Full Of Life

NIMI: Full Of Life
suom: Täynnä elämää
aika: Joku
Paikka: Sarediana(haltia planeetta.), Pandora.
Aihe: Fantasia
Authors: Admin & ÄmByyY
Summary: "Siinä he meitä osoittivat aseillaan. meni neljä sekuntia, ja he kuolivat."
Juoni: Mitä tapahtuisi, jos Na'vit ja Haltiat kohtaisivat? mitä tahpuisi, jos Sarediana tuhottaisiin, ja haltiat siirtyisivät Pandoralle? Ja mitä tapahtuisi, Kun Derta uhkaisi tuhota Pandoran? olisiko haltioden ja Na'vien ystävyys tarpeen?
Pieni joukko haltiota kidnapataan ja kuskataan avaruuden halki aina pandoralle asti. alus joutuu tekemään pakko laskun, ja juuri kun haltiat ovat kanemassa, heidän vangitsejansa kuolevat - noin vain. Haltiat törmäävät Na'veihin, paikalliseen kansaan, ja lähtevät pelastamaan omaa kansaansa - palaten suruissaan ja raivoissaan takaisin. Derta uhkaa tuhota myös Pandoran, ja kiukustuneina jokainen käy taistoon.

---

Liáh


haltia nainen seisoskeli vaitonaisena metsän reunassa. Sarediana oli hänen kotinsa, ja lukuisien sukulaisten ja ystävien maailma. kauan he olivat joutuneet taistelemaan sen puolesta, ja tilanne kärjistyi edelleen. Se oli kuin tikittävä aikapommi, joka räjähtäisi hipaisustakin. pian joukko muita haltiota kerääntyi hänen taakseen. jossain ylä ilmoissa kuului kova ääninen kotkan rääkjäisy. Liáh säntäsi metsän rajasta, ja liukui kiven taakse piiloon. hän pysyi matalana kun vartia kulki ohi. piilosta toiseen vaihtamalla, nainen pääsi viholisen alueelle. Viisi muuta hatiaa tulivat kotvan kuluttua perässä, ja tiirikoivat lukot vikkelästi auki. Liáh hipaisi oikeassa reidessään olevaa Dérasia, asettaan, ja astui sisään hämärään huoneeseen. heid'n silmänissään se näytti valoisalta. Liáh kulki tietokoneen luokse ja hakkeroi sen nopeasti. fera, häntä nuorempi haltia nainen alkoi penkomaan tiedostoja, ja välitteli niitä 'päämajaan.'

kului tunti, ja lopulta Fera lopetti. Estel vilkaisi pikasesti ja varovasti ulos. sitten hän astui ulos ja asettui varjoon. Liáh seurasi hiirenm hiljaa tämän perässä. Koko operaation aikana, yksikään heistä ei puhunut haalaistuakaan sanaa, vaan suutsupussa hiipivät tiehensä. Oli vieläkin varhainen aamu, ja pihalla ei ollut paljolti liikettä. siksi varmaankaan kukaan ei osannut odottaa väijytystä. Ihmisiä hyppäsi kivien, puiden, laatikoiden ja koneiden takaa ladatuin asein. Liáh älähti, ja jännitti jousensa. Olivatko he kävelleet suoraan ansaan?

---

Eyne


Eyne tunsi ilmavirran vastassaan kiitäessään ilmojen halki. Ikranin suuret siivet olivat levittäytyneet sivuille, eikä Eynen tarvinnut muuta, kuin ajatella kännöstä vasemmalle, kun jo Ikran kääntyi sinne. Sitten tuntui, kuin aika olisi seisahtunut. Yläpuolelta kuului rääkäisy ja Eyne vilkaisi sinne, vaikka tiesi katsomattakin, mikä siellä odotti. »Toruk!» Eyne kiljahti ja hän ja Ikran kaarsivat suoraan alaspäin syöksyyn ja välttivät vain vaivoin Torukin hampaat.

Toruk oli ilmojen valtias, Ikramia suurempi, punakeltakirjava otus, jolla oli musti juovia. Sen hampaat olivat suuret ja terävät, niiden väliin ei kannattanut todellakaan joutua. Oksat tulivat vastaan, kun Eyne lensi viidakon sekaan. Ikram rääkäisi ja otti vauhtia voimakkaalla siiveniskulla. Se lensi matalan puun alitse, tarkoituksena harhauttaa Torukia, mutta suuri olento ei mennyt halpaan niin helposti, se lensi oksan yli ja syöksyi suoraan Ikramia kohti. Eyne käski sen nousta kohtisuoraan ylös, ja niin Ikran tekikin. Se syöksyi suoraan ylös, välttäen Torukin tappavat hampaat. Toruk rääkäisi harmissaan ja syöksyi Eynen perään. Nainen puri hammasta. Ikram syöksähteli kasvustossa vaarallisesti pakoon Torukia, mutta suurimmaksi osaksi oli kyse tuurista, että se vältti hampaat.

Eyne havaitsi edessään kahden puun muodostaman aukon. Se saattoi olla tarpeeksi suuri Ikramille ja hänelle, sen sivuilla kasvoi niin tiheää kasvustoa, ettei siitä päässyt. Toruk ei mahtuisi kolosta. Eynen ilme vaihtui päättäväiseksi, kun nainen käski Ikraminsa kovempaan vauhtiin. Torukin leuat aukesivat ja valmistautuivat sulkeutumaan Ikramin ja Eynen ympärille, mutta kaksikko suhahti kolosta viime hetkellä. Eynen piti kumartua ja oli siinnä ja siinnä, että Ikram mahtui, mutta siitä se vain meni. Torukin vihainen rääkäisy kuului takaa ja sen jälkeen suuret siivet kantoivat sen taivaalle. Saalista se ei ollut saanut. Eynen Ikram lennähti puuhun kiinni ja lepäsi siinnä. Eyne istui hetken sen selässä tekemättä mitään, mutta sitten hymy pyrki väkisinkin naisen kasvoille ja hän päästi villin huudon. Ikram irrottautui puusta ja kohosi taivaalle. Se ja Eyne lähtivät lentämään kohti kotipuuta.


Liáh

"Ksyóh.."**Hitto** Liáh mutisi kun iskeytyi avaruusaluksen seinään. hänen ystävänsä kokivat aivan saman kohtalon. meni muutama minuutti, enne kuin heidän päihinsä katautui hätääntyneitä kutsuja. " voisi sanoa, että paremminkin olisi voinut mennä." Frea mutisi. saman aikaan kuului useita helpottuneita huokaisuja, sillä loputkin ryhmästä siirtyivät alitajuntaansa. Saredianan Haltiat kykenivät olemaan päänsisäisessä yhteydessä mikäli tunsivat toisensa tarpeaksi hyvin. edes miljoona valovuotta ei estänyt tätä yhteyttä. heidän heimonsa norkoili vaivalloisina metsän reunassa, voimatta tekemättä yhtään mitään. Kun viimein Ylin, heimon johtaja, Levár siirtyi alitajuntaan, tämä oli surullinen. "Me emme pääse sinne. paikka on ansoitettu. kotkat ylhäällä sanovat niin." Jokaisella haltia oli oma 'lemmikkinsä.' Liáhin lemikki oli kuollut jo kaksi vuotta sitten, mutta se ei tuntunut haittaavan. Estel silitti liskonsa päätä ja säpsähti. he tunsiavt kuinka alus nousi ilmaan. "Mani or theso?" **Mitä on tekeillä?"** Tämä kysäisi ajatuksissaan. Heimon läpi kulki puistatus. alus OLI noussut ilmaan. se nousi yhä korkeamalle, aina vain, kunnes se syöksyi ulos ilmakehästä, siirtyi avaruuden mustuuteen, ja saavutti valon nopeuden.


Liáh hipaisi uudestaan Dérastaan. estel, mies puolinen haltia, jonka nimi oli osuva - toivo, rauhoitteli joukon kahta nuorinta. Fera ja hänen veljensä panikoivat- he olivat jo kaukana avaruudessa, eivätkä tienneet minne joutuisivat. Refá hengitteli tasaisesti estelin pyynnöstä.Jokainen siirtyi pois alitajunnasta ja kokoontui yhteen. alus piti outoa ääntä, joka kuullosti surinalta. he tuntuivat olevan jonkinlaisessa ruumassa.. yhdellä seinällä oli isohko ikkuna muistuttava kapistus, josta näki avaruuteen. Planeetat viuhahtivat ohitse. Liáh hieraisi olkapäätään ja vilkaisi Refáa. "Geun alta'lle me'ssa?" ** Minnehän olemme menossa?** fera kysyi ja huokaisi. hän osasi rauhoittua nopeasti, mikä oli hyvä juttu tälläisissä tilanteissa. #Ainakaan kukaan ei menettänyt henkeään, tai aseitaan. Voi Déras, kuinka toivonkaan että he saisivat kuolla terääsi..# Liáh huokaisi ajatuksissaan ja istuutui hiljaisena lattialle. hän epäili, että matkasta tulisi hyvin pitkä.


Harmikseen Liáh osui oikeaan. Kolmen päivän ajan heidät pidettiin pelkällä vedellä ja leivällä. Neljännen aamun alussa, jokin muuttui. vauhtui hidastui, ja he saattoivat jo nähdä, mihin suuntaan olivatkaan menossa. Jos odottivat jotain, niin eivät sellaista herätystä, kuin saivat. Kuului komea rysähdys, ja alus tärisi. Estel nousi vaivoin seisomaan ja hoippui ikkunalle. "asteroideja!" hän älähti juuri kun seuraava osui aluksen runkoon. hän lennähti selälleen maahan. hätävalot syttyivät sireenit soivat, ja kuulutuksia tuli toistensa päälle. "pysykää rauhallisina, laskeudumme ihan juuri! hätälasku!" kapteeni hölisi sekavia kaijuttimessa. Liáh painautui lattiaa vasten juuri kun hyvin nopea laskeutuiminen alkoi.

---

Eyne

Ikran lensi kohti kotipuuta, korkealla ja varmasti. Eyne katseli samoja maisemia, silti yhä ihaillen. Pandoria oli yllä kaunis paikka. Samassa ilman täytti ujellus. Ikran rääkäisi hämmentyneenä. Eyne käänsi katseensa äänen suuntaan ja näki jonkin suuren rysähtävän alas viidakon keskelle. Eyne tuijotti järkyttyneenä. Mikä tuo oli? Mistä se tuli? Eyne kannusti Ikraninsa kovempaan vauhtiin ja pääsi sangen nopeasti kotipuulle. Nainen juoksi spiraalimaista rakennelmaa keskellä puuta alas.

»Faketuan!»**Muukalaisia** Eyne huudahti. Heimon keskellä kuului kohahdus. »Se on kamalan iso, tuli hirveää vauhtia ja rysäytti suoraan viidakkoon!» Eyne huusi Na'viksi. Se herätti pientä sekasortoa Na'vien keskuudessa. »Ja minä aion ottaa selvää asiasta.» Eyne jatkoi jälleen Na'viksi. Samassa tuo oli kääntynyt jo ympäri ja juoksi ulos kotipuusta. Na'vien johtaja huusi naisen perään. Käski ottamaan mukaansa muita Na'veja. Eyne ei kuunnellut.

Tyttö loikkasi Pa'linsa selkään, se oli hevonen. Ainakin sen tapainen, sillä oli kuusi jalkaa, ja pitkä kieli, jolla se söi kukista. Eyne karautti sillä kohti paikkaa, jossa kummallinen kone oli rysäyttänyt alas.


Liáh

Haltiat rääkäisivät itsekkin, kun kone lopulta rysähti maahan. ruumaan tun keutui ilmaa, sillä 'ikkuna' oli hajkonnut törmäyksessä. Liáh hoippui pystyy. hänen ystävänsä nousivat varovasti ja vilkuilivat ympärilleen.kuulutukset tulivat aina vain tieheämpään, ja ruumaan hyökkäsi joukko ihmisiä, jotka jälleen osoittivat heitä aseillaan. "Miten meille käy aina huonosti kun joku teistä seurassa?!" heidän kapteeninsa rääkyi. "Ampuukaa vaikka haltiat." Liáh tunsi tunnon katoavan jaloistaan. vain vaivoin hän pysyi pystyssä. Ihmiset latailivat aseitaan ja tähtäsivät, mutta joku kaatui ryhmän keskellä maahan. osa jätti paikkansa ja ravisti miestä. tämä ei herännyt. "Kuollut!" Joku parkaisi, haukkoi henekä klatseli kummastuneena, ja kaatui itsekkin. Yksitellen he kaatuivat kuolleina maahan, ja aseet kirposivat heidän käsistään. kapteeni veti hekeä, ja alkoi pidätellä sitä. silti hänen oli hengitettävä jossain välissä, ja lopulta kaatui itsekkin maahan. Ferá seisoi vaivaisen sekunnin paikallaan, ja syöksähti sitten ensimäisen ihmisen kimppuun jonka löysi. hän potkaisi ruumista. "Daie. Guel Daie." **kuollut. hyvin kuollut** Tämä sanoi ja päästi ilahtuneen huudon. Liáh pudisti päätään. hän mietiskeli miksi he olivat yhä elossa, mutta kuulessaan kavioden ääniä, hän vetäisi Dérasinsa reideltään, ja kääntyi ympäri. hän avasi Dérasinsa täyteeen mittaan, Réfa asetti nuolen jänteelle, aivan kuten muutkin. Kului hetki jos toinenkin, ja viimein varjoista astui kuusijalkainen hevosen kaltainen otus, onka selässä istui Sininen olento - Na´vi.

Eyne

Pa'li pysähtyi vähän matkan päähän haltioista. Muukalaiset näyttivät ottavan aseet esiin. Eyne jännitti nuolen jänteelle, välittämättä vastustajien lukumäärästä, tai mistään muustakaan. »Nga-ru lu fpom srak?»**Keitä olette** Nainen sähähti, vaikkei kuvitellutkaan muukalaisten osaavan kieltään. Jostain metsän keskeltä, puista ilmestyi pari muuta Na'via, Balen, Dynoru, Hakan ja Trik. Nuokin jännittivät josuensa huomatessaan Haltiat. Eyne vilkaisi Haltioiden takana sijaitsevaa koneen raatoa. Jostakin koneen uumenista kompuroi pökertynyt olento. Se ei ollut samanlainen kuin nämä kuusi. Olennolla oli jokin kummallinen vekotin. Samassa kuului kova ääni ja samassa luodit iskeytyivät Eynen Pa'liin. Nainen pääsi vain vaivoin hypähtämään sivuun, ennenkuin hevonen kaatui maahan kuolleena. Muutoin se olisi kaatunut Eynen päälle.

Nainen tuijotti sitä hetken järkyttyneenä ja kääntyi sitten katsomaan miestä, joka latasi asettaan uuteen ampumiseen, mutta veteli selvästi viimeisiään. Eyne kirkaisi ja ampui samassa nuolen miehen rintaan. Pyssy kirposi miehen kädestä. Tuon ilme oli tuskallinen ja mies rojahti maahan. Eyne sähisi miehen suuntaan ja kääntyi haltioiden puoleen. Tyttö jännitti jousensa ja valmistautui ampumaan. Tämä kansa ei kuulunut tänne. Tulivat kummallisella vehkeellä, heti saavuttuaan olivat tuhonneet hänen hevosensa. Vaikka ampuja ei ollutkaan näyttänyt noilta toisilta, samassa aluksessa he olivat tulleet silti.

»Pey, Eyne!»**Odota Eyne.** Balen huusi ja loikkasi puusta alas. Mies arvioi Haltioita katseellaan. »Ne eivät näytä vaarallisilta, ainakaan samallalailla kuin tuo jonka ammuit.» Mies sanoi Na'viksi, mutta näytti varautuneelta. Eyne puoliksi sähähti, puoliksi ärähti pettyneenä. »Ne tappoivat Pa'lin!» Nainen tiuskahti ja tuijotti haltioita vihaisesti. »Älä ammu.» Balen sanoi. »Minä johdan sotajoukkoja, et saa ampua ilman lupaani yhtäkään heistä.» Balen totesi ja kääntyi haltioiden puoleen. »Keitä te olette ja mistä tulette, mitä teette Pandoriassa?» Balen kysyi englannilla Haltioilta olettaen noiden ymmärtävän.


Liáh

Liáh älähti ja paiskaitui maahan kun kuuli aseen äänen. kun haltiat nousivat äkkiä ylös, oli ihminen jo kuollut. Dejána, haltia joukon 'navigaattori' huohotti tuskissaan, ja jousi kirposi tämän kdäestä. toisella kädeläään hän piteli olkapäätään. "Dejána! Maste freu? Dejána?"** osuiko häneen?" Estel huudahti ja sieppasi kattuvasta naisesta kiinni, ennen kuin tämän osui maahan. Liáh rääkäisi raivoissaan ja sähähti kuoleelle miehelle. sitten hänen korvansa värähtivät, sillä joku puhui heille. Nainen asetti toisen Dérasin terän maahan, ja nojasi keppiin. Estel nosti vaivatta Dejánan käsivarsilleen. Tämä oli sitonut naisen olkapään, mutta Dejána oli yhä tajuton.
"Re´ta, Masto he!" ** rauha, laskekaa aseet. ** Liáh siirsi toisen kätensä sivulleen, ja teki ksäkevän eleen. Hänen ystävänsä katsahtivat huolestuneina toisaan, ja laski hitaasti jousensa maahan, kuitnekin niin lähelle, että tarvittaessa saisivat ne nopeasti. hän itse piti Dérasistaan kiinni ja nojasi siihen yhä. " Rauhassa, okei? " liáh nuolaisi huuliaan. hän siirtyi itsekkin käyttämään englantia. "Olen Liáh. muut viisi ovat ystäviäni, ja me tulemme Saredianalta. Siihen viimeisimpään kysymykseen.. Meidät kidnapattiin. ja kuljetettiin tänne väkisinkin." Liáh sanoi hiukan epäillen. häntä arvelutti Na'vien luotettavuus. Koskaan aikasemmin hän ei ollut nähnyt yhden ainuttakaan Na'via, mutta oli kuullut niiden arvaamattomuudesta. Estel hänen takanaan tuhisi. "Liáh, onko sinulla athelesta? haava saattaa tulehtua." Tämä kysyi häneltä haltiakiellellä. Tyttö joutui pudistamaan päätään.

Eyne

Balen käski muita Na'veja laskemaan aseensa. Muut tottelivat vastahakoisesti, piatsi Eyne. Naisen häntä viuhtoi hiljakseen, kuin hermostuneella kissalla. »Eyne! Ase pois.» Balen käski ja vilkaisi haavoittuneeseen Dejánaan. »Meillä on yrttejä, joilla hänet saadaan kuntoon.» Balen tokaisi. »Kysymys vain kuuluu, voimmeko luottaa teihin?» Eyne oli laskenut aseensa, mutta kohotti sitä hieman tuijottaen vihaisesti Haltioita. Balen näytti mietteliäältä. »Luotan teihin. Yksi teistä lähtee Eynen kanssa Kotipuulle ja kertoo johtajallemme kaiken tarpeellisen. Hän saa päättää miten jatketaan. » Balenin äänensävy kertoi, ettei vastaväitteille ollut sijaa, tai armoa ei annettaisi. Eyne päästi vihaisen sähähdyksen. »Miksi minä!?» Tyttö sähisi ja tuijotti vihamielisesti haltioita. »Tottele.» Balen totesi lyhyesti. Eyne sähähti. Kuin käskystä naisen Ikram laskeutui taivaalta heidän luokseen. Se laskeutu Eynen viereen, joka loikkasi sen selkään aj tuijotti haltioita. »No niin. Kuka tulee?» Nainen kysyi, mutta Eynen äänensävy oli viimeiseksi ystävällinen.


Liáh


haltiat hätkähtivät ja perääntyivät pari askelta. osasiko na'vi tyyppi haltiakieltä? Liáh vilkaisi hermostuneena ikraimia. häntä ei huvittaisi lähteä lentoon moisella otuksella. Estel tuijotti silmät pyöreinä otusta, sitten Balenia, ja Dejánaa. Refá huitoi käsillään minkä ehti, ja yritti olla kaatumatta taakse päin. He tiivistivät rivinsä, ja kerääntyivät keskustelemaan haltiakielellä keskenään. "Yksin? Turhaa riskiä sanoisinko." Katë, joukon hiljaisin haltia sanoi. Liáh kuunteli suu supussa kieskustelua. häntä huoletti enemmänkin että jättäisi äkkipikaiset ystävänsä na'vien luokse, sillä jos he suuttuisivat, joku voisi menettää henkensä. toisaalta, Dejána ei voinut hyvin. He alkoivat kiistellä jo vähän kovemalla äänellä. Liáh sulki korvansa ja syventyi mietteisiinsä. hän tuijotteli ikraimia, Balenia, ja Eynea. kun kisita kärjistyi huippuunsa, Liáh ärähti kovaan ääneen; "Riittää!" hän tiesi käyttävänsä englantia. Refá, Ferá,Estel, ja Katë napsauttivat suunsa heti kiinni.

"nyt on kyse Dejánasta. en haluaisi että kukaan menettää henkeään täällä - kotiinkin pitäisi päästä, ennen kuin Derta tuhoaa Saredianan" Liáh jatkoi edelleen sujuvalla englannilla. sitten hän jatkoikin haltiakielellä. "Minä menen, ja te ette tee mitään typeryyksiä - ei uhreja, ei murhia? Na'vit voi olla hyödyllistä seuraa." kaiketi siniset otukset kuulivat oman kansansa nimen. Joka tyapauksessa liáh napsautti Dérasinsa kiinni, ja asetti sen takaisin paikalleen reiteen. "Estel.. voinko luottaa sinuun?" Estel kääntyi ympäri, ja vei kätensä sydänmelle, ja ojensi sen sitten Naiselle. "Ymmärrän, liáh. me ollaan iisisti." Hän sanoin englanniksi, ja Liáh sipaisi tämän kättä. sitten hän kääntyi ympäri käveli hitaasti ja selvästi balenin luokse. "jahas." Liáh tokaisi Na'ville.

Eyne

Balen nyökkäsi ja katsoi Eyneen merkitsevästi. Tyttö sähisi korvat luimussa haltialle, mutta huokaisi sitten alistuvasti. »Ala tulla sitten! » Nainen sähähti. Ikram vaistosi emäntänsä vihaisen mielialan ja rääkäisi. Eyne ei välittänyt tuosta. Balen katsoi muihin haltioihin ja viittasi noita seuraamaan kääntyen metsään. Kun Eyne ja ilmeisesti Liáh menisivät edeltä kertomaan asioista haltiat saatettaisiin ottaa vastaan hieman lempeämmin. Joka Na'vien mittapuulla ei välttämättä ollut kovin lempeää. Hakan, Dynoru ja Trik loikkasivat puusta alas ketterästi. Trik vilkaisi Liáhia jotenkin oudosti, haikea katse silmissään. Eikai nuori mies nyt vain ollut rakastunut haltiaan? Trik puisteli päätään ja kääntyi Balenin perään. Eyne vilkuili haltioita yhä epäilevästi ja vilkaisi sitten Liáhia. »Za'u! Ala tulla jo! » Nainen ärähti.


Liáh

Lopulta nainen onnistui keräämään tarpeaksi rohkeutta edes selkäänousemiseen. "kaikkeen sitä joutuukin, kun vanhaksi elää." Liáh oli - kyllä vain - viitisensataa vuotta vanha hatlianeito. Ja ihme kyllä, hän oli nähnyt yhden na'vin haikean katseen. hän siirtyi alitajuntaansa, ja seurasi tarkasti ystäviensä askelia, ja päin vastoin samaan aikaan hän kykeni kuulemaan ylimpänsä ajatukset. #Jos tarkkoja ollaan, sinun voi olla vaikeaa sopeutua, tyttäreni.# tämä sanoi ja naurahti, jättäen naisen yksin. Liáh irvisti ärtyneenä.

Eyne

Eyne ei edes kysynyt oliko nainen valmis, tuo vain kannusti ikranin ilmaan. Se lensi eteenpäin, suunnilleen aika nopeaan tahtiin. Samassa yläpuolelta kuului jälleen rääkäisy. »Kehe!» **Ei** Eyne huudahti. »Pidä kiinni!» Nainen sanoi ja samassa käski Ikraninsa syöksähtää suoraan alas. Toruk oli kohonnut heidän yläpuolelleen ja sen varjo peitti heidät kokonaan. Se oli ilmeisesti sama, joka oli jahdannut heitä aikaisemmin. Joka oli menettänyt ateriansa. Joka oli vihainen ja halusi kostaa. Ikran syöksähti eteenpäin hurjaa vauhtia. Se melkein törmäsi erääseen suureen puuhun ja lähti samassa pystysuoraan ylöspäin. Eyne salaa toivoi, että Toruk haukkaisi haltian suuhunsa, mutta silloin se kyllä söisi hänet ja hänen Ikraninsa myös. Ikran puikkelehti oksiston läpi väistelen Torukin hampaita. Se syöksähti oksiston sekaan ja jatkoi pakoaan siellä. »Matalaksi!» Eyne huudahti nopeasti, huomatessaan liani vyyhteen, jonka ali Ikran mahtui. Toruk jäi jumiin, sillä meni niin kauan päsätä vapaaksi, että se luovutti päivän sisällä jo toistamiseen, se ei saisi enää Eyneä, Liáhia ja Ikrania kiinni.

Ikran hidasti vauhtia, kotipuu siinsi edessä. » Se oli Toruk, viimeinen varjo. Ilmojen pelätyin saalistaja.» Eyne lausahti lyhyesti haltialle. Ikran laskeutui puun alapuolelle, tällä kertaa. Eyne odotti haltian hypähtävän sen selästä alas ja hyppäsi itse perässä silittäen sen kaulaa hellästi. Ikran kohosi jälleen taivaalle ja lennähti pois. »Tule.» Eyne tokaisi haltialle ja lähti astelemaan sisäänkäynnille. Päästyään sisälle kotipuuhun Eyne vilkaisi Na'veja, jotka pällistelivät heitä oudoksuen. Eyne pääsi johtajan luokse. »Nämä muukalaiset laskeutuivat aluksellaan tänne. Yksi heistä ampui Pa'lin. Tai, en ole varma oliko se heidän joukkoaan. He sanoivat että heidät kidnapattiin omalta planeetaltaan. Yksi heistä loukkaantui ja Balen käski minun tulla kertomaan tästä asiasta. Hän on tulossa muiden muukalaisten kanssa tänne.» Eyne selitti Na'viksi. Johtaja kääntyi katsomaan haltiaa, odottaen selitystä selvästikkin muukalaisenkin suusta.

Liáh

Hiukan kalventuneena ja tärisevillä jaloilla kipitti Eynen perässä, mitä tämä selittikään johtajalleen, niin ilmeestä päätellen ihan päin mäntyä. Jos joku kidnappaa joukon haltiota, uhkaa tappaa heidät, ja sitten vielä haavoittaa erästä heistä, kuuluvatko he silloin smaan porukkaan? Liáh ajatteli, ja kuuli tirskahduksen päänsä sisällä. hän risti kätensä rintakehän yllen ja katseli vaitonaisena ja varovasti ympärilleen. Déras lepäsi edelleen hänen reidellään."Tosiaankin.. kaikkeen sitä joutuu." Naienn mutisi itsekseen ahtliakielelä ja pyöräytti silmiään - hän oli hermostunut ja vaitunut, eikä osannut purkaa sitä oikein kolmimetriset na'vit olivat liikaa hänelle, varsinkin kun ne tuijotivat häntä herkeämättömästi. "krhm.. eli - mitä lie hän selittäny.. " liáh mutisi kyllästyneenä. " Minä ja ystäväni tullaan saredianasta - msitä meidät kidnapattiin. Dertan joukot siis kuskas meidät tänne, mutta siitä minne meijän oikeesti olis pitäny mennä, ei oo havaintoo. se alus teki pakkolaskun tänne. sit taas seuraavaks joku ihminen oliki elos ja hyökkäs, ja Dejána haavottu." Hän vilkaisi näreissään taakseen. Na'vit tuijottivat kilpaa hänen selkäänsä. Liáh irvisti,ei hän normaalisti takellellut.

hän kuuli hiipivän askeleen ja kun joku Na'veistä kurotti hänen olkapäänsä suuntaan, Liáh väisti. #Johan nyt!# Nainen irvisti jälleen ja käänsi katseensa takaisin johtajaan. #ja jos sä et osaa englantia minä..# Liáh ajatteli, mutta keskeytti sen ja siirtyikin jo alitajuntaansa. Dejána oli hereillä.

Eyne

Eytukan, Na'vien johtaja kuunteli haltian selostusta vaiti. »Sarediana... Olen kuullut siitä, mutta vain huhuja. Oletko sinä haltia?» Eytukan kysyi ja katsoi nyt hieman kiinnostuneena Liáhia. »Kauanko ajattelitte viipyä?» Mies jatkoi. Tuon Eynekin oli kiinnostunut tietämään. »Jos viivytte kauan, teidän on sopeuduttava asumaan Pandoriassa. Luonto tuskin on samanlaista kuin teidän planeetallanne.» Johtaja sanoi. Muutama Na'vi kyllästyi keskussteluun ja katosi katselijoiden joukosta, mutta yli puolet jäivät seuraamaan juttelua mielenkiinnolla. »Saatte jäädä, kunhan ette aiheuta harmia. Muuten meidän täytyy hoitaa teidät, kuten hoidamme ongelmantuojat. » Eytukan sanoi vakavasti naiselle.


Balen
Balen johti joukkoa metsän halki. Toisin kuin Eynelle ja Liáhille, mitään onglemia ei tullut vastaan ja he pääsivät turvallisesti kotipuulle. Balen johti joukon sisälle. Uteliaat Na'vit väistyivät kyllä tieltä, mutta jotkut kurkottelivat ja halusivat koskea haltioihin. Balen pysähtyi Eytukanin eteen ja kumarsi. »Sinä tiedät mitä varten nämä ovat täällä. » Mies sanoi jälleen Na'viksi. Johtaja nyökkäsi ja viittasi kaksi Na'via massasta. »Hoitakaa apua tarvitseva kuntoon.» Eytukan totesi ja ne kaksi Na'via lähtivät haltioiden luokse. »Tuokaa nainen tänne, niin ayoe tsun srung.»**Voimme auttaa** Äänensävy oli ystävällisen utelias. Na'vinainen, joka lupasi auttaa ei osannut englantia kovin sujuvasti, lausi väärin ja takelteli sanoissa, osaa ei osannut lainkaan. Toinen lääkitsijöistä oli mies ja tulkkasi naisen puheen haltioille.



Liah

"Dejána! Quel nate?" **oletko kunnossa?** Liáh kuiskasi ja veti naisen varovaiseen halaukseen. Dejána hoippui na'vien sekaan. Estel silitti Liáhin poskea, ja hymyili. "tuskin kauaa. uskoisin sen aikaa että Dejána toipuu. tuota.. eräs ongelma asiassa kuitenkin on." Estel katsoi häntä hämmentyneenä ja Liáh nyökkäsi miehelle. "ja kyllä me olemme haltiota." hän sanoi vielä Eytukalle. Liáh selitti asiat pikaisesti Estelille joka tuhahti. hänen mielestään vaikeudet seurasivat heitä, eivätkä he kyenneet tekemään asialle mitään. Liáh tuntui olevan samaa mieltä.

"On parasta kysyä heiltä kauanko voimme olla." estel lopulta huokaisi, ja hänen katseensa lisittui. Liáh huokaisi ja vilkaisi Eytukania, ja siirtyi istekkin alitajuntaan. kiista yltyi heti, sillä toisten mielestä heidän tuli palata heti, toiset sanoivat että viipykää Dejánan takia. Lopulta Liáh joutui poistumaan ajatuksistaan ja alkoi valittaa päänsärkyä. hän hieroi ohimoaan. ja peitti korvansa käsillään. Estel tuli takaisin ja sanoi hänelle haltiaksi sen mitä heidän heimonsa johtaja oli sanonut.

Estel vilkiaisi äkkiä Eytukaa. "onko teillä mitään yhteyksiä avaruuteen? avaruusaluksia? Kunhan Dejána voi paremmin, haluaisimme lähteä. Derta jouduttanee suunnitelmiaan." hän kysyi englanniksi. Estel kertoi lähes viisisataa vuotta vanhan tarinan aina tähän päivään asti, ja sanoi että jos heidän kotiplaneettansa oli vaarassa, olisi heidän rotunsakkin. Liáh muistutti että eytuka ja muut tuskin tiesivät derta nimisestä ihmisestä, joka oli tuhonnut jo kymmenen rotua ja planeettaa. Estel hymyili.

Eyne

»Avaruusalus?» Eytukan sanoi. »Mikä se mahtaa olla?» Mies kysyi tuijottaen haltioita. Eynestä se kuulosti vaaralliselta. »Tarkoitatko sellaista jolla te rysähditte alas ja tuhositte osan planeettamme luontoa?» Nainen kysyi, mutta Eynen ääni ei ollut lainkaan ystäväälisen tai auttavaisen kuuloinen. Muutama Na'vi katseli myös haltioita epäilevästi ja näyttivät jo odottavan sotaa. Trik vilkuili Liáhia huolestuneen oloisena. »Kuka on Derta?» Eyne kysyi sitten ja vilkaisi Eytukaniniin, joka oli kuin ei huomaisikaan naisen katsetta. Muutama Na'vi alkoi supista katsomon joukossa hiljaa keskenään. Pari naurahti. »Viellä yksi asia.» Eytukan sanoi. »Olette täällä sitten miten kauan olettekin, teidän turvallisuutenne ei meille kuulu. Älkää olettako että soturimme juoksevat auttamassa teitä jatkuvasti, mikäli joudutte vaikeuksiin.» Mies varoitti haltioita.


Liáh

"Joku kyllä taisi odottaa." estel naureskeli haltiaksi ja virnisti naiselle. Liáh tyrmistyi, irvisti, murahti, ja hymyili Eytukalle samaan aikaan kun tallasi Estelin varpaille. "selvä. Estel!" Nainen kähisi jahymyili yhä. sitten hänen kasvonsa kivettyivät, ja hän napapsi meistä korvasta, ja raahasi ulkopuolelle.

Kotipuun ulkopuolella Nainen antoi Estelin kuulla kunniansa. pari Na'via katseli kiinnostuneena ja varuillaan tuohtunutta liáhia. kun saarna oli ohitse, he syventyivät keskusteluun, siitä, kuinka pääsisivät pois. "Selvä ne ei tiedä mikä on avaruusalus. miten me päästään kotiin? ja mitä me sitten tehtäisiin, jos Saredianaa ei enää olisikaan?" Estel kysyi häneltä samaan aikaan kun Refá saapui heidän seuraansa. Hänen mukaansa Dejána toipui jo nopeasti, mutta hänen ei annettu nousta ylös. Katë ja Ferá olivat jääneet hänen seurakseen. "Voisimme korjata sen rötiskön jolla tulimme, mutta se söisi aikaa." Hän vielä lisäsi ja vaihtoi painoa toiselle jalalle.

"Ei ole mahdollisuuksia. neljä menkööt päivittäin korjaamaan rötisköä, yksi olkoon vahdissa siitä ryhmästä, ja joku jää Dejánan seuraksi." Liáh päätti. Ihme kyllä, heidän annettiin viipyä Na'vien kotipuussa niin pitkään kuin oli tarve, ja jo seuraavana päivänä neljä heistä suuntasi takaisin aluksen luokse. Ferá jäi sinä päivänä Dejánan luokse. oli vaikeaa löytää osia ja tarvittavia esineitä aluskavillisuudesta, ja koneen irroittaminen maasta vaati paljon köynnöksiä ja haltia voimia avukseen. se pysyi lopulta itsekseen pystyssä, ja he näkivät vaurioden laajuuden. ulkokuori oli ehjä ja avin ruuman ikkuna oli hajonnut. siellä täällä kuitenkin oli asteroidien jättämiä jälkiä. liáh otti ensimäisen 'vahtivuoron' ja kipusi puuhun. hän oli halunnutkin pästä vähän kiipeilemään maan puissa.

Koska oksat sattuivat olemaan paksuja, hän liikkui niissä leikiten. kerran pari haltiat syöksyivät piiloihin kun äkkäsivät Torukin yläilmoissa.


Eyne

Eyne oli hieman rauhoittunut jo, varsinkin, kun seuraavana päivänä osa haltioista häipyi korjauspuuhiin. Naisen rauhallisuus haihtui pian kuitenkin, kun Trik tuli ilmoittamaan, että nyt lähdettäisiin auttamaan haltioita. Balen, Dynoru ja Hakan olivat jo mukana. Eyne ei halunnut todellakaan tulla, mutta miehet puolittain raahasivat tytön kotipuun latvaan. Ja, olihan Eyne valmis 'vahtimaan' etteivät haltiat saaneet aikaan tuhoa. Na'viviisikko nousi Ikraniensa selkään ja lähti lentämään kohti avaruusalusta. Nuo laskeutuivat sen viereen ja nousivat Iranien selistä pois. »Kaipaatteko apua?» Trik kysyi ja etsi Liáhia katseellaan. Eyne tuhahti ja kääntyi katsomaan avaruusalusta epäilevänä. »Lentääkö tuo hökkeli?» Samassa metsästä kuului ryminää. Angtsìk örähti ja lähti rymistelemään kohti. Suuri otus tymisti suoraan kohti avaruusalusta, joka tuhoutuisi, jos e osuisi siihen. Eyne loikkasi sen tielle ja sähisi sille. Otus pysähtyi ja Trikkin tuli ärisemään. Angstsìk empi, mutta kun Balenkin tuli vakuuttamaan äristen sille, että tänne ei kannattanut tulla, se kääntyi ja lönkytti takaisin metsään.

Liáh


Nainen löysi lopulta etsimänsä. koneesta oli irronnut jokin paneeli, joka tasapainoitti hyperloikan lennon. Liáh asetti sen selkäänsä ja juoksi puiden oksia pitkin hypellen takaisin alukselle, ja näki näytöksen. hän naurahti. "Olin poissa vajaat kaksi minuuttia, ja täällä on jo ongelmia!" Hän huudahti ja hyppäsi alas puusta, välittämättä na'vien katseista. sitten hän veti paneelin selästään ja vei sen Estelille huolestuneena. "Onko siitä vielä johonkin?" Hän kysäisi haltiaksi ja hymyili kun Estel hymyili. Refá laskeutui pienestä aukosta ulos. "Sisällä kaikki on okei. pari johtoa ja päätettä on irronnu, mut ne korjaa nopeesti. Sisäseinissä on pieniä murtumia mutta nekin korjaa hetkessä.Kyllä tää rötiskä vielä avaruuteen saadaan. " Hän sanoi ja vilkaisi hämmentyneenä sähiseviä Na'veja. "Jäinkö mä jostain paitsi?"

Liáh huokaisi. trikin tuijotus alkoi käydä sietämättömäksi. lopulta Hän jäi uuteen vahti vuoroon, ja meni istumaaan kivelle. hän asettui tarkasti siten että ei nähnyt Trikiä. Hän siirtyi ajatuksiinsa ja kävi piakisen kertauksen aluksen ohjaamisesta heimonsa teknikon kanssa. Katë mutisi jotain kauempana trikille, ja se taisi liittyä jotenkin liáhiin. hän säpsähti ja kääntyi katsomaan näitä, ja katë jätti lauseensa kesken. pikaisesti hän vilkaisi Liáhta ja hymyili painuen takaisin avaruusalusken katolle kiinnitämään paneelia. "Meren ja tähtien kautta Katë!" Liah älisi haltiaksi tälle ja pudisti päätään harmissaan ja loikaksi seisomaan kivelle.

Eyne

Na'vit katosivat jonnekkin metsään, lukuunottamatta Trikiä ja Eyneä, jotka jäivät. Muut olivat lähteneet vahtimaan lähiympäristöä. Eyne ja Trik alkoivat keskustella hiljaa keskenään Na'vien kielellä. Eyne vilkaisi Liáhin suuntaan, tai sinne minne nainen oli kadonnut, jossain vaiheessa, pyöräytti silmiään ja sanoi jotain Trikille. Trikin ääni oli puolusteleva ja tuokin vilkaisi Liáhin suuntaan haikeahko katse silmissään. Eyne nousi ja lähti tutkimaan aluksen runkoa. Naisen silmät siristyivät. Samassa nainen katosi aluksen sisälle. Trik seurasi perässä. Kaksikko korjasi erään kohdan rungosta, johon oli selvästi osunut jokin painava, asteroidi. Pari samanlaista lommoa sai myös korjatuksi, kunnes Eyne huomasi Trikin kadonneen. Trik oli etsinyt Liáhin. »Millaista siellä teidän planeetallanne on?» Mies kysyi kiinnostuneen oloisena haltialta.


liáh

nainen säpsähti ja tiputti metalli laatan käsistään kun kuuli Trikin äänen. Liáh kirosi ahltiaksi ja kääntyi ympäri. seuraavaksi hän astui askeleen taaksepäin ja yritti ottaa hiukan väliä mieheen. "Tuota.. eikö sinun pitäisi olla sen yhden na'vi naisen kanssa? hän tuskin pitää hortoilustasi.. meidän seurassa." Liáh heitti hataran lauseen ja poimi metall laatan lattialta. hän ohitti kysymyksen tahallaan, sillä ei halunnut tehdä turhan läheistä tuttavuutta hänen kanssaan. " millaista..? ööh.. " Liáh tajusi menneensä aivan lukkoon ja joutui kääntyi jälleen nurinpäin mieheen. samalla kun hän nosti laatan ylemälle tasolle, hän alkoi selittämään jotain sen vesistä ja luonnosta. "Koko planeetta on metsää. tai ainakin melkein, siellä täällä on jokia ja putouksia, ja kalliota ja jyrkänteitä, mutta aavikoita ei oo. Merillä ei tarvitse kulkea, sillä maat on kaikki yhteydessä toisiinsa. joissain lähteissä ja kuumavesi paikoissa on parantavia ominaisuuksia..." Liáh selosti samalla kun kipusi itsekkin ylemälle tasolle. kotvan kuluttua hän vilkaisi alas. "Ja örkkejä - pahoja otuksia, jotka tuhoaa kaiken kauniin ja palvelee pahaa, Dertaa. mutta sanottakoon sen verran että siellä missä ne kulkevat, on yleensä tuhkaa, tai ihmisiä."


Liáh asetti metalli laatan seinälle ja piteli sitä jonkin aikaa paikoillaan, ja ruuvvasi sen kiinni. hän nousi vielä yhden tason ylös päin ja pääsi komentosilalle. Estel touhuisi jotain katën kanssa laitteiston luona, ja refá asetteli laattoja takaisin johtojen ja päätteiden päälle, jotka oli korjannut. liáh katsahti ympärilleen ja kohtasi Estelin hymyn.

Eyne

Trik kuunteli ihmeissään. »Mäkin haluaisin nähdä tuollaisen paikan...» Mies totesi hieman haaveilevana ja puisteli sitten päätään. »Tarvitsetteko te apua tuon... tuon... tuon... avaruusaluksen korjauksessa?» Trik kysyi hymyillen. Miehen hymyillessä tuon psokiin ilmestyi pienet hymykuopat. Itseasiassa, Trik oli juuri ja juuri mies. Ei ollut kauaa, kun Trikistä oli rullut mies. Trik hymyili muistoilleen. Eyne seisoi aluksen edessä ja tutki sitä ulkoa, miettien lentääkö hökkeli todella. Trik huomasi Eynen ja pujahti piiloon alukseen. Mies juoksi komentosillalle vahingossa. Kummia nappeja ympäri huonetta. Trik painoi yhtä ja monitoriin syttyi valo ja kuului hurinaa, eipä poika tietenkään konetta ollut käynnistänyt, monitorin vain. »Ups...»

Balen saapui alukselle. »Ei ainakaan havaittavaa uhkaa lähistöllä. Pari nantangia, mutta eivät ole hyökkäämässä, ainakiin nähdäkseni. » Balen sanoi. »Trik, sinun vuorosi lähteä metsään. Trik? Trik?» Balen kurtisti kulmiaan. Nuorempaa miestä ei näkynyt missään. Mies tuhahti ja meni Eynen luokse. »Peseng adv lu Trik?» **Missä Trik on?** Balen tiuskahti. Eyne kohautti olkiaan.

Liáh

Trik siis käynnisti monitorin. estel oli ihmeissään että se ylipäätän toimi, ja hakkeroi salasananhetkessä. Liáh huokaisi ja meni trikin luokse. "ystäväsi kaipaavat jo varmana sua. tule." Liáh sanoi raskaasti huokaisten ja raahasiMiehen käsipuolesta ulos aluksesta. hän raahasi tämän aivan Balenin nenän eteen. "Hm.. jos sä auttaa haluat niin pysy poissa napeilta " Liáh hymyili tuskastuneena, kääntyi ymoäri, vilkaisi tuskastuneena Eynea, ja katosi takaisin alukseen.

"Se auttoi! nyt näemme mitkä osat toimivat, ja mtikä eivät! saamme jopa virran moottorieihin ja generaattoreihin!" estel riemuitsi. Liáh pudisti päätään ja meni tylsyyttään tarkistamaan ikkunoiden tiivisteet. # Mikä sitä tyyppiä vaivaa?# Liáh ajatteli yhä tuskaisena.

Eyne

Trik katsoi haikeasti Liáhin perään. Eyne läpsäisi tuota poskelle. »Maa kutsuu!» Tyttö sähähti. Trik loikkasi säikähtäneenä kauemmas. »Kuinka voi kestää noin kauan yhden... romuläjän korjaus?» Eyne marisi, ei oikeastaan kenellekkään. »Tuskin tuo laite edes lentää, saati pääsette planeetallenne asti. »Eyne sanoi nyt haltioille. Nainen halusi haltiat nopeasti ulos Pandorasta. Ja viivytys oli aina viivytys. Balen hätisti Trikiä metsään, mutta nuori mies oli haluton lähtemään. Niimpä tietenkin. Trik oli ollut rakastunut Eyneen, vaan eipä ollut enää. Tosin, ei Eyne koskaan ollut poikaa rakastanut, piti vain Trikiä tungettelevana ja ärsyttävänä. Eipä Eyne kuitenkaan tahtonut miehen haltioiden kanssa liiaksi kaveeraavan, ties mitä keksisivät.

Liáh

haltia nainen alkoi kyllästyä Eynen luonteeseen - mikäli he olisivat olleet missä tahansa muulla planeetalla, hän olisi jo rähjännyt tälle. Niimpä hän vain käski toisia pitämään pokkansa. Estel kipitti laskusiltaa ptikin sisään, ja muut perääntyivät luukun sulkeutuessa. Liáh juoksi alta pois ja jäi katselemaan hiukan kauempaa kuin Estel ensimäsien kerran tyri käynnistyksen."Kuules, nenäkäs, vielä sä näet." tämä huomautti hiukan ärtyneenä Eynelle. Kun estel sai jonkinlaisen äänen aikaan koneen moottoreista, mutta ei noussut ilmaan nainen kallisti päänsä. ikkuna avautui ja Estel piirtyi siihen. "Punainen vai vihreä?" hän kysäisi enkuksi. haltiat nauroivat ja vilkaisivat tyytyväisinä Eyneen ja baleneen. "Vihreä." estel naurahti ja katosi takaisin alukseen. paiaklle alkoi kerääntyä muitakin Na'veja, mukaan lukien Dejána ja Fera sekä Eytuka.

moottori päästi jälleen tyytyväisen hyrisevän äänen kun se lähti käyntiin, ilmavirta iski vasten Liáhin kasvoja, ja lopulta Alus nousi ilmaan kevyesti ja tyynesti. liáh hymyili. kun Estel lyhyen hetken kuluttua palasi varovasti takaisin (hän oli käynyt avaruudessa testaamassa muuta laitteistoa ja ilman pitävyyttä) ja astui ulos aluksesta, koko porukka Huudahti iloisena; "Aja'ha!" ja riensivät tämän luokse. Dejána tuli hitaammin perässä ferán tukemana, he kaikki hymyilivät. ainoa pointti oli se , että he eivät kyenneet vielä lähtemään - sillä Dejána oli yhä sairas.

Eyne

Eyne kirkaisi ja pakeni kauemmas härvelistä Trikin ja Balen seuratessa aivan perässä. Nainen tuijotti laitetta silmät selällään, kuins e voisi hyökätä kimppuun. Trikin suu oli loksahtanut auki hämmästyksestä. Mikä laite! Mies olisi halunnut mennä kyytiin, heti. Eyne oli Na'veista ensimmäinen, joka palasi lähemmäs. Trik ja Balen perässään. Nainen silmäili laitetta epäilevästi, kunnes savu, tai mitä olikaan tunkeutui tytön sieraimiin koneesta, tietysti se johtui polttoaineesta, tai jostain ja Eyne oli mennyt liian lähelle. Nainen yski ja Balen veti hänet pois aluksen luota. »Kirottu rakkine.» Eyne sähisi ja tähtäsi avaruusalusta nuolella. »Anna olla Eyne. » Balen sanoi Na'viksi naiselle, joka laski hitaasti jousensa alas. »Ties kuinka paljon tuhoa tuokin rakkine saa aikaan...» Eyne mutisi. Balenkin näytti epävarmalta, samoin Trik, joka vapisi hieman. Eyne vilkaisi haavoittuneeseen haltiaan, sitten koneeseen ja teki pienimuotoisen laskelman päässään. Haltiat eivät lähtisi, välttämättä viellä.

»Voin tulla mukaan.» Balenin ja Trikin päät kääntyivät katsomaan Eyneä hämmästyneinä. »Vaikkein ole ansainnut luottamustanne, voin auttaa. Minulla on joitakin vahvoja yrttejä. Niillä ystävänne saisi kuntoon parissa päivässä. Ja ne lievittävät myös kivun miltei huomaamattomaksi.» Eyne selosti ja tuijotti haltioita odottavasti. Oikeastaan, pääpointti auttamiselle oli se, että nainejn halusi haltiat ulos Pandoriasta mahdollisimman nopeasti.

liáh

Nainen oli juuri sanomaisillaan sen minkä halusi mutta muuttikin mielensä. hänen omaan päähänsä muodostui selkeä ajatus siitä, mikä viivyttäisi naista edes pari minuuttia. "eh. siinä tapauskessa me jouduttais palaamaan VIELÄ kerran tänne. ellet halua jäädä avruuteen meidän kanssa - jos me ei ehitä estmätään sitä dertaa - ja, sun kai pitäisi saada jonkinlainen lupa uskoisin." nainen napautti, ei niin ystävällisesti kuin tarkoitti, mutta se oli hankalaa kun tiesi toisen oikeat päämäärät.

Dejána vilkaisi liáhta."Nyt osuit omaan nilkkaas." Dejána sanoi. Liáhin pää kääntyi niin nopeasti että hänenniskansa rusahtivat. kolmen päivän ajan se olivat korjailelet alusta, ja tutustuneet tarkemmin Na'veihin. "Ne ovat kiintyneet meihin." Dejána hymyili hänelle. Liáh parkaisi, ja peitti kasvonsa hiuksillaan. keskustelu oltiin käyty haltiaksi. Eytuka käveli lähemmäs Eyneaa.

"Ei hyvä ei hyvä.." Liáh mutisi haltiaksi.

Eyne

»Jäisin avaruuteen teidän kanssanne? Vain jos te minut sinne jätättä.» Eyne sanoi. »Ja, uskoakseni, tuollaista alusta ei ole kovinkaan vaikea ohjata, nimittäin, jos Trik sen osaa käynnistää, osaa sen tehdä kuka vain.» Eyne naurahti, vaikkei ullutkaan niin varma. »Ja mitä lupaan tulee...» Eyne kohautti olkiaan. »Eipä ole ennen vastaavaa tilannetta tullut vastaan, siihen ei ole lakeja, mitä rikkoa.» Eyne sanoi ja vilkaisi Eytukaan. »Enkö olekkin oikeassa?» Mies nyökkäsi hitaasti. »Jos olet varma.» Eytuka sanoi ja vilkaisi haltioihin. »Ha, en olisi sanonut tuota, jollen olisu varma.» Eyne sanoi. Trik oli kuunnellut hiljaisena, mutta avasi nyt suunsa.

»Jos Eyne lähtee...Voinko minä tulla myös? Näkisin kovin mielelläni Saredianan, josta olen kuullut huhuja.» Mies hymyili hieman. »En kyllä mielelläni lähettäisi kahta heimoni jäsentä kahdestaan vieraiden joukossa. Siinnä piilee suuri riski, vaikka luotankin haltioihin. »Eytuka sanoi. Hakan ja Dynoru keskustelivat kiivaasti na'viksi. »Me voimme...tarpeen mukaan lähteä myös.» Hakan totesi. »Ja minä voin lähteä mukaan pitämään nuorempiani silmällä.»Balen totesi. »Kaikki riippuu teistä.»Eytukan sanoi ja katsoi haltioita.


Liáh

Liáh huokaisi ja ravisti päätään, ja marssi Eynen nenän eteen tuimasti tuijotttaen. " Sinä et tule mukaan okei? Turhaan tulisit henkeäs menettämään!" Liáh sanoi mahdollisimman tyynesti. Estel älähti ja riensi tarttumaan naisen käsipuolesta kiinni varmuuden vuoksi. Hän asettui naisten väliin. Jos Liáhia jokin ärsytti, niin suinpäin ulkopuolisten ryntäily kuoleman vaaraan. " Liáh taitanee tarkoittaa että ei halua sun tai muidenkaan teikäläisten menettävän henkeään meidän takia." Dejána sanoi ja asteli lähemmäs Ferán tukemana.

Haltiat alkoivat jälleen kiistellä. Mutta tällä kertaa kaikki väittivät Liáhin sanaa vastaan. hän ehkä oli porukasta se joka määräsi, mutta tällä kertaa hänellä ei ollutkaan sananvaltaa. Liáh kiristeli hampaitaan, ja ehdotti, että kysyisivät myös heimoltansa. Niimpä Liáh vaipui alitajuntaansa jälleen kerran, ja hänen katseensa lasittui. Kului useampi hetki, ja haltiat hermostuivat. estel ravisteli naista olakpäästä, heilutti kätään hänen silmien edessä, napsutteli sormiaan hnen korvansa juuressa, ja huhuili häntä. Liáhin kasvon piirteet muuttuivat. Niistä tulivat tuskaiset, lähes panikoivat. sitten hän räpäytti silmiään ja kähisi jotain haltia kielellä. Koko konkka ronkka vaipui ajatuksiinsa, ja alkoi pian liikahdella hermostuneesti.

"Ei yhteyttä?" Réfa kimisi.
"Jos ne olisi kuollu, me tiedettäis se. nyt me ei edes tunneta mitään." fe´ra puolusteli , mutta paniikki kuulsi hänen äänestään. Dejána istahti maahan ja huohotti. Estelinkin hillintä katosi. pian sekasorto ja kauhu levisivät kaikkien haltioden joukkoon he puhuivat tositensa päälle, hätiköivät, kiljahtelivat räpyttelivät silmiään, kompuroivat, ja lopulta hajaantuivat hiukan. Liáh pureskeli hammastaan kun istahti Dejánan viereen.
"Ajatellaan järkevästi - menoksi, siellä tapahtuu kummia!" Liáh sanoi ja ponkaisi pystyyn. Kahta kertaa hänen ei tarvinnut käskeä ystäviään. Liáh vilkaisi huolestuneena ja mietiskellen Na'veja, jotka katsoivat hämmentyneinä heitä. Sitten hän astui pari askelta lähemmsä. "Vastaatte sitten itse omasta hengestänne - mä en suostu olemaan vastuussa." Hän sanoi ja osoitti sitten alusta surullisena. hän säntäsi sisään itkunpartaalla.

Eyne

Na'vit eivät tietenkään tajunneet vaaraa. Eyne katseli sekasortoa. Ja hän oli luullut haltioita rauhallisiksi, harkitseviksi olennoiksi! Eyne vilkaisi muita ja juoksi alukseen. Trik ja Balen seurasivat perässä, Hakan ja Dynoru hieman hitaammin ja empivät hieman. Lopulta kuitenkin koko porukka oli sisällä. Eyne sai kylmiä väreitä aluksesta, kuin vain ajattelikin, jos se tipahtaisi. Nainen vilkaisi ulos ja puri huultaan. Balen tuli ikkunaan myös ja katseli vakavana Na'vi joukkoa, jotka alkoivat poistua pikkuhiljaa aluksen luota. Eytukan näytti vihaiselta, luultavasti siksi, että oli päästänyt viisikon lähtemään avaruuteen haltioiden kanssa. Trik vapisi. Hakan ja Dynoru seisoivat nurkassa ja keskustelivat kahdestaan hiljaisella äänellä, niin kuin yleensä. Eyne perääntyi ikkunan luota ja meni nojaamaan seinää vasten. Kukaan na'veista ei ollut lähtenyt oviaukosta kuin viitisen metriä, eikä kukaan suostunut lähtemään syvemmälle alukseen. Paitsi Eyne, joka nyt irrottautui seinästä ja lähti käveleemään käytävää pitkin.


Liáh

Lopulta he sulkivat laskusillan ja nousivat kevyesti ilmaan. Liáh istui jossain nurkassa silmät kiinni, jalat ristissä, ja pää seinää vasten. alus ampaisi avaruuteen. Hetken kuluttua nainen avasi silmänsä ja lampsi komentosilalle.alushan ei ollut iso, mutta he mahtuivat siihen ihan mainiosti. kun he pääsivät avaruuteen, alkoi todelinen arvoitus. Heidän pitäisi löytää keino päästä saredianalle, eli noin viidensadan tuhannan valovuoden päähän. lisäksi, he hyvä jos tiesivät itse missä olivat. Dejána keksi jonkinlaisen koneen, ja naputeli Saredianan nime siihen kului hetki kun se haki tiedon, ja ampaisi hyperavaruuteen. Liáhille sattui tulemaaan mieleen, että Na'veille tunne oli uusi joten he saatoivat voida hiukan huonosti. Liáh lähti siis selittämään asiaa.

Eyne

Eyne säikähti pahasti lentoon lähtöä, kirkaisi ja lensi selälleen. Olisi ehkä kannattanut vähintäänkin istua, yleensähän pistettiin turvavyöt ja muuta. Eyne perääntyi matalana seinää vasten, melkein kirjainmellisesti loikkasi seinille. Tyttö tärisi, mutta uskaltautui ainoana Na'veista vilkaisemaan ikkunasta ulos. Eyne parahti ja vetäytyi järkyttyneenä kauemmas. Trik oksensi ja oli muuttunut jokseenkin vihertävän oloiseksi. Balenkin piteli vatsaansa. Hakania ja Dynorua ei näkynyt. Eyne kömpi varovaisesti jaloilleen ja horjui hetken. Naistakin alkoi hiljalleen oksettaa. Ja näkymä ikkunasta. Ei mitään. Mustuutta. Pandoria oli näkynyt kaukana alapuolella pyöreänä pallona. Eyneä pyörrytti.

liáh

"Ah ensikertalaiset." nainen sanoi ja vilakisi ärsyytyneenä oksennusta. sitten hän vilkaisi mustuuteen. "Loikkasimme juuri hyperavaruuteen - eli valonnopeuteen." Nainen sanoo ja ja istahti rauhassa pehmustetulle tuolille. häntä ei huipannut tai mitään mutta olihan hän jo muutaman vuosisadan aikana ehtinytkin matkustamaan avaruudessa. "Siihen kyllä tottuu." Liáh rauhoitteli na'veja. Hänellä oli yhä hermostunut olo. jostai kipitti ihmisten rakentama siivous robortti joka ihme ja mkumma toimi yhä, ja siivosi yrjöt pois. liáh kehotti Na'veja istuutumaan - sen pitäisi helpottaa heidän oloaan.

Eyne

Eyne nojasi seinään, muttei suostunut istuutumaan, hän halusi lähteä tarpeen mukaan nopeasti pakoon. Nainen vilkaisi nopeasti ikkunasta ulos, mutta näki vain eplkkää mustaa. Eyne käänsi nopeasti katseensa pois säikähtäneen näköisenä. Olivatko he jonkin pedon kidassa? Miksi ulkona oli noin pimeää? Miksi haltiat olivat noin rauhallisia? Oliko tämä ansa? Eynen päässä pyöri miljoona ja yksi kysymystä. Balen ja muut olivat istuutuneet käskystä. Balen alkoi näyttää hieman terveemmältä, mutta Trik sai vain vaivoin pideltyä seuraavan oksennuksensa sisällään, taisi johtua osittain Liáhista. »Kauanko tämä...rääkki kestää?» Eyne kysyi ja huomasi itsekkin puhuvansa hieman vapisevalla äänellä. Nainen halasi itseään lujasti, koittaen hillitä tärinäänsä.


Liáh

"noin ko.. sen ajan että päsemme saredianalle. " Nainen sanoi ja vetäytyi kauemmas trikistä jälleen. yritä nyt kaikin elein ja teoin että ei halunnut lähempää tuttavuutta Na'vin kanssa. "Tai ainakin niin kauan että hidastamme vauhtia. Istu, usko pois - se auttanee." Nainen sanoi ja kaivoi taskustaan Haava puun lehteen kuoritun leivänpalan taskustaan, ja mursi pienen palasen siitä. Haltiat olivat jo pitkään olleet säästölinjalla, sillä Lembas uhkasi loppua. Hän huomasi Balenin kysyvän katseen ja hymyili. "Lembas. Haltioden matkaleipää. yksi puriasu riittää täyttämään aikuisen haltian vatsan." Niiden sanojen päätteksi Liáh tunki palasen suuhunsa, ja loput kääreestä taskuunsa.

Estel tuijotti monitoreja. niiden mukaan jos he hyppäisivät pian pois hyberavaruudesta, he joutuisivat keskelle avaruussumua, joka sijaitsi parin valovuoden päässä. hän ei uskaltanut lentää enää hyberavaruudessa, sillä sumut olivat arvaamattomia, vaikkakin peittivätkin alusken hyvin. edes hakulaitteilla ei voinut heitä saada kiinni. Etel painoi nappia, ja hidastivat vauhtiaan.

Liáh kohotti nopeasti päänsä aj vilkaisi ikkunasta ulos. Mustuudessa näkyi nyt kirkkaita valopisteitä, planeettoja. Liáh painoi seinässä olevaa nappia. "EStel, miksi hidastamme? emmehän vielä ole perillä." Hän sanoi haltiaksi. estel selitti asiat juurta jaksain. Liáh ynähti. "Ei sumua ollut siinä viimeksikään. " Hän sanoi jälleen niin että muutkin kykenivät ymmärtämään. "oletko varma? mehän olimme ruumassa." estel sanoi ja käänsi alusta hiukan länteen päin.

"Tätä vauhtia kuluu viikko!" Joku rääkäisi estelin luona. "Parempi sekin, kuin törmäys vaikka asteroidiin. " Estel sanoi ja lisäsi pikaisesti; "En halua että Na'vit kuolevat hapen puutteeseen." Nin he sukelsivat sumuun ja jättivät jälkeensä huomaamattoman hakurobortin, joka palasi takaisin emäalukseenssa Jupiterin taakse. Derta nauroi kaksinkerroin Haltioden sokeudelle.

Eyne

Nainen aavisti jonkin olevan vialla, muttei sanonut mitään, eikä näyttänyt sitä mitenkään olemuksestaan. Eyne huokaisi lopultaalistuneesti ja istahti ikkunan luokse, painaen ostansa lasiin ja tuijottaen mustuuteen lasittunein silmin. Naista hermostutti olla sisätiloissa. Miksei ulos voisi mennä? Vaikka he tietysti liikkuivat koko ajan. Eyne havahtui hetken kuluttua ja nousi seisomaan. Hän lähti kävelemään hieman, ihan vain verrytelläkseen jalkojaan.Kuitenkin naista alkoi pakostikkin hieman väsyttää ja hän hakuotteli. Eyne istahti seinän viereen, takaisin ikkunan luokse ja akoi jälleen tuijotella ulos. Eikä mennyt kauaakaan, kuin hän oli jo unessa.

Trik vilkuili hermostuneesti Liáhia ja puri aavistuksen huultaan. "Miten tätä oikein ohjataan?" * Mies kysyi hiljaisella äänellä, osittaisesta nolostuksesta, osittain siitä, että hänellä oli vielläkin kohtuullisen heikohko olo.


Liáh

"Siinä olisi varmasti liikaa monitavuisia sanoja joita et ole koskaan kuullut." Liáh sanoi tyynesti. hän näki Eynen haukotuksen. samaan aikaa mustuus vaihtui harmaaksi, valkoisekssi sotkuksi joka leijaili pilvien lailla ikkunoiden ohitse. "Avaruussumua - yksi petollisimmista paikoista painovoimattomuuden tyhjiössä." Hän nyökkäsi, ja salasi makean haukotuksensa. Liáh veti jalat rintakehäänsä vasten ja lepuutti päätään niitä vasten. hetken kuluttua sitä itse edes tajuamatta, nainen laskeutui painajaisunien rajamaille.


Liáh seisoi jonkinlaisella kielekkeellä. hän kurkkasi rotkon syvänteisiin ja naurahti. pohjalta nosueva voimakas tuulen vire leikitteli hänen hiuksillaan. Hän kohotti katseensa itään ja näki kauniin niityn. sen hevoset kirmailivat minkä jaksoivat, ja perhoset lentelivät. Liáh käänsi päänsä länteen. suuri putous jylisi siinä paikallaan ja lohet pomppivat ylitsepääsemätöntä rinnettä vasten. Kun hän katsoi eteleään, hän näki paljon haltia lapsia kirkumassa onnesta. hänen kasvoilleen vääntyi viimein onnellinen hymy. hän lähti juoksemaan rotuaan kohti, mutta jokin tarttui häntä jalasta. Liáh kaatua mätkähti ruohikkoon kuolleen puun tavoin. Kun nainen avasi silmänsä, lapset olivat poissa, ja tilalla oli vain hän, ja tuhoutunut maailma. Ilma pakeni hänen keuhkoistaan, tunto katosi jaloista, ja Liáh haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla. Kun Liáh käänsi katseensa pohjoiseen, tuhka tunkeitui hänen sieraimiinsa, ja savu kirvelsi silmiä tulen kuumuus kärvensi hänen kasvojaan ja hiuksiaan. Tulesta käveli julmasti naurava hahmo - Derta. Tuli poltti kaiken tuhkaksi mihin koski. maasta irtoili paloja, ja ne korventuivat. taivaalle ilmestyi alus, ja se tähtäsi suoraaan saredianaaan. Liáh kirkui, ja maa mureni hänen altaan.

Liáh heräsi hätkähtäen siihen että tunsi tippuvansa. hän mätkähti avaruusaluksen lattiaa vasten ja tuijotteli hetkisen kattoon. Maailma pyöri hänen silmissään. Liáhin otsa oli hiestä märkä, ja hänen sydenmensä kävi ylikierroksilla. Hän oli miltein varma että oli huutanut ääneen, sillä Na'vien huolestuneet kasvot piirtyivät hänen ylleen. Ja hän oli varma myös siitä, että he kuulivat sydänmenlyönnitkin. Liáh sulki silmänsä, puhalsi illman keuhkoistaan, ja koitti rauhoittua.


Eyne

Trik kumartui huolestuneena Liáhin ylle. Hakan ja Dynoru vilkaisivat toisiaan ja sitten BAlenia, joka kurtisti kulmiaan. Eynekiin heräsi vasta nyt, vaikka pahin olikin ohi. Tyttö käänsi väsyneesti päätään muiden suuntaan ja venytteli. Ikkunasta näkyi edelleen pelkkää pimeyttä. Miksi nainen oli edes mahtanut tulla mukaan? Eyne mietti hetken. Ainiin, saadakseen haltiat pois, ja auttaakseen sitä yhtä haltiaa. Itseasiassa, Eyne huomasi, ettei vihannut haltioita enää aivan silmittömästi, muttei kyllä tykänytkään järin paljon noista, vaikka nyt naiselle olikin kaikki yhdentekevää, kunhan vain pääsisi nopeasti ulos tästä avaruualuksesta, kaikki olisi hyvin.

Eyne nousi ja käveli Liáhin luokse. »Tarvitseeko ystäväsi viellä apua?» Eyne sitten kysyi haltialta jokseenkin mekaanisella ja elämän ilottomalla äänellä. Nainen oli lähtenyt mukaan auttaakseen, eika halunnut periaatteestakaan pettää lupaustaan.


Liáh

Liáhilta meni jonkin aikaa tjuat että Eyne oli puhunut hänelle. Hän kohottautui istumaan, mutta huojahti sen verran pahasti. että oli lyödä päänsä uudellleen. Maailma kieppui vieläkin hänen silmissään. Sumu oli ohitettu, sillä hän näki vain pimeyttä ulkona. ensimäistä kertaa hän aisti, että jokin oli vinossa - ja hyvin pahasti. "Luulisin niin. hänet löytänee komentosillalta." Nianen yritti nousta ylös, mutta horjahti jälleen. hän tömähti selälleen maahan. Liáh henekeisi. Kauanko tämä huimaus kohtaus kestäisi?
Liáh pakotteutui seisaalle, ja otti seinästyä tukea. " Aiai.. olisipa edes vähän Athelesta.." Hän sanoi ja vääntyi sohvalle hengittäen yhä raskaasti. Univelka painoi hänen hartiotaan alaspäin, ja kasvot olivat riutuneet ensimäisen kerran sitten kahteen sataan vuoteen. Jokin kimpoili hänen ajatuksissaan, ja varoitti, se soitti kelloja hänen päänsä sisällä, mutta hän oli aivan liian uupunut tulkitsemaan niitä. Liáh asettui makaamaan käpristyneenä kokoon sohvalle, ja sulkis ilmänsä vielä kerran - ja sama uni toistui yhä aina uudestaan. Joka kerta hän heräsi lattialta, ja tuijotti kattoa. Ajatus alkoi valjeta hänen päässään. Lembas oli myrkytetty.

Eyne

Eyne nyökkäsi ja lähti kohti komentosiltaa, ainakin uskoakseen. Nainen oli toki huomannut Liáhinkin tilan, mutta ei sille ainakaan osannut thdä mitään. Eyne käveli Dejánan luokse. »sattuuko sinuun viellä? Voisin auttaa.» Eyne sanoi naiselle. Sitten hän muisti äkisti Liáhin ja kääntyi katsomaan muita haltioita. »Niin...se teidän ystävänne...jonka nimeä en edelleenkään satu tietämään, puhutellakseni häntä nimeltä...ei voi kamalan hyvin. » Eyne totesi. Eihän nainen tosiaankaan tiennyt yhdenkään haltian nimeä, vaikka olisikin kuullut haltioiden puhuttelevan toisiaan nimeltä, ei hän ollut tiennyt oliko kyseessä nimi vai jokin viraan haltiakielen sana, eikä kyllä muutenkaan muistanut, vaikka olisikin tajunnut jonkun nimen.


Liáh


Liáh värähti, ja kaivoi lembasin taskustaan. hän hajotti sen pieniin paloihin, haistoi ja irvisti. Aérdeniä. Se oli vahva myrkky, joka aiheutti toistuvat painajaiset, ja huim austa. se meni ohi ajallaan, mutta joskus vaikutus kesti vuoden. Haltiat olivat väkevämpiä kun olivat levänneet, mutta huono yö uni tiesi heikompaa ahltiaa. Nyt todella tarvittaisiin Athelesta. Liáh nousi vielä kerran ylös, horjahti, ja sai tuke pöydästä. Trik katsoi häntä suurinn ja huolestunein silmin. Liáh kompuroi takaisin radiolle. "Estel, elkää syökö lembasta. se on myrkytetty. Aérdenillä!" Liáh puhisi, ja tunsi kuinka uni hiipi hänen mieleensä. hän karkoitti sen, ja istuutuui sohvalle. välillä hän hakkasi päätään seinään, raapi isteään, naurahteli, teki kaikkea mikä piti hänet hereillä. Mnei tunti, ja myrkyn vaikutus poistui. #Myrkyn täytyi olla vanhaa..# hän ajatteli. sitten hän huokaisi helpottuneena.
Nälkä silti vain yltyi.