kikatteli hiljakseen veljensä pilalle. opettaja meni aina tuohon halpaan. äkkiä pärähtivät palovaroittimet pärisemään. luokassa syntyi kaaos, ja kaikki tunkivat ovelle yhtä aikaa. Shnia haistoi käryn, ja tiesi sen olevan jokin veljensä pila. mutta kuumuus iski pian, ja savu tunkeutui tuuletuskanavien muakna. Shynia parkaisi, ja nappasi laukkunsa, ja syöksyi ikkunalle. ovella oli yhä ruuhkaa, ja vaikka suma purkautuikin nopeasti, shy loikasi ulos ikkunasta. alapuolella odotti köysi, jolle tyttö kevyesti laskeutui. taito kulki heillä veressä - sillä myös ryko pystyi tähän. Shynia juoksi köyttä pitkin tiehensä kauempaan rakennukseen. hän känätyi katsomaan taakseen ja henkäisi kauhusta. Koko koulurakennus oli tulessa! "RYKO!" shynia karjaisi ja muutama varis lennähti puusta ilmaan. hän juoksi hetken aikaa, ja etsi veljeään. #Se mokoma! nyt se meni liian pitkälle!# shy ajatteli ja loikkasi puuhun. sen oksia pitkin hän loikkasi toiselle katolle, ja näki veljensä pakenavan liekkejä myös. "Se en ollut mä!" Hän huusi kaukaa, ja he loikaksivat pois liekkien luota, ja sukelsivat jääkylmään veteen muurin vieressä. he uivat jonkin aikaa pinnan alla ja nousivat vastarannalla ylös, jossa muu koulu jo huohotti. palokunta saapui, ja opettajat kirjasivat oppilaita ylös. "miten niin?" shynia kysäisi ja kun pudisti turkistaan vedet pois. ryko matki häntä. "Olin katolla, kun näin jonkun hämärä hemmon heittävän bensaa roskikseen! sitten se levitti sitä sen ympärille paljon, ja heitti tulta siihen! se palo levisi silmissä!" ryko selitti ja puhui välillä sekavia. shynian oli vaikea luottaa veljensä sanaan, mutta kun he kirjautuivat ylös, hän näki vilkaukselta 'hämärä hemmon'. rehtori saapui ja osoitti rykoa. "Sinä! menit liian pitkälle!" rykon suu loksahti auki. "se en ollut minä! vannon!" ryko parkaisi ja liikahti kun oppilaat astuivat lähemmäs.
rehtori tuhahti. kukaan ei suostunut uskomaan rykoa. shynia huokaisi ja astui veljensä eteen. rehtorin ilme muuttui. "Shynia!" joku huudahti joukosta ja kaikki tuijottivat häntä. hetken aikaa. sitten silmät känätyivät taas shyniaan. "ei se ollut hän - häntäni kautta." Shy heilautti häntäänsä. " Ryko oli luokassa!" shy huudahti ja korotti hiuukan ääntään. hän näki carmelitan kävelevän lähemmäs heitä. interpolin merkki kimalsi hänen rinnassaan ja heidän isäpuolensa, isokokoinen tiikeri kulki aivan perässä. "onko näin shynia?" rehtori kysyi kun carmelita pysähtyi miheen viereen. "jep." shynia sai sanotuksi. hän vältti isäpuolensa kylmän katseen.
viimein palomiehet iklmoittivat, että palo oli alkanut roskiksesta ja että paikalta oli löytynyt korpin jälkiä. Ryko väräytti korviaan ja mulkoili kaikkia. he saivat lähteä, mutta oppilaat mulkoilivat vieläkin heitä. Shynia luimisteli korviaan isäpulelleen ja vältti Carmelitan katseen. muutama kuukausi sitten oli carmelita löytänyt uuden miehen - tiikerin, joka oli suunnattoman rikas. Samainen mies sattui olemaan paloturvallisuudeen päälikkö,läheltä kuninkaalista aatelistoa, ja kaikkea muutakin. Carmelita oli lahjoittanut lapsilleen kortit, jotk akävivät missä tahansa maailman kolkassa - niillä oli suunattomasti rahaa. Isäpuolen mukaan hän suostui Carmelitan ehdotukseen siksi, että he eivät ruinaisi häneltä rahaa. Hissuksiin heidän viikkorahansa kertyivät korteile, ja sitä mukaa hekin rikastuivat.
kotiin pästyään, kaksoset istahtivat olohuoneen sovalle kuuntelemaan saarnaa. samaan aikaan kun Carmelita ärisi, heidän isäpuolensa, keitti teetä. hyvin äkkiä Carmelita voihkaisi. Shynia nosti korvansa pystyyn. Nainen oli ollut raskaana jo jonkin aikaa. kun carmelita ei vaiennut kuten normaalsiti, Aran syöksyi hänen luoksen. "Mitä?" hän kysyio hädissään ja esti Carmelitaa kaatumasta.Ryko soitti o ambulansssia. Carmelitan puhistessa alkoi läheltä kuulua ambulanssin ujellusta. meni minuutti, ja sisään hyökkäsi joukko valkotakkisia miehiä, ja veivät Carmelitan sisään autoon. Aran syöksyi perässä, ja ulko-ovi pamahti kiinni.
Ryko kiljaisi, ja alkoi pomppia sohvalla. Shynia tuijoti ovea epäluuloisesti. ryko ilakoi täyttä päätä. "SE voi ola poika!" hän pomppi, ja lopulta laskeutui persuuksilleen sohvalle. "Jos se edes syntyy." ryko mulkoili häntä. "Aina sä olet negatiivinen!" poika sanoi ja huitaisi kädellään ilmaa ja teki tylsistyneen merkin. Shy tuhahti. "Empäs. Vaan Passiivinen." Tyttö nauroi ja heitti poikaa tyynyllä. rykon ilme vääntyi hetkessä pirulliseksi. tyynit lentelivät ja pian lapset kaatoivat perintövaasin. molempien naama venähti, kun vaasi hajosi sirpaleiksi. shynia rääkäisi, ja ryko älkähti, juoksi hetken ympäriiinsä kunnes haki pikaliiman.
sirpaleet olivat heidän onnekseen isoja. niitä liimatessaan, shynian silmiin osui paperi lappunen. Rykokin oli huomannut sen. sen päällä luki selvästi Aran käsialalla 'Sosiaalivirasto' Lapset vilkaisivat toisian ja molemmat syöksyivät lapun kimppuun. Ryko repäisi lapun siskonsa kädestä ja avasi sen. meni hetki, ja lappu tippui hänen sormistaan. shynia napapsi sen istelelen ja luki pika vauhtia lapun.
" Aran, tiedät että sinun täytyy hoitaa operaatio pian lopppuun. Carmelitan lapset3 on saatava tänne - maksoi mitä maksoi. lähetämme ohessa myös heti tappavaa myrkkyä, jonka saat juottaa Carmelitalle. kun olet homman hoitanut, vie nuorin, ja katoa olematomiin hetkeksi - me huolehdimme teineistä. Glaun-clan."
Shynia kirkaisi. vaasi oli jo kasassa, mutta Rykon teki mieli heittää se seinään ja huutaa. "Mitä se hullu aikoo?!" Shynia huusi. "jahas kakarat. saitte sitten tietää." Aran avasi oven ja astui sisään.
_________________________________
RFyko kompurtoi sisarensa luokse. Carmelita hoippui huonovointisena sisään ja kantoi ketunpoikaa sylissään. "Bren. Kuka on äidin oma mussukka?" Carmelita lässytti. shynia irvisti ja väisti Aranin kaukaa. hänen kasvonsa piirtyivät Brenin pulleiden kasvojen ylle, ja siniset silmät aukesivat. bren naurahti ja ojenteli käsiään heitä kohti - ryko hiipi hänen taakseen. "Carmelita kulta, juo tämä - se vahvistaa." Aran tuli ja ojensi mukia. Carmelitan sormet kiertyivät sen kahvaan. "Ei!" shynia ja ryko huusivat yhteen ääneen. he puhuivat toistensa päälle, selittivät mitä oli tapahtunut, ja mitä he olivat löytäneet. Aran kiisti lopulta kaiken, mutta shynia tyrkytti lappua jo carmelitalle, joka siemaisi mukistaan ja alkoi katsella lappua. mnei viisi sekuntia, hänen päänsä nytkähti, hän katsoi Arania joka alkoi nauraa. "Lie..ro." Ote lapsesta herpaantui, ja aranin kädet siepopoasivat Brenin ennen tämän maahan osumista. shynia ahroi ilmaa turhaan. Carmelita hoippui, ja kaatui maahan - tuli kuoleman hiljaista.
Aran nauroi ja juoksi ulos ovesta. ryko karjaisi ja syöksyi miehen perään, mutta säntäsikin takaisin. hän läimäytti oven kiinni, ja shynia kuuli laukauksia. "Bren!" ryko huudahti järkyttyneenä. ulkona tuli hiljaista. ryko lukitsi oven huolella, ja meni minuutti, jonka ajan he olivat täysin hiljaa. Ovelta kuului jyskytystä. "Sosiaalitoimen nimissä me vaadimme teitä mukaamme! " kuului raivostunut huuto. kahva painui alas, ja joku riuhtoi ovea, joka ei auennut. Ryko ja Shynia pakenivat ylempään kerrokseen. he piiloutuivat yhteiseen huoneeseensa, ja vetivät verhot ikkunan eteen. Ryko iski nyrkkinsä seinään ja raivosi. Shynia istahti silmät selällään sängylleen ja kuunteli alakerran oven jyskytystä.- "Shynia?" Ryko kysyi ja istuutui alas omalle sängylleen. "Mitä me tehdään?"
Shy kohotti päänsä ja tuijotti veljeään silmiin. "e.. en tiedä." hän onnistui kuiskaamaan.
__________
Jyskytys alhaalla loppui pimeän tultua. kun ryko vilkaisi ikkunasta, hän näki sosiaaliviraston tyyppejä vartiomassa taloa, ja kauempana poliisiautoja. hän huokaisi ja shynia oli hiljalleen alkanut itkeä, ja painoi päänsä polviin. molemmat lapset olivat hiljaa ja kun kuu nousi taivaalle, he kuulivat helikopterin ääntä. Shynia huokaisi. nälkä nakersi hänen vatsaansa, ja se päästi hiljaisen murahduksen. tuntui kuin edellisestä ruokailusta olisi ollut vuosikymmeniä. Ryko huokaisi, kun kuuli alakerran oven rikkoontuvan äkisti. hän syöksyi sulkemaan heidän huoneensa oven, ja siirsi tuolin sen kahvaa vasten. kuului ryminää alakerrasta, kun he murtivat portaiden oven ja syöksyivät portaisiin. Shynia nosti pänäsä ja katseli hetken aikaa ympärilleen. Hänen silmänsä hakeutuivat omaan sänkyynsä, sen petaamattomaan peittoa, sen kolhiintunutta päätyä, ja omaa työpöytäänsä, joka oli vasta päätä veljensä pöytää. sen toisella puolla oli hänen veljensä sänky - sotkuinen, mutta omalla tavallaan viehättävä. Seinät tuntuivat sotivan keskenään, sillä Rykon puolella oli raakoja julisteita, mutta Shynia itse oli täyttänyt seinänsä 'tyttömäisillä' julisteilla, toki seassa oli myös Slyn ja carmelitan hääkuva, jonka hän oli vohkinut. Niin - hänkin oli pohjimmiltaan varas, mutta ei melkein koskaan jäänyt kiinni, kuten tohelo veljensä. Jos joku kysyi, niin Shynia oli joukon viisaampi puoli. Shynia nousi ylös ja otti hääkuvan irti seinältä ja työnsi sen taskuunsa. sitten hän kääntyi katsomaan jälleen työpöytäänsä. Ryko kuunteli korvat höröllä kun kuuli siskonsa liikkuvan. hän kääntyi katsomaan Shyniaa, joka lähestyi harkitusti työpöydän kanettavaa.
Shynia sieppasi koneen nopealla liikkeellä pöydältä, keräsi johdon ja työnsi sen koneineen päivineen selkäreppuun. sitten hän käveli seinäänupotettujen vaatekaappien luokse ja avasi sen hiljaa. Ryko väräytti korviaan. hän näki kuinka tyttö pakaksi muutamia vaatteita mukaansa, ja otti toisenkin repun, jonka heitti Rykolle. "Meidän olisi pitänyt häipyä täältä jo ajat sitten." Shynia sanoi ja jätti kaapin auki, kun ryko viimein meni itsekkin pakkaamaan. shynia otti työpöydän alta heidän korttinsa ojensi Rykon kortin veljelleen. lopulta he loivat viimeiset katseet huoneeseen, ja ovella jysähti. kuului raivostunut huuto jälleen: "Saatte kymmenen sekuntia aikaa tulla ulos vapaaehtoisesti!" Shynia tuijotti sekunnin kylmästi ovea, ja loikaksi työpöydälle. hän avasi ripeästi ikkunan, ja laskeutui hiljaa ikkunalaudalle, jolle myös ryko pomppasi. alhaalla soivat jossain kaukaisuudessa poliisien pillit, ja heidän alapuolellaan välkkyivät monet valot, ja sosiaali virastojen autot piirittivät taloa. Shynia veti syvään henkeä, ja loikkasi kohti vaakasuoraa tahkoa, nappasi siitä kiinni, ja heilautti itsensä sen päälle. "Ihan okei sisko, mutta entä minä?" Ryko kysyi ja liikahti hermostuneena kun tyttö kääntyi kevyesti ympäri ja katsoi veljeään. Niin - Ryko ei pystynyt voimisteluliikkeisiin - mitäs oli lintsannut liikuntattuneilta. "Hiivi ikkunalautaa pitkin." Shynia sanoi. ryko irvisti ja vilakisi kapenevaa lautaa. hän kulki selkä seinää vasten ja kiersi hetken aikaa taloa ympäri. mitä ylemmäs hän pääsi, sen vaikeampaa oli liikkua. Shynia loikki katolta katolle ja seurasi veljeään. äkkiä tyttö pysähtyi, ja ryko loikkasi rautaketjulle, jota pitkin juoksi siskonsa luokse. shynia väräytti kroviaan ja halasi veljeään. samalla hetkellä kuului äänekäs jysähdys ulko-ovelta. "Kakarat ovat karanneet! OTTAKAA NE KIINNI!" huusi joku, ja miehet alkoivat liikkua. "Alan ymmärtämään 'kyttä pelkoa' " Shynia sanoi ja loikkasi kepeästi toiselle katolle ja juoksi sen päähän. ryko seurasi tiukasti perässä.
Äkkiä hepysähtyivät ja jäykistyivät. alhaalta kadulta kuului yllättävän tuttu ääni jota säesti tuikituntematon. "Herra, minä varoitin teitä - Ryko ei olisi keksinyt karata! mutta yhdessä sen trytön aknssa heitä on vaikea saada kiinni." Aran sanoi. Lpaset kurkistivat varovasti reunan ylitse ja tiirailivat Arania ja jotain miestä, joka puheesta päätellen oli korkea arvoinen - musta kissa mies. "Aran! tällä kertaa meille riittää tämä yksi - mutta pian tarvitsemme kaikki." Kissa sanoi ja piti käsivarsillaan parkuvaa Breniä. Ryko oli jo hypätä nappaamaan lapsen mutta shynia veti hänet takaisin. Poiak katsoi ärtyneenä tyttöä joka kurkisti uudelleen ja jäi kuuntelemaan. "Mutta he eivät tule vapaasta tahdostaan." Sanoi Aran.
"Ei tarvitsekkaan." Kissa sanoi. Aran heilautti ärtyneesti häntäänsä. "Aran, en valinnut sinua oikeaksi kädeksi turhaan - tiedät sosiaaliviraston säännöt." Kissa väläytti tyytyväisen hymyn. Aran rapsutti päätään ja hymyili hetken kuluttua. "He tarvitsevat vielä toisen vanhemmistaan. Eikä heillä ole, on poliisin tehtävä toimittaa heidät meidän käsiimme." Kissa alkoi nauraa ja sähähti yhä parkuvalle lapselle. "Ja kyllä he tulevat! oi kyllä! " Kissa nauroi nyt katketaksen. Rykon teki mieli sylkäistä. Shynian suu loksahti auki, ja raivo työnsi sivuun kaiken tyyneyden. mutta juuri kun Shynia oli nousemassa näkyviin, Aran letkeutti jotain, mikä tyynnytti tytön raivon. "On heillä yksi." Aran painoi päänsä hiljaa ja väräytteli korviaan. Kissan nauru katkesi lyhyeen. "mitä?!" tämä rääkäisi ja puristi Breniä tiukemin rintaansa vasten. "On heillä yksi vanhempi vielä. Mestarivaras Sly Cooper." Aran riiputti pätäään ja ärähti. hän sylkäisi sanottuaan slyn nimen. "E.. EI!" Kissa rääkyi. "Sinä sanoit hänen kuolleen!" Kissa kitisi ja haukkoi henkeään.
"Ilmeisesti lähteeni olivat vanhoja. Kuulin vasta, että hänet on nähty viimeksi maassa nimeltä Valkovenäjä." Aran huokaisi. ja Bren lopetti itkunsa. hän ojenteli käsiään Shynian suuntaan. tyttö nosti sormensa huulilleen ryko heilutti huolestuneena käsiään. Bren hämmentyi ja lopetti, aivan kuin tietäisi, että siskot eivät saisi jäädä kiinni. bren alkoi jokeltamaan ja kissa katsoi sitä hämmentyneenä. sitten tämä kohotti katseensa, jua ryko ja shynia painuivat mataliksi. "Vai tykkää tyttö kuusta." Kissa huokaisi ja kääntyi katsomaan Arania. "Hmm.. Pyydämme vauavsta isot lunnaat. Slöyn on ensin vannottava että on lasten isä - ja sinä saat järjestää niin, että he eivät koskaan tapaa." Kissa murisi äkkiä. Aran kohotti pänäsä ja nyökkäsi. "Paljonko?" Tämä kysyi ja vaihtoi hiukan asentoa. " Viisituhattamiljoonaa." Kissa sanoi, ja känäsis elkänsä. hän nousi kuormaauton lavalle, ja antoi merkin. auto huristi tiehensä, ja Aran jäi seisomaan paikoilleen.
_____________
Shynia seisoi paikoillaan, kun ASran tallusti tiehensä. Ryko nousi seisomaan ja katsoi siskonsa kasvoja. Shynia mietti päänsä puhki, ja pian hänet valtasi helpotus. "siinä se Ryko!" shynia hihkaisi ja läpsäisi kätensä suulleen. Ryko pudsti päätään hämmentyneenä. Shynia pomppasi köydelle ja juoksi toiselle puolelle. Ryko seurasi pienellä viiveellä, mutta lopulta hänkin tuli. "Mikä? mitä?" Tämä kysyi ja nappasi siskoaan kyynäpuolesta ja pysäytti tämän. Shynia väläytti pirullisen hymyn. " Etkö kuullut? " Shynia hymyili ja lisäsi hiljaa perään. "Arvaa." Ryko heilautti häntäänsä ja alkoi miettiä ankarasti. Hänen kasvonsa menivät kurttuun ja äkkiä hän henekäisi. "Mahtavaa! mutta.. miten me päästään sinne? MILLÄ RAHALLA?" RYko änähti äkkiä hänen namaansa venähti. Shynia kikatti ja veti kortin esiin hihastaan. "Näillä." Shynia naurahti vielä, ja lähti juoksemaan kohti lentokenttää. "Mehän tarvitaan passit!" Ryko älähti. shynia loikkasi toiselle katolle. "Oletko tyhmä vai todella tyhmä?" Hän sanoi ja loikkasi uudelleen. ryko tuhahti ja juoksi hänen perässään.
Lentokenttä oli tupaten täynnä. siellä täällä oli poliiseja, ja he näkivät pari sosiaaliviraston autoa. he laskeutuivat kivetykselle ja vilkaisivat toisiaan. "Sitten se vaikeampi osa." Shynia sanoi ja nappasi repustaan ison kankaan palan ja heitti sen ylleen. Ryko väräytti korviaan ja piiloutui viitan alle. he kävelivät tuskallisen hitaasti, ja pari poliisia tuijotti heitä. Shynia pakotti heidät kulkemaan kumarassa ja laahaamaan jalkojaan hiukan. "Anteeksi, rouva, tarvitsetteko apua?" Shynia irvisti hiukan. pikaisella vilkauksella hän näki avuntarjoajan olevan nuorehko mies poliisi. "Oioi! mitä vanhat silmäni näkevätkään? sanoitko apua? oi en, mutta nuo autot tukkivat tien, ja vanhoilla jaloillani en haluaisi kulkea kiertotietä.." Shynia kähisi ja ryko yritti olla nauramatta. Poliisi hymyili ja huusi autossa oleville miehille, että tekisivät tilaa vanhalle mummolle. Auto kerrallaan tekivät tila ja Shynia ja Ryko pääsivät läpi."Täytyy myöntää systeri, sulla on mahikset näytteliäks." ryko kuiskasi shynia iski velejään nyrkillä päähän. poliisit katsoivat hämillään heitä. "Kylki nikottelee. kiitos paljon.." Shynia kähisi ja katosi sisään lentokentän terminaaliin. ovien sulkeuduttua shynia veätisi kankaan pois ja tunki sen takaisin reppuun.
"Okei.." ryko sanoi ja virnisti. hän oikeasti piti siskostaan - mokomakin juonittelia. he kiisivät ympäri kenttää, ja pian löysivätkin tylsistyneen näköisen virkailijan jolla oli vain naputtavia asiakkaita jonossaan. kun tuli viimein heidän vuoronsa, virkailija hyvä jos katsoi heihin." kaksi lippua seuraavalle valkovenäjän lennolle." Shynia sanoi ja vilakisi taulua naisen takana. lento lähtisi kolmentunnin kuluttua. nainen varmisti vielä oikean ajan, ja sanoi hiinnan. Rykoa huimasi hiukan mutta Shynia ojensi tyytyväisenä kortin. nainen veti sen koneen läpi ja ojensi kuitin sekä kortin takaisin. meni hetki ja he saivat lippunsa. he poistuivat ripeästi jonosta ja suuntasivat kohti passintarkastuksia. ensin he toki menivät metallin paljastimien lävitse ongelmitta. "Okei.. nyt tuli ongelma. Passit." Ryko sanoi. "Mikä ongelma se on? Menet vain jonkun kanssa samaan aikaan jolla on passi, ja et tule nähdyksi. Niin helppoa." Shynia virnisti ja asettui vaivihkaa pitkän naisen taakse joka piteli passia kevyesti kädessään. ryko jäi vähän kauemmaksi. Shynia livahti passikoppiin naisen kanssa, ja painautui matalaksi. hän kuuli ylhäältä ääniä, ja kuinka leimasin kävi. shynia hiipi kopista ulos naisen perässä.Shynia jäi odottamaan veljeään. hän naputti ärtyneesti jalkaansa, ja muutamien minuuttien kuluttua, Ryko hiipi miehen perässä ulos kopista. "Jono hidasteli." tämä tuhahti. shynia pyöräytti silmiään, ja käveli ihmismassan mukana kohti sohvia.
Luku II
__________________
Ryko painoi päänsä siskonsa polville, ja simahti lähes heti. shynia tarkkaili valppaana lähtevien ja saapuvien lentojen tauluuja, sekä silmällä piti ympäristöään. äkisti hän ravisti rykon hereille, ja lähti raahamaan tätä kohti porttia. heidän lentonsa tulisi etuajassa. kone laskeutui alas juuri kun Ryko, joka hieoir unta silmistään, ojensi lipuaan emänälle. shynia raahasi hänet konebussiin, joka kiidätti heidät koneelle. he kipusivat ripeäti portaat, ojensivat liput näytille uudestaan, ja etsivät paikkansa. kone lähti ajallaan, mutta rykosta nousu tuntui iljettävältä, ja sen olisi voinut jättää myöhemmäksikin. Matka kohti Valkovenäjää, oli alkanut onnistuneesti.
shynia torkahti pariksi tunniksi. Ryko herätti hänet kun ruokailuvaunu saapui. Shynia läpsi veljensä kädenähes jatkuvasti pois. Rykolle olisi voinut tarjota vaikka heosen, ja se olisi silti kadonnut hetkessä tämän suuhun. lopulta shynia jäi tuijottamaan ikkunasta ulos,samaan aikaan kun ryko pureskeli kynsiään. "Mitä me tehdään sitten valkovenäjällä?" tämä kysyi hiljaa siskoltaan joka käänsi tylsistyneenä katseensa. "Elä tässä hetkessä, äläkä haaveile tulevaisuudesta." hän sanoi. Oikeasti edes shynia ei tiennyt mitä tuleman piti, ja hänellä oli kutkuttava tunne siitä että he joutuisivat juoksemaan taas jossain välissä - ja lujaa.
heti koneen laskeuduttua ja ovien avauduttua, ja shynia ja ryko loikkasivat ylös. hänen kasvoillaan oli hermostunut ilme.he pääsivät kuitenkin helposti ulos koneesta, ja ja knu he tekivät saman tempun kuin aikaisemminkin pasintarkastuksessa, olivat he viimein valkovenäjällä. kello oli kolme aamuyöstä. "No?" Ryko kysäisi tytöltä ja katseli ympärilleen. Shynia asteli hiljaisen terminaalin lävitse ja vilkaisi sohvia. sitten hänen katseensa siirtyi ilmoitus tauluun. se oli täynnä saapuvia ja lähtviä busseja. mikään niistä ei lähtisi ihan vähään aikaan. Ryko kipitti sohvalle, ävi maate, ja shynia istui tämän viereen. muutama muukin matkustaja toimi samoin.ryko torkahti, ja shynia sai aikaa ajatella. #Ei ole aina helppoa olla viisaampi puoli. okei.. me ollaan nyt karkureita - maanpaossa, ja poliisien ja muunkin virkavallan takaa ajamia - mitenhän isä toimisi?# Kysymys oli tyhmä, sillä shynia tiesi itsekkin, miten tmä olisi toiminut. ottanut rennosti. shynia huokaisi ja nojautui sohvaa vasten, ja katseli ympärilleen. muutama siivooja oli töissään, ja siellä täällä paloivat kioskien valot jossa kukkuivat pari myyjää. terminaalissa oli hiljaista, mutta silloin tällöin tuli pari kuulutusta lähtevistä ja saapuvista lennoista, viimeisiä kuulutksia ja niin edelleen.
shynian silmät osuivat lehti kojuun. hän silmäsi sen kaukaa läpi, ja käänsi päänsä. otsikot ilmoittivat isolla heidän katoamisestaan, ja varkauksista jossain päin valkovenäjää. yhden sivuilla luki isolla 'Sly Cooper iski jälleen!' shynia huokaisi ja katseli nyt kelloa. sitten jokin napsahti ja tyttö käänsi vilauksessa päänsä takaisin kojuun. hän ponakisi ylös, ja hiipi kojulle. myyjä torkkui, ja shy nappasi lehden edes maksamatta sitä. hän meni takaisin paikalleen ja avasi lehden. teksti pomppi hänen silmiinsä, ja paikkojen nimet, varkaudet, listaantuivat jonnekin hänen aivojensa syöpyköihin. lehden mukaan viimeisin varkaus oli tehty Homelissa. hän ravisti innostuneena veljensä hereille ja tyrkytti lehden tämän kasvojen eteen. poika otti sen unen pöpperössä ja luki hiljaisella äänellä lausen, jonka jälkeen hä n haukotteli ja hieroi unen rippeet silmistään. "Homelissa? siellä liikenteen solmukohdassa?" Ryko kysyi ja taittoi lehden ja tunki sen laukkuunsa. "jep. Ja ne on varastaneet museokamaa. ehkä meidän kannattaisi etsiä häntä sieltä." Shynia sanoi iloisesti.
Valko-venäjä Homel lapset kiiruhtivat seuraavaan junaan joka kiidätti heidät Homeliin. junan pysähdyttyä ja lapsien noustua ulos junasta, näkivät he ensimäiseksi suuren suuren kupolikattoisen presidentin kodin. Shynia hymyili ja vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja nappasi veljeään käsipuolesta ja vei varjoihin. meni hetki ja pari poliisia kulki heidän ohitseen. he eivät nähneet heitä mutta shynian sydän hakkasi julmetusti siltikin.Ryko huokaisi hiljaa. "Olin jo ihan unohtanut." poika sanoi ja heilautti häntäänsä. "älä unohda." shynia kuiskasi ja astui varovasti takaisin kadulle. ryko piti tyttöä käsipuolesta kiinni kun he tunkivat läpi ihmismassan.
SlyHa! sly ja hänen joukkonsa karistivat jo homelin tomut jaloistaan ja nauroivat keskenään. penelope oli jäänyt kaupunkiin tarkkailemaan tilanetta. sly heilautti pian päivän lehden auki. sen etusivulla oli juttu heidän keikoistaan. Bently puhui juuri Pandakunkun kanssa videokameran kautta ja Murray ajoi. Sly siemaisi limsaa ja siirsi katseensa seuraavaan etusivun juttuun. otsikko hehkutti kahdesta karanneesta lapsesta jotka haluttiin elävänä takaisin. heistä tarjottiin jopa palkkiota. siinä oli myös juttu jostain pienestä vauvasta joka oli siepattu ja siitä vaadititin isoja lunnaita. sly hymyili ja siirsi katseensa takaisin kadonneisiin lapsiin. hännen aivojansa kilkutti jokin kello. Kuvat olivat todella tutun näköisiä. "Bently?" Sly huikkasi ja taittoi lehden kulman katsoakaseen suoraan ystäväänsä. Pandakunkku rapsutti päätään monitorissa ja katsoi slyta. Bently kääntyi tuolisssaan ympäri. "Hm?mitä nyt sly?" tämä kysyi ja asetti kätensä pyörätuolin käsinojille.
Sly nakkasi lehden tuolle. "Viitsikö kenties selvittää, keitä nuo lapset on?" sly kysäisi ja Bently avasi aukeman. hetken kuluttua kuului vastaus jota säesti pandakunkun hämmentynyt änähdys. " Shynia Ja Ryko. viisitoista - karanneita." Bently sanoi ja avasi nopeasti koneensa. hetken sitä näpyteltyäänsä Bentlyn ilme muuttui. "En.. en voi uskoa tätä!" hän parkaisi ja pandakunkku yritti tiirailla bentlyn olan ylitse. Slöy nousi paremmin istumaan ja tuijotti Bentlyä. Murray kääntyi oikealle, ja pysäytti auton hetkeksi.
"Sly! usko pois! et halua heidän jäävän kiinni!" bently älisi ja sly loikaksi ystävänsä luokse. hänen silmänsä hakeutuivat kuviin ja nimiin. "Shynia (Cooper) Fox? Ryko (Cooper) Fox? Vanhemmat Carmelita?! Minä?! KUKA on Aran?!" sly tuijotti silmät suurina tietokoneen ruutua. Murray könysi taakse ja työnsi itsekkin päänsä ähelle tietokoneen ruutua. Nyt Sly viimein tunnisti lapset. "Miksi he ovat karanneet?" sly kysyi hämmentyneempänä. Pandakunkku rykäisi. "minä kuulin että he pakenivat sosiaalivirastoa - tai eivät oikeastaan sitä - vaan Glaun-clania." Sly vilkaisi pandakunkkua. hänen häntänsä nyki ja korvat painuivat luimuun. "Glaun-clania? sitä pahamaineista Gansteri porukkaa joka tekee kokeita lapsilla? MITÄ carmelitalle on käynyt?" sy kysyi mutta Bently oli ollut askeleen edellä. "Kuollut - myrkytetty, ja hänellä oli kolmaskin lapsi , lähes vasta syntynyt.. noin muutaman tunnin ikäinen, jonka Aran ieppasi ja katosi, hänen epäilläänjo kuoleen. Aran oli Carmelitan uusin mies." tämä sanoi ja naputteli kiireesti koodeja koneelle. "AHAA! Shynia ja Ryko ovat valkovvenäjällä - sain lentokone tiedot. saapuivat Minskiin aamuyöstä." Bently sanoi. Sy tuijotti tietoja hämmentyneenä ja istahti alas. "Takaisin ei voida mennä." bently sanoi, ja Murray jtakoi ajamista. Slyn päässä pyöri.
Shynia & RykoShynia istahti erään kujan puulaatikolle. Ryko kurkisti arovasti kujansuulta kadulle, ja tuli hetken kuluttua takaisin. "ollaan etsitty ja kyselty jo kolme tuntia. Ei tämä hyödytä." hän kuiskasi ja nojasi päänsä seinään. "kyllä varmasti! jonkun täytyy tietää edes jotain!" Shynia sihahti ja huokaisi. he olivat luopuneet oikesta nimsitään ja liikkuivat kujilla. lehde t toitottivat heidän katoamistaan. Ryko huokaisi ja vilkaisi reppuaan. "Bren täytyy pelastaa." Hän sanoi ja hieraisi otsaansa. shynia huokaisi ääneen ja kohotti hiukan päätään. "niinniin. mutta millä rahalla? meillä ei ole sellaista summaa, ja me ei voida mennä ilman slyta sinne. tiedät kyllä." Shynia huitaisi ilmaan ja kaivoi taskustaan lehdestä repäisemänsä kuvan. hän loikkasi alas laatikolta ja napapsi eppunsa mukaan. Ryko änähti ja juoksi tämän perään ja heilauttaen oman reppunsa selkäänsä. He kolusivat jälleen pitkän ajan kujia, ja löytivät vanhuksia. Vaikka he joakiselta kysyivt, se ei tuottanut tulosta.
päivä laski viimein mailleen, ja ryko alkoi valittaa ilman viileydestä. he olivat molemmat lopenuupuneita ja nälissään, mutta he eivät uskaltaneet mennä hotelliin. niinpä lapset pysyivät liikkeessä ja loikkivat katoilta katoilta katoille silloin tällöin he olivat näkevinään jonkun seuraamassa heitä, mutta jos he katsoivat tarkemmin, harha katosi.
Shynia seisoskeli jonkin puulavan alla, jossa oli runsaasti tilaa. se tarjosi väliaikaisen suojan sateelta, joka oli yltynyt aamunsarastaessa. Ryko istuskeli hiljaisuudessa lavan nurkassa ja nojasi sen seinään. niin - se oli pieni kolo lavojen sisällä. shynia alkoi kävellä ympyrää ja tutkiskeli soraa hänen allaan. nälkä nakersi jälleen hänen vatsaansa ja väsymyspainoi niskaa. mikäli hän ei pysynyt liikeessä, hän sattaisi nukahtaa - se tuntui pelottavalta ajatukselta. Ryko katseli edestakaisin ravaavaa tyttöä, ja hieraisi vatsaansa. yöllä häneen oli iskenyt kamala päänsärky, mutta se oli mennyt jo ohi. jäljellä oli vain orastava jomotus. Matka valkovenäjälle oli sujunut turhankin helposti, mutta itse täällä oli pelkkää piilottelemista, ja juoksemista. hän mietti koulua, ja kaikkia tekemättä jääneitä pilojaan. Shyniaa varmasti ketutti joutua pakosalle, siitä Ryko oli varma. toisaalta tyttö otti tämän todella vakavasti, ja tuntui ohjaavan häntä kuin jotakin apinaa. Rykoa se ei haitannut. hän ei ollut yhtä tarkkasilmäinen ja nopea älyinen.
Heidän siteensä ei ollut samanlainen kuin muiden sisarusten. se oli jotain syvällisempää, melkein käsinkosketeltavissa. He olivat kasvaneet yhteen, ja kun Aran olia stunut kuviohin ja laittanut jheille tietyt säännöt, pakottanutheidät samana huoneeseen, ärissyt ja osoittanut paikkansa, oli lasten side vain syventynyt entistä enemmän. se oli ollut ensimmäine kerta kun he oikeasti juonivat tiensä ulos talosta, ja rikkoivat kymmeniä heille asetettuja sääntöjä.
Muisto toi hymyn pojan huulille, mutta samalla kirpaisi syvältä. Myöhemmin he olivat alkaneet tottua Aranin läsnäoloon, ja luottaneet tämän pätevyyteen. Koskaan he eivät kuitenkaan olleet saaneet sellaista rakkautta kuin Slylta. Ryko huokaisi hiljaa. katsoi jälleen edes takaisin ravaavaa siskoaan. sade hiipui tihkuksi, ja pilvet alkoivat repeillä hiukan.Ryko vilkaisi ulos ja hymyili lisää. Shynia pysähtyi, ja hiersisi itsekkin vatsaansa. "Ei auta - tarvitsemme ruokaa."
niin kaksoset hiipivät ensimäsielle avonaiselle kojulle ja maksoivat hampurilaiset käteisellä. he eivät uskaltaneet käyttää enää korttejaan, sillä epäilys tarkkailusta nousi heidän aivoihinsa. ,lapset kiiruhtivat kujalle syömään rasvaisen aamisensa. Äkkiä shynia havaitsi liikettä silmänurkasstaan ja käänsi salamana päänsä vasemalle. varjoista kimalsivat kaksi silmää, ja pian jokin olento syöksyi katolle. Shynia tunki loput hampurilaisestaan suuhunsa ja syöksyi itsekkin katolle. Tässä vaiheessa hahmo oli toisella puolella kattoa. Ryko loikaksi hänen viereensäjuuri kun shynia pinakaisi nopeaan juoskuun hahmon perään.
hän loikaksi lipputangon päälle, ja ponnisti toiselle katolle. hahmo kiipesi putkea pitkin ylemäs ja shynia takertui smaiseen putkeen hetkessä. Ryko seurasi aivan kintereillä. hahmo rääkäisi ja katosi katolle. shynia kipusi itsekkin katolle, ja näki hahmon tasapainottelevan katonreunalla. hän syöksyi tähän kiinni, ja veti tämän pois sen reunala. shynia painoi hahmon kattoa vasten ja taittoi tämän kädet selän taakse. "kuka olet?!" Hän ärisi. olen mumisi jotain rimpuili hiukan. Ryko pääsi istekkin viimein katolle. "poista naamio." shynia sihahti ja piteli heidän kokoisestaan hahmosta kiinni. kun naamio oli riisuttu, olento hokaisi raskaasti. Olento oli poika, ja susi. sen häntä heilahti ja korvat nykivät. niskassa oli pieni arpi, joka kieli ninjakoulutuksesta. " oops.. " tyttö ehti sanoa, kun poika heitti hänet päin savupiippua. ryko nappasi kuitenkin tätä poliisi otteella, ja painoi uudestaan hänet maahan. "Ry.. Remi!" shynia älähti ja oli vähällä paljastaa veljensä. naamio, joka osoittautui huiviksi, oli mustaa ja kevyttä. Shynia tunnisti sen intiassa tehdyksi.
hän näki uudelleen liikettä silmäkulmastaan ja nappasi jotakuta salamannopeati kädestä ja heitti kauemmas. se oli myös Ninja. "Remi.. tota.. mitenhän tän nyt sanois?" ryko katsoi hämmentyneenä siskoaan.sitten hänen silmänsä hakeutuivat pojan niskaan, joka rimpuili ja vääntelehti hänen allaan. "uppsita leijaa." Ryko änähti ja heilautti hänttäänsä. äkkiä hän tunsi jonkun hännän kiertyvän oman jalkansa ympärille. Ryko tallasi nopeasti samalla jalalla tämän hännän päälle ja poika hänen allaan rääkäisi. häntä poistui ja heilahti vahingoittuneena. "päästä irti!" toinen Ninja ärähti. shynia kiiruhti Rykon ja ilmiselvästi naispuolisen nainja väliin sähähtäen. "Ryko, päästä se. kohta tänne alkaa satelemaan ninjoja. eihän me sitä haluta. eihän?" Shynia kuiskasi poajlle jonka naama venähti ja hän vilkuili ympärilleen. "hmh. Mutmut.. toihan.. vakoili.." Ryko änkytti äkki. hänen otteensa tiukkeni pojan ranteiden ympärillä. "Päästä se nyt vaan. tai oot kohta pulikoimassa joessa." shynia tuhahti vähän kovempaa Ryko nurisi ja vänkäsi hetken vielä vatsaan mutta kun katolle tipahti lisää ninjoja, shynia lämäytti häntä takaraivoon ja osoitti ärtyneenä Ninjaa rykon alla.
Susi poika heilautti hämmentyneenä häntäänsä. äkkiä kuului ärähdys ja shynia känätyi nopeasti ympäri. joku juoksi häntä kohti. Ninjalla oli kädessään jonkinlainen tikari. shynia älähti, ja tönäisi Rykon sivuun. hän itse syöksähti miehen jalkoihin. mies kompastui, ja lensi yli akton. kuului molskahdus. Ryko jupisi ja viimein ote suden ranteiden ympärillä heltyi. Poika poistui vikkelsäti Rykon alta janappasi muutaman heittotähden käteensä. shynia otti hiukan varoittavan askleen rykon suuntaan. Tämä katsoi siskoaan niin hämmentyneenä, että oli unohtaa ninjat. niitä tipahteli jo useampia. Shynia kohautti äkkiä olkiaan. "hyh, on rumaa vakoilla - kai sä sen nyt tiiät?" Shynia heilautti häntäänsä ja vilkaisi nenänvarttansa pitkin poikaa. susi naurahti ja sitoi uuden huivin kasvoilleen. "Niinkö? etkö tiennyt että naamion vieminen ninjalta on 'rikos'?" Susi letkautti huvittuneena takaisin. "Mitä? pari poliisi lisää perään? ei maksa vaivaa." Ryko tuhahti virnistäen. shynia tallasi pojan jalalle. "Anna kun mä puhun." Tyttö kuiskasi. Ryko kohautti olkiaan.
"ha! ei, ei poliiseja. Vaan meidät." Susi väläytti äksiti hymyn. Shynian sydän löi nopeammin. Rykokin tajusi äkisti, että he eivät tästä helposti selviäsi. "No? Nyljetäänkö vai hukutetaanko?" Joku toinen nauroi joukosta. shynia väläytti äkisti pirullsien hymyn. Ninjat liikahtivat hermostuneest ja susi luimaisi korviaan. " Nyljetään. Paljon kivempaa." Kuului susitytön huudahdus. Ninjat nauroivat ja hynia nosti tyynesti kätensä pystyyn. "Hauskempaahan se olis jo toi .." hän osoitti susipoikaa ivallsiesti. "..YRITTÄIS nylkeä " Susipoika iikahti ärtyneenä. "Miten niin yrittäisin?" tämä sanoi. ninjat pysähtyivät ja vilkaisivat Shyniaa. "Oliko se haaste?!" poika ärähti ja käveli lähemmäs. heittotähti käsi vapii raivosta. Shynia väläytti ivallisen hymyn. Ryko katsoi sisartaan hämmentyneenä. susipoika kähisi jotain ihmeellsitä ja ninjat hänen takanaan perääntyivät hiukan.
"hmm.. entä jos oli?" Ryko kysyi äkisti. Shynia irvisti ja tallasi taas pojan jalalle. Ryko irvisti itskkin ja pomppi hetken aikaa yhdellä jallalla. susipoika väräytti korviaan. "Ekaks, jotta sä voit nylkeä meidät, sun tarttee saaha meidät kiinni. tokaks, jos sä et saa, sä unohdat sen että sulta riisuttiin naamio. kolmanneks, sä ja sun kaveris tai kiltas mikä lie, kerrotte, missä viimeks näitte Sly Cooperin, missä se oli, ja mitä se on tehny." Shynia nosti kolme sormea ylös. ja väläytti hymyn. Poika heilautti häntäänsä ja vilkaisi selvästi mestariansa. tämä naurahti. "Tyttö ei tidä mihin ryhtyy - hyvä on, jos onnistutte, me täytämme ehdot." Mestari naurahti uudelleen. "Mutta msitä tiedät, että me tiedämme jotain Sly Cooperista?"
tämä kysäisi Shynia väläytti jälleen hymyn. "Olen kuullut huhuja." tyttö virnisti. Rykon tajuntaan oli sikenyt viimein tytön suunnitelma. hän tais iis he kisaisivat eloonjäämisestään. Ryko virnisti, ja heilautti tyynesti häntäänsä. Susipoika uokaisi. "Harmi, olet niin viehättävä - olisin mielusuti tutustnut sinuun enemmän. Juokse." Poika sihahti ja syöksyi tytön kimppuun. shynia tuhahti ja väisti hyökkäyksen helposti. ryko loikkasi jollekin köydelle ja juoksi sitä pitkin toiselle katolle Shynia härnäsi hetken aikaa ninjaa kunnes naurahtaen syöksähti tiehensä. susipoika säntäsi hänen peräänsä. " kellotornille jo pääset, olet voittanut!" Mestari huusi tytön perään. Ryko pomppi susipojan perässä. hetken kuluttua hän havaitsi jonkun hänen perässään, joten hän vaihtoikin äkisti reittiä. se toinen, susityttö oli hänen perässään.
Shynia loikaksi vaakasuoralle tangolle, ja ponakaisi köyttä khoti. hänen altaan ajoi tuhansia autoja. nopeasti oli shynia päässyt toiselle katolle. Kellotorni siinsi h'nen edessään, mutta oli vielä kaukana. hän kuuli kuinka susipoika laskeutui katolle hänen taakseen. shynia ei vilkaissut taakseen. hän loikaksi ja heitti voltin ilmassa ja laskeutui jälleen toiselle katolle. hetkessä jo jouksi pitkin köyttä. hän hyppäsi sivuttain voltin ja laskeutui toiselle köydelle, joka kulki hänen vieressään. susipoika tuhahti ja katkaisi narun. shynia älähti ja tipahti. hänen kätensä kuitenkin takertuivat vaakasuoraan lipputankoon. susipoika laskeutui samaiselle katolle, ja näki shynian hielautatvan istensä helposi seisomaan tangolle.
shynia hengitti raskaati. äskeinen pudotus oli saanut hänet hiukan vapisemaan. "Säännöistä ei sovittu." poika sanoi ja heilautti häntäänsä. "kiinni jäit." poiak sanoi. "Enpäs. Et ole vielä täällä." Shynia hymyili ja vilkaisi patsasta. se esitti jotain lintua. kun poika syöksyi hänen kimppuunsa, hän loikaksi ja laskeutui spiraalina sen nokan kärkeen. hän jatkoi matkaansa, ja kipusi kiireesti korkeammalle ja juoksi taas köyttäpitkin. poikaseurasi jlleen. juri kun hän oli katkaissut taas köyden, shynia hyppäsi toisen pätsaan päälle. hän loikaksi ja tarttui putkeen. ripeästi kivuten hän pääsi taas lähemmäksi kellotornia. Mutta nyt tien kataisikin pari ninjaa - jtoka hän jopa tunnisti susipojan joukkoisi. shynia huokaisi ja syöksyi meisten jalkojen läpi ja jatkoi matkaansa.
Ryko heilutti itsensä köydellä kellotornin juurelle. Tyttö hänen takanaan rääkäisi ja laskeutui hänen viereensä. Melko hyvin, amatööri. Mistä olet oppinut liikkumaan noin? " Susi tyttö tuhahti ja heilautti häntäänsä. Mestari askelsi kellotornin kulmalta ja vilkaisi nopeasti paikalla olijat. "Se kelkee suvussa. Shy.. saapuu ihan kohta. " Ryko väläytti tyytyväisen hymyn. slaa hän kuitenkin irvisti. siskonsa valenimen hän oli jo unohtanut."niinhän sinä luulet." Susi tyttö snaoi. "Kukaan ei pakane veljeäni. ei kukaan!"
Shynia loikkasi ketjulle. sen kylmyys iski hänen jalkoihinsa. hänen hengityksensä alkoi vaihtua jo puuskutukseksi mutta aikaa ei ollut lepäämiseen. kellotorni häämötti jo, ja susipoika alkoi kiristää tahtia. shynia takertui köyteen ja heileutti itsensä kaaressa toiselle katolle. hän näki jo kaukaa Rykon ja susitytön, sekä hänen mestarinsa. hän ei antanut helpotukselle tilaa, vaan pakotti jalkansa askelluksen pidemmäksi. hetkessä tyttö juoksi lailla tuulen, ja liukui liukasta putkea pitkin alas. hän juoksi ja väisti helposti heittotähden. shynia hymähti, ja heitti arabialaisen voltin, sillä hänen eteensä asettui pari ninjaa. Mestarin suu loksahti auki ja susitytön ilme muuttui järkyttyneeksi. ryko hihkaisi ilosta. shynia laskeutui kevyesti veljensä viereen ja kosketti kellotornia. ryko toimi kiireellä samoin. Susipoika rääkäisi raivostuneena, ja jäi kahden sentin päähän tytöstä. Shynia räpäytti silmiään.hänen rintakehänsä kohoili kiivaasti.
"Ei ole reilua!" Susi tyttö ärisi. sade alkoi yltyä uudelleen. Ryko ynähti ja nosti hupun päänsä suojaksi, kun pisarat ropisivat alas. "hävisit." Shynia puuskahti. susipoika tuijotti kiinnostunein silmin tyttöä. Mestari taputti innostuneena käsiään. "Ensimmäiset!" joku huudahti ninjojen joukosta. Ryko vilkaisi kiivaasti hengitävää siskoaan,ja susipoikaa. häntä ärsytti heidän kahden lähesyytensä, ja hän työnsi kätensä heidän väliinsä. "mistä opit liikkumaan noin?" susipoika kysyi ja Ryko tuhahti. "Se kulkee suvussa." hän ja shynia tuhahtivat yhteen ääneen. " mikä suku?" Mestari kysäisi kiinnsotuneena. kaksoset katsoivat säikähtäneinä toisiaan."tota nooiin.. Jospa hoidettaisiin se vika ehto ohi. ala laulaa." Ryko rykäisi ja shynia hymyili häiriintyneenä. susipoika nappasi äkisti tyttöä kädestä, ja veti lähelleen. "Ei täällä." hän sanoi. "Irti!" shynia ärähti, ja tallasi pojan varpaille. susipoika ärähti ja hieraisi varpaitaan.
lopulta he seurasivat vapain käsin ja jaloin ninjoja. yhdessä vaiheessa heidän silmänsä kuitenkin peitettiin. se ei tuntunut haittaavan heitä ollenkaan. kun he lopulta pääsivät sisään kuivaan ja lämpimään siteet poistettin. pari ninjaa katseli heitä valppaasti, ja vilkaisivat piakisesti toisiaan. heidät saatettiin sohville aivan takan lähelle. Ninjojen Mestari istahti rennosti heitä vastapäätä. "Noniin - vastaan kysymyksiinne." mestari hymyili. "Mutta ensin halauaisin tietää teidän nimet. Oikeat nimet." Mestari hymyili hiukan. shynian häntä alkoi nykiä kuin hermostuneella kissalla ja hän laski kätensä sen päälle. "Miksi?" Ryko kysäisi hetken kuluttua. Shynia läimäisi tätä samontein takaraivoon. "Eiei! se oli hyvä kysymys! älä rankaise alaistasi.." Mestari älähti. mutta shynia keskeytti. "Alaistani? hän on Veljeni." Shynia sanoi äkisti ja nosti korvansa pystympään."..eh.. veljeäsi moisesta kysymyksestä." mestari korjasi hiukan sanojaan.
susipoika istahti sohvan käsinojalle. ja vilkaisi mestariaan. "koska tiedämme teidän valehtelevan nimenne. ja haluamme tietää, miksi?" Lopulta susipoika sanoi. "Valehtelet." Ryko tuhahti. hän tunnistaisi valehtelijan missä tahansa, miten tahansa.susipoika ei reagoinut Rykon virkkeeseen mitenkään. shynia alkoi äkisti kadehtia häntä, sillä hän ei olisi kyennyt siihen. Mestari huokaisi ja lätkäisi pöydälle päivän lehden. shynia liikahteli äkisti hermostuneesti. Mesatri hymyili. "Rauhassa, me emme tee yhteistyötä poliisien kanssa." mestari hymyili.
"jos kerran tiedätte, miksi kysytte?" shynia kysäisi äkisti. hänen häntänsä nyki taas, mutta ennen kuni hän ehti laskea omaa kättää sen päälle, hän tunsi susipojan laskevan kätensä sen päälle. hän nykäisi hännän pois. susipoika hymyili. "olisi hyvä varmistaa." Mestari hymyili ja vilkaisi naista joka toi teetä. he saivat kupit käsiinsä, ja herkullinen tuoksu täytti huoneen. Ryko olijo siemaisemasa, mutta shynia tallasi hänen jalaleen. Ryko läikytti teetä syliinsä. shynia laski hymyillen kupin käsistän ja rykäisi. hän ei vieläkään luottanut ninjoihin. susipoika heilautti häntäänsä ja tutkaili shynian kasvoja. "hmm.." Mestari sanoi aj vilkaisi liikahtanutta susipoikaa. tämä kääntyi tytön puoleen ja loi taas kiinnsotuneen katseen. sitten tämä ojensikin kätensä. " reda." poika sanoi ja odotti tytön tarttuvan häntä kädestä mutta tämä vain katsoi redaa hetken silmiin, kunnes nyökkäsi ja känätyi taas mestariin päin.
"Sly cooper on lähtenyt kaupungista." Tämä sanoi äkisti. reda laskeutui istumaan lähemmsä tyttöä ja katseli tätä tarkkaavaisin silmin. "Lähtenyt?" Ryko älähti. Reda siirsi katseens anyt poikaan. "eilen aamulla. hän ja hänen jenginsö pakenivat, mutta jättivät naisen jälkeensä. Penelope nimeltään. haluatteko tavata hänet?" Mestari kysyi ja vilkaisi ovea. joku ninja kävi kohteliaasti koputtamassa siihen ja hetken kuluttua esiin astui kaniini nainen. penelope katsoi Mestaria ja siirsi katseensa lapsiin. hän päästi huudahduksen ja jäi niille sijoilleen. mestari väläytti tälle lämpimän hymyn. "me otimme hänet siipiemme suojaan, sillä Sly ja hänen jenginsä teki meille palveluksen. " Reda sanoi ja siirtyi vielä lähemmäksi tyttöä.
"Mutta miksi te haluatte hänestä tietää?" mestari noajutui eteen päin. penelope astui tulen kajoon. Shynian silmät hakeutuivat hänen silmiinsä, ja lopulta tyttö käänsi päänsä veljeänsä kasvoihin. he katsoivat pitkään toisiaan ja huokaisivat. penelope ehti kuitenkin ensin. "Sly on heidän isänsä."
Luku IIIShynia nosti korvansa hetkessä psytyyn ja ryko liikahti. #Miten hän tietää?# Shynia ajatteli hämmentyneenä.Reda hivuttautui nyt ihan muutaman millin päähän hänestä. hän kiehtoi tyttö edelleen, ja hänen huomattava asemansa veljeensä. Ninja perheissä sisaret olivat hiukan matalemalla kuin pojat, mutta nyt hän näki ensimäistä kertaa sisarukset, jossa sisko oli ylimäisenä. kai se johtui siitä, että Shynia oli harkitsevaisempi kuin tohelo veljensä. vaikkakin epäileväisempi. penelope tuli lähemmsä. "uskomatonta.. ihan oikeasti! en kuvitellut teidän olevan täällä!" penelope istahti Mestarin viereen. kumpikaan lapsista ei saanut sanaa suustaan. Shynia heilautti häntäänsä ja työnsi sillä Redaa kauemmaksi.
"puhuin vasta vähän aikaa sitten Bentlyn kanssa! he sanoivat teidän olevan Minskissä. miten te pääsitte tänne huomaamatta?" Penelope puhua sönkötti yhteen putkeen. mestari hymyili ja laksi kätensä anisen olkapäille. "käteisellä." Ryko sanoi hetken päästä väreilevällä äänellä. "Niin tietysti! olinpa hölmö!" Penelope puhui nopeasti ja hymyili. Mestari nauroi Shynian järkyttyneelle ilmeelle. Reda pyrki vieläkin lähemmäksi ja hän mutisi Ninjojen kielell tälle. reda katsoi mestariaan ptikään kunnes istuutui normaalisti. "minun on kerrottava heille! ette saa jäädä kiinni! Glaun-clan haluaa teidät! .." Shynia nytkähti aj rivisti. niimpä, Glaun-clan. "Mihin ne meni?" shynia kysäisi äkisti. Penelope hiljeni "miten niin?"
shynia huokaisi ja kertoi juurta jaksain ko tarinan ja ryko lisäili aina väliin jotain. penelopen ilme vaihtui järkyttyneeksi, kun hän kertoi että Glaun-clan oli napannut brenin, heidän velipuolensa, ja Kuinka aran oli myrkyttänyt Carmelitan, sitten heidän pakonsa, yksinkertaisen tekeytymisen mummoksi, ja livahtamisen passintarkastuksista tlematta nähdyksi, ja kaiken heidän kokemansa kuultuaan. eniten häntä kismitti suuri lunansvaatimus, jonka Ryko vahingossa lipsautti. shynia ei iskenytkään hnätä tällä kertaa takaraivoon, kuten poika odotti, ja varautui.shynia tuijotti nyt Redaa, joka tuli taas lähemmäksi, kuin suojellakseen. penelope puhui kiivaasti Mestarin kanssa. "he lähtivät Kiinaan Pandakunkun luokse." Mestari lopulta sanoi. "matkalla he hakevat Dimitrin, sekä Gurun. Voimme mennä Pandakunkun luoske jo odottamaan."
Mesatri sanoi ja viittoi sohvilla istujia. "mutta mestari!" Reda sanoi järkyttyneenä. lähtisikö tämäkin mukaan? Shynia heilautti hämmentyneneä häntäänsä. "Ei muttia. heit aamun sarastaessa - voitte yöpyä täällä.. jos luoatte meihin tarpeaksi." Mestari sanoi ja nousi ylös. Mnei hetki kun Ryko katseli shyniaa, ja tyttö punnitsi asiota. lopulta hänkin nousi ylös, mutta huokaisten. penelope kirkaisi iloisena. "menen kertomaan heti Slylle!" Penelope raahasi lapset mukanaan jotka vilkaisivat epäilevästi toisaan.
Kun penelope otti yhteyttä Bentlyyn ja kertoi uutiset, sly sieppasi kameran itselleen ja vaati saada nähdä lapsensa. Penelope naurahti ja käänsi kameran lapsiin päin, jotka vilahtivat piiloon, joten sly näki vain hännän päät. hetken maanittelun jälkeen Shynia susotui astumaan näkökenttään, ja istahti Penelopen viereen. rykon korvat tulivat näkyviin ja pian hänen kasvonsakkin näkyivät. Sly hymyili ja katsoi pitkään Shynian kasvoja. sitten hän siirsi katseensa Rykoon, ja tarkkaili näitä hetken. Shynia kallisti hiukan päätään, mutta ei sanonut mitään. Penelope kertoi, mitä he aikoivat, ja kertoi samalla koko tarinan tälle. Sly ärähti raivosta ja mulkoili lapsia, jotka välttivät hänen katseensa He selittivät piakisesti mutta sly huokaisi. "Tajuan kyllä." tämä sanoi shynia napsautti suunsa kiinni ja käänsi häpeissään päänsä pois. sitten hän irvisti ja katosi kuvaruudusta. Sly hämmentyi, kun Rykokin katosi.
"tavataan Pandakunkun luona." Sly sanoi ja ojensi kameran takaisin Bentlylle. hän ja penelope keskustelivat vielä hetken aikaa keskenään, kunnes Penelope sammutti koneen ja nousi ylös. hän vilkaisi lapsia jotka tuijottivat eri suuntiin ja purivat huuliaan.
Reda tuli heidän luokseen kun he istuskelivat jollakin sohvalla keskustelemassa keskenään. Tämä kantoi kahta mustaa huivia käsissään, ja kietaisi toisen niistä nopeasti Tytön kaulaan. Shynia säpsähti ja nykäisi huivin vikkelästi kaulastaan. Reda naurahti ja ojensi pojalle toisen. Lapset vilkaisivat toisiaan hämmentyneinä. "mestari sano et teillä voi tulla noille käyttöä. " poika nauroi ja istahti istumaan sohvan käsinojalle. Shynia pyöritteli huivia kädessään, ja heilautti häntäänsä. hän kietaisi sen kaulaansa ja hetken väkerrettyänsä hän nosti sen huppuna päähänsä. sitten hän näytti kieltä veljelleen, jonka suu loksahti auki.
Reda nauroi ja riisui naamionsa ja silitti tytön päätä. kun shynia käänsi päänsä, myös Redan suu loksahti auki. "Se sopii sulle noin." Shynia naurahti ja riisui nopealla liikkeellä hupun päästään. "Olo on kuin Intialaisella Leskellä." Ryko tukahdutti tirskahduksensa ja puri nyrkkiään. mestari käveli kulman ympäri ja naurahti lapsille. Susityttö, joka oli paljastunut Akeniksi, mulkaisi veljeään hiukan. Mestari naurahti taas ja nosti Shynian 'hupun' tämän päähän. "Argh!" hän älähti ja nyki hupun kiireesti päästään. kaikki paikalla olijat nauroivat. "Ei oo hauskaa." shynia mutisi.
kun aamu valkeni, he kipusivat junaan. sen matka kulki läpi euroopan, ja aina meren ali kiinaan. He istuivat jossain juna vaunussa ja katselivat ikkunasta ohitse kiitäviä maisemia. matkasta tulisi todella pitkä, ja kaiken hyväksi, he sattuivat matkustamaan jäniksinä. reda istui Shynian vieressä, ja pureskeli jotain lehteä.Ryko piilotteli lehden takana. shynia napsutteli sormiaan tylsistyneenä ja vilkaisi pariin otteeseen ympärilleen. hän oli nostanut 'hupun päähänsä- sillä vaunuissa kierteli pari poliisia. "Noista ei pääse millään eroon." Shynia huokaisi ja vilkaisi edessään istuvaan penelopea.
Kului kolme päivää, ja juna teki ensimäsen pysähdyksensä.se tankkasi ja valmistautui meren alitukseen. meni viisi minuuttia ja juna lähti taas liikkeelle. Ohjaaja kuulutti äkisti tarkastuskierroksesta. Shynia nousi hetkessä seisomaan, ja Reda loikkasi hattuhyllylle ja ryko heitti lehden pöydälle, Penelope ryntäsi kohti toista vaunu osastoa. Kaikki osaston ninjat vetäisivät maskinsa takaisin ja katosivat kukin minne sattui. shynia säntäsi penlopen perään, veti huivin pois ja piilotti sen taskuusna. Ryko toimi samoin ja irvisti. "me mennään kohta MEREN alle! jos me joudutaan vaihtamaan osastoa uimalla.." tämä kirosi, ja kuuli takaataan polisiien ääniä. he vetivät huppariensa huput päähän ja astuivat täpötäyteen osastoon.
vanhukset katselivat heitä hämmentyneinä. he asettuivat seisomaan ovien viereen piiloon poliiseilta. kun ne tulivat, he livahtivat näiden ohitse. jokin vanha mummo huusi heidän peräänsä, ja poliisit tunnistivat heidät. Shynia pinkoi osaston lävitse ja toiseen osastoon. poliisit jotka nyt jahtasivat heitä, kuuluttivat löytäneensä karkurit. he saivat vastaan lisää poliiseja, ja juna syöksähti tunneliin. shynia loikkasi parin poliisin ylitse, ja kamppasi nämä, ja ryko pääsi läpi. he säntäsivät eteenpäin, ja näkivät varasto vaunun. ryko pinkaisi tytön ohitse, ja shynia huokaisi. hän pysähtyi ja känätyi kannoillaan. hän otti tukevan haaraasennon ja musiteli pikaisesti itsepuolustuksen liikkeet. "Vauhtia sen oven kanssa!" hän ärjäisi taakseen kun Ryko tiirikoi lukkoa auki. juuri kun poliisit olivat saamassa heitä kiinni, Reda loikkasi varjoista esiin. "Minä suojelen sinua!" hän huusi ja iski yhdeltä poliisilta nenän aivoihin. "Mitä?!" shynia älähti ja irvisti. Poika vetäisi katanansa esiin, ja silppusi yhden miehen palasiksi. sitten hän syööksyi näiden kimppuun ja pakotti heidät takaisin toiseen osastoon, ja lukitsi oven. sitten hän palasi shynian luokse.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi. shynian suu oli loksahtanut auki, ja hän sulki sen kiireesti. "olen." shynia vastasi lyyesti ja keitoi taas huivin hupukseen. Reda läheni häntä, ja shynia perääntyi. lopulta kun hän ei voinut astua taaksepäin, hän veti nyrkkinsä taakse, ja iski poikaa otsaan. "Ai!" Reda lensi osaston toiseen päähän ja heitti pari volttia. shynia hieroi kättään. "outs." Reda Reda älähti kun osui selkä edellä osaston seinään. hän kompuroi pystyyn ja potkaisi varaston oven auki, jota Ryko edelleen tiirikoi auki. Rykon suu oli auki, kun hän astui sisään. shynia seurasi veljeään hieroen yhä kättään. Ninjat istuivat hajallaan heinäpaalien päällä ja vilkaisivat lapsia. Penelope huudahti ja halasi molempia.
"Laita ensi kerralla peukalo nyrkin sisään." Reda virnisti ja shynian teki mieli mottaista tätä uudestaan. "Mikä ihme lähentely vimma sulla on?!" Shynia ärähti ja luimisti korviaan. Mestari nauroi kulmauksessaan. "Ei naurata!" Shynia ärähti ja marssi raivoissan veljensä viereen.
juna alkoi nousta hitaasti ylös päin. pian tunneli loppui, ja juna hidasti vauhtia. "Meidän pitää varautua poliisi vastaan ottoon. " Mestari sanoi ja vetäisi huivin kasvojensa eteen. Shynia nosti nopeasti hupun päähänsä, ja astui ovi aukon sivuun. joku ninjoista hivutti oven auki, ja he näkivät ensimäiseksi aranin ja poliiseja. "PAIKOILANNE!" Poliisipäälikkö huusi. Ryko ärähti kun näki Aranin ja syöksyi tämän kimppuun mutta shynia otti tästä kiinni. poika juoksi paikoillaan. "Päästä!" hän huusi ja heristeli nyrkkejään Aranille. "Murhaaja!" Ryko karjui. ja Aran nauroi. "Ryko! katolle! nyt!" Shynia huusi ja heitti veljensä junan katolle. tämä tömähti sille, ja ninjat kipusivat kiireesti perässä. reda vilkaisi tyttöä, joka seisoi tyynenä Aranin edessä. Aran nauroi edelleen ja kun hän lopetti, Shynia oli jo katolla. "Saasta! Et saa meitä glaun-clanille!" Shynia ärähti oktaavia korkeammalta. Mies vain tuhahti. "Saanpas! ja vien teidät sinne henkilökohtaisesti!" Aran huusi takaisin ja valmistautui hyppäämään "Ota ensin kiinni, köntys!" Shynia naurahti ja katosi Ninjojen perään samalla kun Aran laskeutui junan katolle. he jättivät miehen helpoti taakseen ja Ryko naurahti mutta irvisti. "Olisin lähettänyt sen miehen hautaan." hän mutisi ärtyneenä ku n he jatkoivat juoksemistaan."Ja hän olisi syönyt sinua päivällisellään." Shynia tuhahti ja loikkasi köydelle, jota pitkin katosi varjoihin.¨
Kohdattuaan Aranin, he tiesivät että matka ylös vuorille Pandakunkun luokse olisi entistäkin vaikeampaa. Heidän täytyisi kulkea jalan useita kilometrejä läpi sankan bambu metsikön. ja jatkuvasti matalaa profiilia pitäen. Shynia seurasi hiljaisena Akenia sen siimeksiin ja vilakisi hermostuneena veljeään. Kukaan ei teinnyt mitä tuleman piti, ja selviäsivätkö he edes vuorelle, nja myöhemmin, onnistuisivatko he pelastamaan Brenin? Entä Shynia ja Ryko? mitä heistä tulisi? varkaita vaiko kenties aivan jotain muuta? Shynia karkotti ajatukset päästään ja keskityi maastoon. se muuttui aina vain tieheämmäksi ja äänet tuntuivat hukkuvan bambujen huojuntaan, parin eläimen kimeisiin kirkaisuihin ja tuulen suhinaan. # Mitähän Sy meistäkin ajattelee?# hän ajatteli hermostuneena ja muisteli isänsä ilmettä, kun oli kuullut lasten paosta - ja Brenistä. Shyniaa hävetti heti kun hän ajatteli sitä, mutta enemmän häntä häiritsi veljensä vaarantaminen. He olivat tarponeet puolisentuntia metsikössä, kun he näkivät ensi vilauksen vuoresta. vauhti kiristyi, ja shynia joutui juoksemaan ninjojen perässä. äkisti hän pysähtyi ja nosti korvansa pystyyn. hän oli varmasti kuullut jotain. Shynia käänsi päänsä redan suuntaan, ja näki maahan piilotetut piikit, joihin poika juoksi. Shynia älähti ja loikkasi poiaa päin. juuri kun piikit nosuivat masta, shynia vetäisi Redan sivuun.- Ninjat jäykistyivät niille sijoilleen, ja Reda nousi seisomaan. Shynia suki itseään. "Oho." Reda sanoi hämmentyneneä, ja he jatkoivat kävellen, tutkien maaston tarkasti.
he etenivät hitaasti, mutta pian saapuivat vuorikylään. he astuivat ulos bambu metsästä, ja näkivät pari vartiaa käyskentelemässä ympäriinsä. kaupungilla käveli ihmisiä isoina ryhminä, ja joillakin oli ketjuja kaulassa. jokin vartia tuntui 'paimentavan' heitä eteenpäin. "Mitä ihmettä?" Penelope kurtisteli kulmiaan ja hyppäsi jonkin joustavan kankaan avulla katolle. Shynia kipusi itsekkin nopeasti sille, ja sai Redan viereensä. Ryko saapui vähän hitaammin ja tuijotti ihmisiä. "Onkohan pandakunkku jättänyt jotain kertomatta?" hän kysyi ja kallisti päätään.Penelope mutisi, että he saisivats en pian selville, ja hyppivät kattoja pitkin kohti Pandakunkun linnoitusta. he kiersivät vaitonaisina takaoven kautta sisään.Pandakunkku istui tuolissaan ärtyneenä, ja puhui alamaisilleen. "Näin ei voi jatkua! Glaun-clan alkaa käymään hermoihin. Mitä? onko täällä joku muukin?" hän ärähti ja nousi tuolistaan. hän kohtasi ninjojen katseet, ja sen jälkeen Penelopen. he halasivat. "Mitä ulkona tapahtuu?" Tämä kysyi. Shynia piilotteli sanattomana Redan takana. Ryko kurkkasi Mestarin taakaa, ja rapsutti korvaansa. "Glaun-clan! He tulivat tänne viime torstaina! melekin heti sen jälkeen kun olitte ilmoittaneet tulostanne, ja katkaisivat kaikki yhteydet! lisäksi he ottivat alamaisiani orjikseen, ja alkoivat pyörittää isoa öljytehdasta!" Pandakunkku selitti ja iski nyrkkinsä pöytään ja mulkoili kaikkia.
Shynia siirsi painonsa toiselle jalalle ja katseli penelopea ja Pandakunkkua hiljaisuuden vallitessa. Penelopen suu loksahti auki ja hän tuijoti Pandakunkkua silmiin. "Vain tässä talossa on vapaita ihmisiä jälellä. he eivät uskalla tulla." Pandakunkku sanoi ja viittasi kädellään alaisiaan jotka katselivat valppaina ninjoja. "Mutta mutta, sanoit tuovasi myös Slyn lapset mukanasi, Penelope ystäväiseni." tämä sanoi ja vilakisi Ninjojen suuntaan Penelope myönsi ja hymyili, sitten hän kääntyi ja viittoi lapsia luokseen, jotka eivät kyllä hievahtaneetkaan. Reda vilkaisi tyttöä ja virnisti. hän nappasi tätä ranteista ja heitti päänsä yli penelopen ja pandakunkun luokse. Shynai rääkäisi ja pamahti selälleen maahan. "senkin! tuo kostetaan!" Shynia räyhäsi ja sulki nopeasti suunsa. hän vilkaisi ylös päin ja näki Pandakunkun kasvojen piirtyvän hänen ylleen. Shynia inahti ja katosi tämän silmien edestä. hän nousi ylös ja suki itseään ja mulkoili murhaavasti Redaa joka rapsutteli päätään kasvoillaan omahyväinen virne. Pandaku
Aihe: It's half and one - Sly cooper (4) Pg 
Ke Helmi 03, 2010 2:35 am
